Pandoran lipas

Palstan käyttäjät voivat kertoa tarinansa

ViestiKirjoittaja Pandora » 16 Elo 2009, 19:15

Ilonpilaaja!
Kiitoksia varoituksesta kuitenkin.

Niskat alkavat jo rauhoittumaan. Tosin tänään kävin kentän laidalla fiilistelemässä kaverin kisoja. Polte on jo kuuma päästä treenaamaan kunnolla.

Tiistai on onneksi pian, jotenkin tuntuisi utopistiselta ajatus, että vuosi menisi paranemiseen. Toisaalta tuskin toimintakyky on niin kauan kadoksissa.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

Hellou!

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 16 Elo 2009, 19:30

Joo, mielummin ilon ehkäisijä lyhyellä tähtäimellä kuin totaalinen terveyden pilaaminen loppuelämäks... Tai jotain. ;)

ja onneksi toiminta/työkyky siitä hiljalleen nousee kuntoutuksen edetessä. Mutta näissä hommissa pitää edetä hitaasti. Juoksemalla liian lujaa törmää jatkuvasti seinään kasvot eellä ja taas alkaa edelliseltä leveliltä kuntoutuminen. Mutta rauhaksiin ku etenee, tulokset on pysyvämpiä ja kokonaiskuntoutuminen usein nopeampaa. Mutta yksilöitähän me kaikki ollaan! Pääasia, et kuntoutuu. Vaikka meni 4 vuotta, niin tärkeintä tieto siitä, että joskus saa elämänsä takaisin.

Fyssari aina mua muistuttaa, et kerran tai kaks säikähtänyt hermosto ei koskaan vastaan tervettä ja sen varmistaa myös muiden "terveiden" kertomukset. Toisinaan tulee päiviä, ettei pääse sängystä ylös. Ja terveille ihmisille normaalit vaivat saattaa vielä ex-retkun tosi huonoon kuntoon. Niinku flunssat, vatsataudit jne. Mutta se ei menoa haittaa. Kun terveitä päiviä on enemmä ku sairaita, silloin menee hyvin! Siihen me pyritään mutta malttia se vaatii. Mistäs sitä vois ostaa? ;) No, kahdesta järkyttävästi pääkiristyksestä, jotka kesti about 4 vkoa meikäläinen ainakin oppi! Ei enää koskaan!
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja fedja » 17 Elo 2009, 12:59

Pandora kirjoitti:Netissä on muuten äänikirjoja ilmaiseksi.

Hei, mistä noita olet löytänyt? Kiinnostaa.

Jokos siellä on niska alkanut hiukkasen antaa periksi. Kävitkö sinä jo fyssarilla?
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja Pandora » 17 Elo 2009, 13:19

Elämä tosiaan alkaa voittaa. ainakin tällä kertaa. Niskat tuntuvat tänään melkoisen hyviltä, painetta tosin riittää, mutta ei häiritsevästi, nyt vaihteeksi vasen jalka vihoittelee. Taisin hieman olla liiaksi reissussa eilen, mutta tänään ei ole mikään kiire minnekään.

Suun saisi teippiin lyödä, kävin nimittäin vaa'alla ja kyllä ottaa kiukuksi.

Tuo Eppu Nuotion äänikirja löytynee täältä: http://www.kotiliesi.fi/kirjat/arkisto/ ... otion.aspx

Minusta on ainakin ihan kuunneltava.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja Pandora » 17 Elo 2009, 19:29

Kukakohan on keksinyt levottoman mielen, joka ei malta olla rauhassa paikoillaan vaan vääntäytyy väkisinkin pystyyn ja lähtee käymään kaupassa ja kirjastossa, siivoilee paikkoja. Nimittäin koko keho on melkoisessa paineessa eikä millään jaksaisi olla ylhäällä, mutta vielä vähemmän malttaisin olla paikoillaan. Aivan kuin olisi vanha akka, jonka paikkoja kolottaa ja mieli tekisi vain valittaa. Ja eniten kiukuttaa tällä hetkellä kaupassa käydessä ihmisten myötätuntoiset katseet, entä sitten jos hieman onnunkin. Kääntäisivät päänsä pois, jos tekee pahaa.

No mielialaan varmasti liittyy paljon sekin, että perhe oli tänään auto-onnettomuudessa (peräänajo liikennevaloissa, meidän auto oli paikoillaan, mutta takaa tulikin vauhdilla), ei siinä pahasti käynyt (toivottavasti), auto meni luultavasti lunastukseen ja poika täräytti lievästi takaraivonsa päätukeen. Hieman kuulemma sattuu, kun niskaan koskee, ihan kuin mustelmaan koskisi ja päätä taaksepäin taivuttaessa kuulemma tuntuu. Jotenkin itse oman vammansa takia jotenkin sitä itse sai hirveet skitsot tuostakin vaikka aiemmin en olisi huolestunut.

Iloisena toinen naureskeli, hei me ollaan nyt samikset, kun molemmilla on samasta kohtaa niska kipeä. Ihan noin huolettomasti ei saisi suhtautua, minä kun olen huolesta soikea. Taaksepäin se oli päänsä lyönyt juuri tuonne takaraivoon oli joku muoviosa osunut, juuri siihen, mistä itselläni kipeintä tekee ja poika meni tietysti ajattelematta näyttämään, äiti tähän sattuu. Eihän hän ymmärtänyt ja hellästihän se painoi, mutta arvatkaapa kuka on kärsinyt päänsärystä siitä lähtien. Mun niskoihin, kun ei saisi koskea.

Sinne se painui, jalkkistreeneihin ihan kuin ei mitään ollut tapahtunut, ehkä olen vain liian ylihuolehtivainen. Jos päätä vielä sattuu huomenna niin sitten raahaan toisen vaikka väkisin lääkärille. Vaikka onkin huolta pojasti niin on ikävää myöntää, että päällimmäisin ajatus on kuitenkin se, että onneksi en itse ollut kyydissä.

Mutta sellaista tällä kertaa, huomiseen ei onneksi ole pitkä matka, nyt vaan kun saisi hieman rennomman olon, ettei ihan kankeana tarvitsisi kuntoutukseen lähteä. Taidanpa tästä siirtyä autofoorumille ihailemaan farkkuja...
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

Mikä ihmeen karma...

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 17 Elo 2009, 19:49

mikä ihmeen negatiivinen karma meitä vainoaa? Fedjan sisko kaatui pyörällä, mun siskon oireet paheni, ku joutui tekeen lukkojarratuksen, ystävä oli just autokolarissa ja nyt sinun perheesi. Eikö jo riitäisi yhteen sukuun... :( Toivotaan, että poika selvis säikähdyksellä. Todennäköisesti. Lapset on niin uskottoman mukautumiskykyisiä ja kestäviä. Mut hyvä pitää mielessä tuo tömäys, jos joskus alkaa tulla jotain selittämättömiä oireita. Tai sitten kysäiset huomenna fyssarilta, mitä hän ajattelee moisesta. Niin varmaan oisit tehnyt joka tapauksessa.

Mukavaa ja rentouttavaa hoitoa huomenna! Toivottavasti sait kyydittäjän. Onneksi siihen Suvantokadulle saa hyvin auton parkkiin, yleensä suoraan oven eteen vielä. ;) Huomenna sit tosi iisisti, niin saat parhaat tehot irti hoidosta. :)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja fedja » 17 Elo 2009, 23:01

Hupsista keikkaa. Tämähän vallan mahdotonta on. Huh huh. Uskaltaako tälle palstalle kukaan enää tulla, ettei ala koko perhekuntaa vainoamaan onnettomuudet.

No, toivottavasti palstalle tulee joku sellainen, joka kääntää koko palstan karman toisin päin. Toisaalta suurin osa palstalaisista eivät ole saman karman alla, joten jospa se ei ole foorumin yleinen karma ü.

Toivotaan parasta ja ei pelätä pahinta kyydissä olijoiden vammojen suhteen.

Onneksi et ollut kyydissä Pandora. Voi siitä iloita.

Minun sisko ilmeisesti selvisi vähän paremmin pyörälennosta kuin minä.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

Mä en tuu tänne enää karmoineni... ;)

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 18 Elo 2009, 01:16

Näin yöllä unta tädistäni, jolta on leikattu 5 kertaa aivokasvain 12 vuoden aikana. En ole nähnyt häntä unissa kuukausiin ja nyt sit hän oli "sekoileva" ambulanssikuski. Yllättäen mul murtui niska unessa jne. pitkä stoori. Eero ruuvas halovestin ja totes, et kuntoutusennuste on 7 vuotta ja 20 %. Just. Olin prätkäkolarissa ja lensin pää eellä puuhun. Pahinta, edellisellä viikolla olin käynyt vikan kerran Eerolla kontrollissa ja hän oli mut terveeks todennut edellisestä vammasta..

Niin... Unessa mun täti tosiaan kuskas mua ihan mihin sattuu sillä ambulanssilla, kun hänellä oli pää niin sekaisin ja hän oli kuutamolla. Ja näin unen tänään klo 11, kun täti oli saanut tietää kasvaimestaan hieman puolenpäivän jälkeen. Hui. Kyl hän olikin äidille valitellut jo aikoja sitten väsymystä, kipuja ja sekavuutta mutta todennäköisyys uusiutumiseen piti olla about 0,5 %:n luokkaa, niin ei hän ollut huolestunut. No, olisi pitänyt olla... Eikun sisään PHKS:lle ja leikkaus samantien TAYS:ssissa. Ei voi olla totta. Hän oppi just käveleen, puhuun ja selviytymään arjessa ja taas pitää aloittaa aloittaa. Mutta jälleen hän oli todennut: "Ei auta kuin taistella".

Edellisesti leikkauksesta on tosiaan vajaa vuosi. Kolmen sentin kasvaimesta saatiin pois 2,9 mm:a ja loppu millin pätkä on ollut sädetettävänä 6 kk:tta. Piti kuulemma häipyä lähes 100-prosenttisesti... No, tänään oli kuvattu pää jälkikontrollilla ja tsadaa... Vielä isompi kasvain taas samassa paikassa otsalohkossa. Ja kasvanut siis vuodessa saman verran ku aiempi kasvoi 4 vuodessa. Nähtävästi jotain vaan rankaistaan niin kohtuuttomasti...

Hyvä Fedja, jos/kun siskosi pelastui. Mutta hirveetä silti, että sinä joudut kärsimään. :(
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Pandora » 18 Elo 2009, 07:37

Olipa ikävä kuulla tädistäsi, todellakin. Syöpä on yksi viheliäisimmistä taudeista, joita tiedän.

Poika oli tänään ihan ok, hieman kuulemma vielä tuntui, mutta en juurikaan ole huolissani. Terve, urheileva lapsi kestää kyllä kolhuja.

Tänään se viimein on, tosin loppupäivästä on sen verran enemmän aktiviteettiä, että levosta saa haaveilla. Valitettavasti. Toivottavasti auto ei sentään lähde alta jo tänään, jotta ei kuskiksi tarvitse ryhtyä.

Kaikille oikein hyvää ja rentouttavaa päivää!
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 18 Elo 2009, 16:14

Pandora kirjoitti:Tuo Eppu Nuotion äänikirja löytynee täältä: http://www.kotiliesi.fi/kirjat/arkisto/ ... otion.aspx
Minusta on ainakin ihan kuunneltava.


Mahtava juttu, että kirjan lukee kirjailija itse. =) Tuoltahan löytyi myös Kjell Westön tuotos Missä kuljimme kerran. siistiä!
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

Höh..

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 18 Elo 2009, 16:19

Pandora kirjoitti:Olipa ikävä kuulla tädistäsi, todellakin. Syöpä on yksi viheliäisimmistä taudeista, joita tiedän!


Se on tuossa tädin tapauksessa kummallista, ettei ole syöpä vaan meningioma, hyvänlaatuinen setti.
http://en.wikipedia.org/wiki/Meningioma

Mutta silti kurja juttu...
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Pandora » 19 Elo 2009, 12:50

Ensimmäisessä craniosacraali-hoidossa (vitsi mikä sanahirviö) tuli nyt käytyä. Mielenkiintoinen reissu. Mitenköhän siitä osaisi kirjoittaa, no joka tapauksessa hellällä kosketuksella oli oudot vaikutukset. Tunnin aikana kävi elimistö läpi melko tehokkaasti kipupisteensä ja kouristuksensa ja sisäisesti tosiaan vedettiin naruista suuntaan jos toiseensa. Kivut menivät ja tulivat, ne tosiaan kulkivat aivan omia reittejään.

Hoito laukaisi jännitystä rintakehässä aivan uskomattomasti, tuntui, että hartiat meni senttejä lähemmäksi omaa paikkaansa ja hengitys on paljon vapautuneempaa. Ihmeitä ensimmäinen kerta ei tehnyt, mutta suunta on ehdottomasti oikea. Varsinaiseen kipualueeseen ei päästy ainakaan omasta mielestäni vielä vaikuttamaan, ilmeisesti sen verran tehokkaasti elimistö on alueen suojannut, että kosketus teki joko alueella liian pahaa tai heitti jalkoihin melkoiset kiristykset.

Vaikka tiesinkin, että olen jännittynyt päästä varpaisiin ja rentoutuminen oli vaikeaa, en tosiaankaan tajunnut, kuinka kaukana rentoudesta todellisuudessa olin. Parannus oli melkoinen tällä saralla vaikka vieläkin koko elimistö on kaukana normaalista. Omanlaisesti häijyä teki elimistön rentoutuminen, outoa tärinää ja muljahduksen oloisia tuntemuksia, jotka tiesi olevan hyvästä, mutta vain todentaminen ja läsnäoleminen oli vaikeaa.

Melkoisen raskas olo on vieläkin, niskassa ja päässä on oma tumma kipunsa, painetta päässä ja niskassa on taas jokusen verran ja jalat ovat edelleen oireilleet, mutta rintakehän avautumisesta olen todella tyytyväinen, olo on avautunut. Eilen tuli ravattua vessassa jonkun verran, ei ihmekään fyssari totesi, että minun nestevirtaukseni ovat melkoisen tukossa. Jospa nekin tuosta avautuisi ja paino tasaantuisi edes jonkun verran. Kävin uteliaana vaa'assakin, kaksi kiloa on tullut alas, viimeksi kävin viikonloppuna.

Roomaakaan ei rakennettu yhdessä päivässä, mutta luulen, että tuo hoito tosiaan sopii minulle ja hermoilleni. Ohjeiksi sain käyttää kauluria aina ylhäällä ollessani ja juoda kaikki nesteet pillillä. Pojat riemastuivat tuosta ja luulen, että valvonta tämän osalta on ainakin heidän läsnäollessaan turvattu. Rintakehän kierron ja kielenimemisen sain harjoituksiksi. Kaksi kertaa päivässä, kaksi toistoa. Noita ei ole vaikea noudattaa.

Eilen valitettavasti en saanut levätyksi vaan ohjelmaa oli liiaksikin hoidon jälkeen, mutta tämän päivän otan rauhallisesti. Enpä kyllä tiedä jaksaisinko edes mitään erikoista.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja CH » 19 Elo 2009, 13:10

Suun saisi teippiin lyödä, kävin nimittäin vaa'alla ja kyllä ottaa kiukuksi.


Jännä juttu: niskavammat taitavat vaikuttaa syömiskäyttäytymiseen hyvin erilaisin tavoin! Tapasin muinoin retkahduspotilaan, joka kertoi, että onnettomuuden jälkeen hän alkoi oireiden keskellä ahmia valtavasti, varsinkin makeaa. Toiset retkut taas ponnistelevat syödäkseen tarpeeksi (kuten TV, olen ymmärtänyt?) Analysoimme tämän 1. mainitun retkun kanssa, että voi olla yksinkertaisesti niinkin, että kun ihminen saa äkkiä osakseen lannistavan oirepaketin, hänen on haettava lohtua edes jostain. Makynystyröitä retkahdus harvemmin pilaa...;) Menisikö kenties käsi kädessä sen kanssa, että esimerkiksi masentuneena toiset ahmivat kun taas toiset lopettavat syömisen?


perhe oli tänään auto-onnettomuudessa (peräänajo liikennevaloissa, meidän auto oli paikoillaan, mutta takaa tulikin vauhdilla), ei siinä pahasti käynyt



Aika järkytys, varmasti! Onneksi et ollut kyydissä. Poikasi kyllä varmasti toipuu, useimmitenhan pikku töytäisyt eivät aiheuta pitkäaikaisia oireita. Paitsi niille, jotka täällä kirjoittelevat ;) Itse tosin kolautin muinoin pääni todella lujaa, mistä lähtien olen sitten oireillut milloin mitenkin. Jos olisin kaatumisen sijaan ollut lievässä peräänajossa, voisin kuvitella, että olisin selvinnyt vähän helpommalla. Spekulointi on aina kivaa ;)
CH
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 280
Liittynyt: 06 Helmi 2009, 20:11

ViestiKirjoittaja Pandora » 19 Elo 2009, 14:37

Niinhän se valitettavasti on, syöminen on tällä hetkellä ainoa, jota pystyy normaalisti harrastamaan (jos ei ruokaa tarvitse tehdä). Minä kuulun kastiin lihoo ruuan näkemisestäkin ja ei tuo liikunnan lopettaminen ole tehnyt hyvää.

Tosin minulla taitaa olla tämän lisäksi jonkinasteinen aineenvaihdunnan häiriö, eli nestettä kerääntyy elimistöön kuin raskaana olevalla. Silti 8 kg kuussa, ei haloo, joku mättää ja pahasti.

Juu pojan niskat taitavat olla jo kunnossa, nuoruus ja hyväkuntoisuus vaikuttaa. Itselleni se olisi ollut melkoinen shokki tässä vaiheessa, niskani ei kestä mitään äkkiliikkeistä.

Omista niskoista taas, no hoito tehosi ainakin johonkin. Tosin olotila voisi olla parempi. Minulla on ollut sellainen pieni laskuhumala, jolloin pää on pikkuisen usvainen, mieli välinpitämätön ja olo hällä väliä koko muusta maailmasta sekä kroppa niin uskomattoman laiskalla päällä, ihan kuin se painaisi tonnin. Ei sitä oikein muuten osaa kuvailla.

Fyssari kyllä osasi tästä varoittaakin, joten kuuluu kai pakettiin. Huomenna jos yrittäisi hieman ryhdistäytyäkin...
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja fedja » 20 Elo 2009, 18:03

Pandora kirjoitti:Tosin minulla taitaa olla tämän lisäksi jonkinasteinen aineenvaihdunnan häiriö, eli nestettä kerääntyy elimistöön kuin raskaana olevalla. Silti 8 kg kuussa, ei haloo, joku mättää ja pahasti..

Vammaan voi kanssa liittyä nesten kertyminen. Varsinkin jos on yhtään aivovammapuolta mukana.

Pandora kirjoitti:Minulla on ollut sellainen pieni laskuhumala, jolloin pää on pikkuisen usvainen, mieli välinpitämätön ja olo hällä väliä koko muusta maailmasta sekä kroppa niin uskomattoman laiskalla päällä, ihan kuin se painaisi tonnin. Ei sitä oikein muuten osaa kuvailla.

Ei voi sanoa muuta kuin, että tuttu tunne täälläkin tuo.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

EdellinenSeuraava

Paluu Käyttäjäesittely

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron