Pandoran lipas

Palstan käyttäjät voivat kertoa tarinansa

Moiks!

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 07 Elo 2009, 23:03

jja lääkärit sanoo, että Triptyleiden vaikutus alkaa vasta kunnolla sen 1-2 viikon päästä. Mut kai se kannattaa kattoo, mihin olo menee ja jossei oo pakko, ei lopeta lääkettä ennen lekurin kans juttelua. Toi on hyvä apu nukahtamiseen, tiedän. :)

No, hyvä jos niissä raajoissa pitovoimaa on kuitenkin! Mut tuntuu sellaisilta holtittomilta ja "hönteiltä". Eli siltä, ettei niit ihan täysin hallitse... Voimattomilta jne. Eikä jaksa yhtään nostaa vaiks käsiä ylös.

Itte en ole saanut kohtausta, enkä selviä oireita, Penttisen (tai muidenkaan tutkimuksesta) mutta tuokin lienee yksilökohtaista.

Mietit, mitä voisit itse tehdä. Totuus on se, ettet muuta kuin koittaa "ulkoistaa" hirveen paskan, yrittää levätä, ottaa troppii ja olla potematta huomaa omaatuntoa tai syyllisyyttä siitä, ettei voi tehdä mitään. Terveys menee kaiken edelle. Voimia!
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

Fyssarista

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 07 Elo 2009, 23:09

Ja hei, Treella on ne kaks fyssaria, joille voit tuon oireiston kanssa mennä. Muut saat suosiolla unohtaa tai oireisto vaan pahenee. Been there! Olen testannut ainakin 13 fyssarii tän 6 vuoden aikana ja tavallisesta fyssarist ei ole mitään apua tuossa kunnossa. Pahimmillaan potkasee vaan kohtaukset uudestaan. Eli ne kaks vaihtoehtoa, jotka tiedätkin! Aattelin vaan varmistella, ettet suinpäin mene kellekään, joka ei tajuu mitään selkäydintason retkahdusvammaoireistosta. Öitä!
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja fedja » 08 Elo 2009, 10:00

Pandora kirjoitti:Niin tai siis kyllä ne vähän kantaa, mutta ovat aivan oudot ja voimattomat. Samanlaiset oireethan nyt on kun silloin viimeksi kun tutkittiin niskoja, tosin nyt en sentään saanut kohtausta, joten en usko, että ihan on lääkkeistä, muuta kuin tämä väsymys.

Ok. Minulla tuo lääke aiheuttaa samanlaisia oireita siis hönttiyttä ja voimattomuutta. Mutta näähän on niin persoonakohtaisia. Toivottavasti alkaa auttamaan sulle tuo lääke.

Pandora kirjoitti:Eiks yleensä sitten niskapotilaat mene huonoon kuntoon tutkittaessa? Miten teillä on käynyt? Kai tämä taas menee ajallaan ohi.

Menen kokonaisuudessaan pystyssäolosta huonoon kuntoon lääkärin vastaanotolla, mutta en ole huomannut, että tutkiminen erityisesti vaikuttaisi. Tosin juuri kukaan ei ole koskenut niskaan moneen vuoteen. Kierrot on katsottu, kun itse päätä käännän. Silloin kun vielä tutkittiin, niin huomasin automaattisesti jarraavani päätä voimakkaasti, kun sitä yritti joku muu kiertää.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja Pandora » 08 Elo 2009, 13:16

Kiitoksia neuvoista ja kannustuksesta.

Taidan jättää kirjoittamisen ja netissä olon suosiolta pariksi päiväksi, nimittäin silmissä tuntuu jälleen kipua eikä kohdistaminen tai katseen kääntäminen ilman kipua onnistu. Tosin pahin vaiva taitaa olla tuo oikea käsi, sitä ei parane nyt yhtään ärsyttää. Jalat puutuvat ja niissä on jatkuva kiristävä veto.

Tai ei ollut aamulla ennenkuin nousin syömään aamupalan. Puoli tuntia ylhäällä ja avot. Pää ei enää kanna. Sydän on ilmeisen rasittunut, ei minulla ennen ole ollut sydänoireita, mutta jokin mättää. Toisaalta voi se olla keuhkotkin, mutta en oikein usko. Rasituksestahan nuo kertoo, ei kai muusta sen ihmeemmästä.

Samaa rataa minä kierrän, kuin edellisestä kohtauksesta. Lueskelin tekstejä ja täytyy sanoa, että alkaa masentamaan. Eilen piruuttain kokeilin, miltä tuntuu makaa ilman tyynyjä selälleen patjalla, täysin luonnottomalta ja kipeältä. Ranka on tosiaan kipristynyt kasaan. Samoin jalan sisäänpäin kierrot tekee tosi kipeää ja kääntäminen on todella tiukkaa. Kaksi hidasta, pienellä liikkeellä jaksan tehdä, sitten on lopetettava, voimat ei riitä.

Makaaminen kai tekee huonoa, mutta ylösnouseminen ja käveleminen kuinka varovasti tahansa vieläkin huonompaa. Istuessa tulee paine niskaan ja takaraivoon. Eli loppuviimein se on kai sama mitä tekee. Niin ja syödessä pitäisi olla mahdollisimman pehmeää, leukaluut on melkoisen kipeät, nyt ensimmäistä kertaa myös alaleuka.

Tutkimuksesta, minä itse sitä päätä kiersin, mutta kaikenkaikkiaan ne liikkeet on niin rankkoja nyt ja niitä oli paljon, että ei se ole ihmekään että tälläinen olo tuli. Maanantaina soitan ja kysyn ideoita, lopetanko lääkkeen, odotanko miten se vaikuttaa vielä vai pääsenkö toiselle fyssarille ettei tarvitse kuukautta odottaa. Olen melkoisen romuna vaikka kai tästä vielä huonompaankin kuntoon voisi mennä. Harmittaa vain valittaa ja maata, olisi tässä muutakin tekemistä, tosin taitaa olla sen verran pessimistinen olo, että viitsisikö sitä edes tehdä muuta.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

Moiks taas!

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 08 Elo 2009, 18:12

Moikkelis!

Pandora kirjoitti:Kiitoksia neuvoista ja kannustuksesta.Taidan jättää kirjoittamisen ja netissä olon suosiolta pariksi päiväksi, nimittäin silmissä tuntuu jälleen kipua eikä kohdistaminen tai katseen kääntäminen ilman kipua onnistu. Tosin pahin vaiva taitaa olla tuo oikea käsi, sitä ei parane nyt yhtään ärsyttää. Jalat puutuvat ja niissä on jatkuva kiristävä veto.


Jep, iisisti vaan. Älä provosoi itselles uutta kohtausta. Ja jos simmut on kipeet, kannattaa välttää äärimmäistä katseen kohdistusta sivuille. Se venyttää niskan hermokudosta silmien/kalvojen kautta. Ainakin minulla...

Pandora kirjoitti:Tai ei ollut aamulla ennenkuin nousin syömään aamupalan. Puoli tuntia ylhäällä ja avot. Pää ei enää kanna. Sydän on ilmeisen rasittunut, ei minulla ennen ole ollut sydänoireita, mutta jokin mättää. Toisaalta voi se olla keuhkotkin, mutta en oikein usko. Rasituksestahan nuo kertoo, ei kai muusta sen ihmeemmästä.


Seisominen ja istuminen on pahasta. Kaikki, missä hermokudos "painuu kasaan". Mulla meni 6 kk:tta ennen ku pystyin istuun sillain suht jees. Ja seisomista opetellaan nyt... Muutenki kaikki staattinen pitäis minimoida. Jos istut, istu aina PEHMEÄLLÄ ja älä pitkiä pätkiä. Sama juttu seisoessa. Lenkkarit sisällä jalkaa suosiolla. Parin viikon päästä et voi enää olla ilman. Ja seisoessakin kannattaa koko ajan vähän "stepata" eli liikutella jalkoja.

Noi sydän/keuhkojutut tulee mahdolisesti yläniskasta, missä on myös autonomisen hermoston keskuksia. Ja nehän on kanssa ottanut hittii kun pää on venyttänyt niskaa. Meitsillä oli myös noita. Älä provosoi niitäkään, ettei oikeesti tuu enää mitään sydänoireita päälle!

Pandora kirjoitti:Samaa rataa minä kierrän, kuin edellisestä kohtauksesta. Lueskelin tekstejä ja täytyy sanoa, että alkaa masentamaan. Eilen piruuttain kokeilin, miltä tuntuu makaa ilman tyynyjä selälleen patjalla, täysin luonnottomalta ja kipeältä. Ranka on tosiaan kipristynyt kasaan. Samoin jalan sisäänpäin kierrot tekee tosi kipeää ja kääntäminen on todella tiukkaa. Kaksi hidasta, pienellä liikkeellä jaksan tehdä, sitten on lopetettava, voimat ei riitä.


Ja älä tee niitäkään kahta, jos olo on noin kurja. Siis kiertoo.keho on varmaan niin ärtynyt, että jopa yksin lonkankierto voi olla liikaa!

Tiedän tunteen, kun ei vaan voi maata ilman tyynyy! Mä aloin tehdä koukistajia ilman tyynyä vasta 9 kk:tta haaverista. Ja kun hermot on kireellä, en voi viel nytkään maata kovalla. Pehmee höyhentyyny liukkaalla tyynyliinalla (silkki, satiini tms) on kova sana.

Pandora kirjoitti:Makaaminen kai tekee huonoa, mutta ylösnouseminen ja käveleminen kuinka varovasti tahansa vieläkin huonompaa. Istuessa tulee paine niskaan ja takaraivoon. Eli loppuviimein se on kai sama mitä tekee. Niin ja syödessä pitäisi olla mahdollisimman pehmeää, leukaluut on melkoisen kipeät, nyt ensimmäistä kertaa myös alaleuka.


Been there! Aluksi jauhoin omenat, porkkanat ja jopa tumma leipä piti murustella. :( No, niin kantsii tehdä, ettei kroppa suutu. Leukakivut on koettu, leukahan yhdistyy ohimoluuhun ja ohimoluu takaraivoon/niskaan jne. Perkeleen rasittava kokonaisuus tuo pää/niska. ;)

Pandora kirjoitti:Tutkimuksesta, minä itse sitä päätä kiersin, mutta kaikenkaikkiaan ne liikkeet on niin rankkoja nyt ja niitä oli paljon, että ei se ole ihmekään että tälläinen olo tuli. Maanantaina soitan ja kysyn ideoita, lopetanko lääkkeen, odotanko miten se vaikuttaa vielä vai pääsenkö toiselle fyssarille ettei tarvitse kuukautta odottaa. Olen melkoisen romuna vaikka kai tästä vielä huonompaankin kuntoon voisi mennä. Harmittaa vain valittaa ja maata, olisi tässä muutakin tekemistä, tosin taitaa olla sen verran pessimistinen olo, että viitsisikö sitä edes tehdä muuta.


Tähän vain yksi ohje: kehitä tekemistä tai uppoa omiin ajatuksiin. Vaikka kuuntelee vaan töllöö, älä katsele. Lainauta jollain äänikirjoja. Kehittele päässä kirjaprojektia. Tuo on pahin vaihe, ku ei voi tehdä mitään, ja sit ainakin pää hajoaa! Ethän vaan kokeile kuinka huonoon kuntoon voit päästä? Se rehkiminen ei ole sen arvoista. Lupaan. Sieltä on aina vaikeampi päästä ylös. Ja toinen: valita pois! Usein se helpottaa. Mitäs sitä riemusta pomppimaan, jos olotila yks v---n perse. Anteeksi. Mut näin se vaan on...

Koitahan kähmyillä! Ja maanantaina soittoo vaan Eerolle! :) Sinä nouset sieltä vielä, ihan varmasti. Minäkin olen noussut, vaikka vuosi sitten olin jo lähes haudassa. Vain hengitys ja sydämensyke erotti olotilan mullan alta olevasta. En edes muista viime elokuuta... Muuta ku et makasin porukoitten lattialla pehmeällä patjalla ja tuijotin kattoo ollen valo/ääni yms.Herkkä... Karseeta. Ei voi ees funtsii tota, tai lyö oireet päälle pian, ku stressaa.
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

Kuulumisia?

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 10 Elo 2009, 18:34

Pandora,
Saitkos lääkäriä kiinni? Onko mahdollisuuksia hoitoon ennen syyskuuta? :)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Pandora » 13 Elo 2009, 10:48

Tiedän tahdonvoimaa, pitäisi ottaa iisisti, mutta joskus se on melko mahdotonta. Olen menossa fyssarille tiistaina, aloitan hoidot vaikka vakuutusyhtiöstä ei ole kuullut mitään. En vain kestä tätä olotilaa enää. Periaatteessa olo on siedettävä, jos ei tarvitse koneella tehdä töitä, ajella autoa tai siivota kotia. Mutta kun elämä ei ole niin yksinkertaista.

Eipä tässä muuta ihmeellistä, samaa rataa kuin edellisen kohtauksen aikana, mutta nyt onneksi ei kohtauksesta ole pelkoa. Yritän nykyään olla netissä mahdollisimman vähän, tämä kirjoittaminen asennossa kuin asennossa valitettavasti on yksi pahimpia oireiden aiheuttajia ja kun töitäkin pitäisi tehdä niin pakkohan se on valita.

Mutta hei, olin eilen työmaalla pitkästä aikaa, olipahan kokemus. No pakolliset kokoukset on nyt pidetty, kai se se pääasia on. Nyt vain toivotaan, että toivun siitä mahdollisimman pian. Ja tänäänkin joutuu ajelemaan pariin otteeseen. Sitä se arki on. Valitettavasti, kun noita lapsia ei voi jättää oman onnensa nojiin.

Kirjaprojekti on muuten hyvä idea, mutta kun siinä pitää kirjoittaa... Netissä on muuten äänikirjoja ilmaiseksi. Itse ajattelin jossain vaiheessa aloittaa englanninopiskelut, kunhan tuo pääkipu taas lakkaa.

Mutta hyvät voinnit teille kaikille, toivottavasti Fedja on jo parempi ja tahdonvoimaa on ollut ilo lukea blogistasi paremmasta olostasi.
Viimeksi muokannut Pandora päivämäärä 13 Elo 2009, 12:56, muokattu yhteensä 1 kerran
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

Hieno juttu!

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 13 Elo 2009, 12:15

Mahtava homma, että saa apua aikaisemmin. Se on totta, että jos mitään ei pysty tekemään, silloin ei ole kunnossa. Hoitojen ja harjoitteiden myötä pikkuhiljaa olo paranee.

Jos mahdollista, kannattaa ottaa kuski muutamille ekoille hoidoille. Olo saattaa olla "hämmentävä". Pahemmin loukkaantuneilla muutaman ekan hoidon aikana ei tapahdu välttämättä mitään, vaan tuloksia alkaa vasta 5 kerran jälkeen. Tärkeintähän CST:ssä on täydellisen mielen tyhjyyden saavuttaminen sekä kehon totaalinen kontrolloimattomuus. Ja hyvin yksilökohtaista kaikki on. Ihan kuten itse vammakin.

Rentouttavia hoitoja! Olet osaavissa käsissä, edelleen! =) Sitten kun pystyt/jaksat/viitsit/haluat, koodaile muutama rivi Kokemuksia ja näkemyksiä craniosacraaliterapiasta- ketjuun. Mutta puhutaan vain fysioterapeutista tai hoitajasta, ei nimeltä ko. henkilöstä, kun olen niin aikoinani luvannut, kun foorumia alettiin aktivoida. Kiitos! [/b]
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Pandora » 13 Elo 2009, 22:40

Siis kyllä mä odotan kuin kuuta nousevaa, että saisi jotain tehtyä noiden niskojen suhteen. Tämä on niin tuskaista välillä niin henkisesti kuin fyysisesti.

Tämä päivä on ollut erittäin huono, se nyt oli odotettavissakin. Mutta kai tämä tästä, alan jo oppia tuntemaan elimistöäni ja tietämään miten se mihinkin reagoi. Se on jo jotain.

Valitettavasti nyt näyttäisi siltä, että huonoina päivinä ei tuo 10 mg triptyletiä auta mihinkään. No sen se tekee, että kun sitten joskus aamuyöllä nukahtaa niin nukkuu hyvin, mutta todellisuudessa silloinkaan ei elimistö ei rentoudu ja saa lepoa riittävästi. Silloin kun ei ole rasittanut itseään liikaa niin se riittää, mutta no saa nähdä, olen syönyt sitä nyt 1,5 viikkoa, joten voihan se olla, että vaikutus paranee vielä.

Suolisto vaan alkaa reistailemaan, no niinhän se viimeksikin näillä vaiheilla, mutta nyt oireet ovat pahemmat eikä yhtään auta se, että en jaksa kontrolloida mitä syön... Minä parka kun lihoan jo ruuan näkemisestä, jolloin ei yhtään ylimääräistä tarvitsisi syödä etenkään kun ei kykene liikkumaan. Huomenna menen kyllä metsään kävelylle vaikka pää kainalossa ja hampaat irvessä.

Tahdonvoimaa kehon totaalinen kontrolloimattomuus kuullostaa täysin utopistiselta, mutta olisihan se hieno tunne. Luulen vain, että olen lyönyt niin lukkoon tuon yläselän ja pään, että sen rentouttaminen on melkoinen työ.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

Heipparallaa!

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 14 Elo 2009, 00:30

Kyllä sen hiljalleen hoitojen edetessä ja hoitaja-asiakas-suhteen lähentyessä oppii. Siis kontrolloimattomuuden. Mutta vaikeaa se on! Itsekin pystyin rentoutumaan about 5 kerran jälkeen, aluksi jännitin uutta hoitoa ja hoitajaa. Neljä kertaa kävin ilman mitään erityisiä reaktioita. Spinaalishokkihermotasolla oli niin paha, ettei keho pystynyt purkaan sitä heti. Viidennellä kerralla alkoi tulla tulosta. Kroppa vaan tärisi siinä hoitopöydällä ja itkin ja nauroin vuorotellen! Koko keho puutui varpaista päähän... Kuulemma tavallinen reaktio.

Jouduin jäämään makaan viel 15 minuutiks huoneeseen, kun jalat ei kantanu ja maailma oli ihan kenossa. Pikkuhiljaa sit huomasin, että keho ei enää reagoi niin vahvasti hoitoon ja nyt hermosto on tosi rauhallinen. Välillä kädet puuttuu tai kasvot, koska siellä on se mun pahin vamma, C7 ja yläniska. Ehkä joskus nekin häippäsee... Mut se on varma, että pahasti rasittunut keho ei heti anna periks, mut mitä tyhjempi ja kontrolloimattomampi mieli, sitä paremmin CST yleensä toimii. :)

Miellyttäviä metsäkävelyitä. Ja rauhallisia. Katohan, ettet jää sinne sit, kun hampaat irvessä oot reissuun menossa. ;) Kuullaan!

Ps. Kysy tiistaina, voitko nostaa lääkkeen kahteen tai lisätä tabun myös aamuun. Miksipä et voisi, jos se on 10 mg:aa. Itse oon vetänyt joskus 4-5 kpl. ;)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Pandora » 14 Elo 2009, 12:02

Kuullostaa mielenkiintoiselta hoidolta, tosin reagoinnit ovat varmasti hyvin yksilöllisiä, luulisin.

Taisi metsälenkki ainakin aamupäivän osalta jäädä. En oikein tiedä missä asennossa olen nukkunut, mutta oikealta puolelta niska ja kaula ovat täysin jumissa, mieletön kipu. No jos tämä nyt olisi se lihaskipuilu-vaihe niin pääsisi siitäkin...

Jaa-a, koko päivän oikealla puolella niskaa on ollut noidannuolen tyyppinen viiltävä kipu ja liikkuminen on melkoisen kivuliasta, kun tuntuu, että joku löisi puukolla niskaan eikä makaaminenkaan tunnu sen paremmalta, asennossa kuin asennossa jomottaa kuin mikäkin.

Eipä taida moista oloa olla vielä ollutkaan. Tai sitten en vain muista.

Nyt kaipaisi kunnon nuijanukutusta, jolloin vain voisi toivoa, että seuraavana aamuna kipu olisi poissa.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja Pandora » 15 Elo 2009, 14:20

Otin viime yönä kaksi tripyliä ja tänään vaikuttaisi olevan hieman parempi päivä. Aamulla jaksoin jo pestä koneellisen pyykkiä ja tiskejä sekä käydä kaupassa.

Nyt sitten taas maataan ja jessus tätä päänsärkyä. Se on aivan omituinen, ehkä lääkkeen vaikutuksesta. Jomottaa jostain syvältä, mutta ei iske kuitenkaan päälle, sama on tuon niskan kanssa, välillä tulee kipuvihlaisuja, ja mutta ne vaimenee. Silti toimintakyvyn ne estävät aika tehokkaasti. Nyt otin 3 panadolia vaikka hieman kyllä tuntuu, että ne ovat yhtä tyhjän kanssa. Särkylääkkeitä ei suoliston takia kannattaisi syödä, mutta kyllä ne hieman auttaa.

Harmitus onkin sitten ihan toista luokkaa, tekisi mieli kirota ja kiukutella oikein kunnolla. Tämä on niin uskomattoman turhauttavaa, kun elämä on ympärillä, olisi vaikka mitä tehtävää ja mitään ei voi tehdä, ei edes vaikka kuinka hitaasti tahansa. Eniten rassaa työasiat, mutta netti nyt vain on vihollinen numero 1. Kirjoittaminen vihollinen numero 2. Liikkuminen vihollinen numero 3. Ja niin edespäin. Nykyään en oikein puhelimessakaan pysty puhumaan, pitäisi etsiä handsfree tai kaiutinominaisuus, en vain oikein jaksa.

Illalla menen saunaan, jos se hieman helpottaisi. Nyt pieni lepotuokio, jos sitten raahautuisi viimein tuonne metsään, tai sitten en.... Toivottasti tiistain fyssarikäynti vaikuttaisi edes jollakin tasolla positiivisesti. En tajua, miten posiitiivisinkaan ihminen kykenee tälläisen kanssa olemaan masentumatta?
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

Ku on pakko...

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 15 Elo 2009, 17:54

Sitä vaan jaksaa, kun on pakko. Toisaalta myös itsepetoksen voima on uskomaton! Sitä vaan päivästä toiseen hokee itselleen, et kun pari vuotta kärsii, sit saa taas elää. Eihän sitä koskaan voi olla varma, käykö niin, mutta siihen oon tuudittautunut. Mitkä on vaihtoehdot? Eihän niitä ole.

Mut en tosiaan tiedä, mistä ihmeestä oon taisteluvoimaa ja elämäniloo rutistanut, jostain sitä vaan tulee. Ollaan sit kyllä oltu tosi maassakin. Mulle tärkein virstanpylväs oli oman tilan hyväksyminen ja sen myöntäminen, että elämä ei ole sellaista, kuin aiemmin. Mutta kyllä se aikamoista tunnetyötä on vaatinut ja kauan siinä kesti.

Lisäksi auttaa jaksamaan iloinen/osaava ja täysin työkykyinen fyssari, joka on mun suuri idoli. Jos hän pystyy retkun ja muiden vammojensa jälkeen tekeen duunii ja harrastaan kaikkea mageeta, niin mäkin tästä kuntoudun johku kuosiin. Toinen kullanarvoinen lähde on mun ystävä, josta oon blogissakin kirjoittanut. Hän taisteli whiplashin kanssa aikoinaan lähes neljä vuotta ja parani täysin. No, korkkaireita ei voi käyttää, mut se ny on yks paskan hailee, ku raajat ja pää toimii. Sitä kävelee vaikka paljain jaloin nauloissa tai lasinsiruissa tän koettelemuksen jälkeen.

Ystävän kanssa käydyt puhelinkeskustelut ja vihjeet, joita täällä yritän eteenpäinkin joskus jakaa, auttaa kummasti. Myös Fedja on ollut tosi tärkeessä asemassa henkisessä jaksamisessa. Viisaampaa ihmistä saa maailmasta hakea. Ylipäänsä foormilta saa myös paljon elämäniloo ja kipinää, kun kuulee tarinoita siitä, miten ihmiset on kuntoutunut paljon "vaikeammistakin" lähtökohdista..

Lisäks ne pienet hyvät/terveet hetket ja pitkällä perspektiivillä tapahtunut eteneminen saavat nostaan pään pystyyn, vaikka se nuokkuis välillä. Eipä täs oikein vaihtoehtoajaan ole. Jos päästää masennuksen valloilleen, sit ei ainakaan-parannu. Näin mä itselleni aina järkeilen. =) Ja kyllä sitä positiivisinkin ihminen välillä väsähtää, mutta mahdollisuus selviytyä voittajana on suurempi kuin peruspessimistillä.

Koitaha ny ottaa iisisti sinne hoitoon asti! :) Muistutat aina ittees, et mitä huonompaan kuntoon rehkit itsesi, sitä kauemmin kokonaiskuntoutus ja normaaliin elämään palaaminen kestää. Jos joku ois hakannut mun päähän ton lauseen vaikka toukokuussa 2008, voisin nyt huomattavasti paremmin. Vaan kun pitää itte jokaisen käydä sekä fyysinen että henkinen kuntoutumisprosessinsa läpi. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. =)

Voimia kaikille tasapuolisesti!
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Pandora » 15 Elo 2009, 21:42

Totta puhut, itse sitä en ole oikein vielä sisäistänyt missä jamassa olen ja toisaalta olenko edes siinä jamassa kuin esimerkiksi Tahdonvoimaa tai Fedja. Ehkä tiistaina auttaa hahmoittamaan tilannetta, kun fyssarin kanssa päästään puhumaan kuntoutumisesta ja siitä missä kunnossa nuo niskat paranemisen suhteen ovat. Eihän minulle kukaan ole sanonut, kuinka pahasti asiat ovat ja kauan edes jollakin tasolla arvioituna kuntoutuminen kestää.

Niin, tämän foorumin tuki on ollut uskomaton ja korvaamaton. Se että ei ole yksin ja joku edes tajuaa, minkälaista on elää tälläisen kanssa, kuinka paljon se rajoittaa. Kyse ei ole vain siitä, että niskat ovat jumissa, kyse kun on koko liikuntakyvystä, siitä, että ei voi toimia fyysisesti kuin hyvin rajoitetusti ja toisaalta nyt vasta tajuaa kuinka paljon myös ajattelukykyyn nuo niskat vaikuttavat.

Parhaiten sen näkee, kun poika pyysi tarkistamaan matematiikan laskut, sitä ei vain jaksanut ajatella vaan pää alkoi särkemään ja jotenkin looginen puoli ei toiminut lainkaan. Samoin kun teki töitä, sitä tunsi olevansa putkiaivo, moniuloitteisuus on kadonnut, ihan kuin olisi tullut tyhmäksi. Tosin mitä tässä maatessa muuta voisikaan.

Niin eihän niitä vaihtoehtoja jaksamiselle olekaan. Tämä oleminen vain on niin uskomattoman tylsää. Pitäisi kai henkistyä ja aloittaa meditointi oikein urakalla, mutta jostain kumman syystä edes se ei onnistu enää. Outoa, kyllä ihmisen nyt yksi mieli pitäisi pystyä tyhjentämään, jos se ennenkin on onnistunut.

No kyllähän sen huomaa, heti kun on parempi olo on aivan erilainen mieliala. Tänään teki mielettömän hyvää käydä metsässä, se on sellainen henkireikä, että ei toista ole. Jos huomenna jaksaisi viimein kiinnittää ostamani riippukeinun ja testaisi sellaista pitkästä aikaa. Jos ei muuten niin roikkuisi reunalla ja ottaisi leipäpussin ja nakkelisi leipää kanoille.

Nyt olen oppinut sen, että en vedä itseäni aivan piippuun vaikka kyllähän sitä huomasi tuolla metsässäkin, että itku meinasi tulla, kun tajusi, että se käveleminen on vaan niin tajun raskasta. Mutta olenpahan oppinut pyytämään apua, vaikka kyllähän se luonnonpäälle tänään otti, kun harjasi hiuksia ja tajusi, että ei jaksa itse ja joutuu pyytämään poikaansa harjaamaan omat hiuksensa. Hei haloo. Jo täytyy olla melkoisen surkeassa tilassa. Mutta lähtipähän takut. Jostakin vielä kun löytäisi sellainen hyvä haltiatar, joka siivoisi kodin, pihan ja kanalan. Rahallahan saisi vaikka mitä, mutta sellaista kun ei ole siunaantunut ylimääräisiä.

Ehkä sitä suojelee itseään ajattelemasta tosi asiaa siitä missä jamassa on ja murehtii vain sotkuista kotiansa. Huvinsa kaikella. Mutta nyt ollaan kaukana niskojen tilasta, tämä on jo sielun parantamista tai omaa surutyötä toimintarajoitteisuudestaan. Mutta sauna taisi tehdä hieman tehtäväänsä, tänään taidan saada melko hyvin nukuttua, toivottavasti.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

Vain yksi...

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 15 Elo 2009, 23:35

Vain yks nopsa kommentti, ennen Nukkumattia. Ooppa tarkkana riippukeinun kans. Siinä(kin) hermokudos venyy, ku vartalon paino pukkaantuu sillain epätasaisesti. En halua olla tylsä, mutta koettuani tuonkin, en voi suositella! Paras on mulla paksu patja ihan maassa. Jos mahdollista, kantsii kokeilla. Siin ei kudokset veny. Ü Voimia! Ti olet jo paljon tietoisampi kaiken suhteen. Ja tiedän, et ft sanoo: nämä on uniikkeja ja ainakin vuoden voit varata siihen, et kalvot uusiutuu. Nivelsiteet korjaantuu tosi hitaasti, samoin ku hermovamma ja syvät lihakset... Mut pääasia, et saat tietoa! Ü
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

EdellinenSeuraava

Paluu Käyttäjäesittely

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa