Pandoran lipas

Palstan käyttäjät voivat kertoa tarinansa

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 28 Joulu 2009, 02:33

Pahalta kuulostaa, mutta yritä jaksaa. Paha vaihe sulla on, mutta toivotaan, että jossain vaiheessa tilanne alkais rauhoittua. Paljon muuta en osaa sanoa, mutta pidän sulle peukkuja joka tapauksessa.
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 28 Joulu 2009, 02:56

Samoin Pandora! Ja edelleen, meili ja tekstarit juoksee kuten ennenkin. Kerro ihmeessä, kuinka reissut ja lekurihommat järjestyy.

Voimia! :) :)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Pandora » 28 Joulu 2009, 17:54

Kiitoksia, nyt on jo parempi, kiitokset kuuluu jälleen Veikolle, se mies totisesti saa minut eloon joka kerta.

Vuorokaudessa kolme kohtausta ei ole mikään mukava juttu. Eilinen huipentui kivaan pieneen neljän ja puolen tunnin kramppiin ja poissaolokohtaukseen, no se on muisto vain. Minun säkälläni tietysti Veikolta loppui akku, joten hän vain katsoi ja kun minusta ei kuulunut mitään kuvitteli kaiken olevan ok. No oma mieheni kävi puolen tunnin välein katselemassa, kyselemässä voinko puhua, silitti kädestä, oli hetken vierellä ja lähti pois hoitelemaan omia asioitaan.

Olen kyllä sanonut hänelle, että poissaolokohtauksen aikana voin kommunikoida silmillä, mutta kun silmieni edessä oli musta huivi niin eihän tuo nähnyt silmieni olevan auki ja sitä, että räpsyttelen. Ja kun ei muistanut ohjeitani niin ei siitä paljon iloa ollut.

Vielä enemmän kiukuttaa se, että olen sanonut, että Veikko kykenee katkaisemaan kohtauksen ja on tärkeää, että joka kohtauksen aikana soitan hänelle. No miehelleni ei vain tullut mieleen soittaa Veikolle puhelimellani ja pyytää apua minulle.

Hän ei soittanut edes ambulanssia, hänestä oli ihan ok, että ihminen on reagoimatta mihinkään neljä tuntia. No voitte vain kuvitella, mihin kuntoon ihmisen elimistö menee, jos kaikki lihakset ovat jännittyneitä ja paikoillaan jähmettyneinä neljä tuntia.

Mutta elämä on joskus tälläistä, saipahan mies konkreettisen syyn, miksi minun puheitani pitäisi joskus kuunnella. Kun olemassa keinoja niin kyllä sen verran pitäisi vaivautua, että opettelee ne muistamaan. No virheitä sattuu, toinen on pyytänyt anteeksi, mutta oli melkoisen vaikea toipua tuosta kaikesta ihan jo psyykkeen osalta kuten myös fyysisesti. Nyt minä lähden erään ystäväni luokse miettimään asioita ja toipumaan.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 28 Joulu 2009, 18:02

Turvallista ja antoisaa matkaa. Toivon mukaan sait kyydit fiksusti järjestymään. :) Kuullaan!
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Pandora » 13 Tammi 2010, 19:06

Pitkästä aikaa täälläkin, ajattelin tulla kertomaan kuinka kivaa on sairastaa niskavammaa, suosittelen jokaiselle, jos huumorintaju vähääkään kestää sillä päivästä voi tulla todella erikoinen.

Minä olin lähes viikon suunnitellut meneväni tänään kaupungille, sitä kun on kotona tullut vain maattua, no aamulla sain kohtauksen, jonka seurauksena oli tunnin tajuttomuus, ei minkäänlaista mielikuvaa koko ajasta.

Kun havahduin voin hieman huonosti enkä jaksanut nousta, joten nukahdin. Heräsin neljän tunnin päästä vain havaitakseni, että en pääse sängystä ylös, periaatteessa kaikki liikkui, mutta ei vain ollut voimia nousta ylös, maan vetovoima ihan pikkusen veti puoleensa.

No tietysti rakas parantajani (tai ei se mikään minun rakas ole) oli tavoittamattomissa, mutta onneksi sain hänet iltapäivällä kiinni ja tunnin hoitorupeaman jälkeen olin taas liikkeellä, tosin jalat nyt eivät nousseet, niitä sai raahata ja seiniä pitkin kävellä, mutta siitä se pikkuhiljaa.

Minun kiva seitsemän tunnin urakka, voihan itku sentään. No eihän minun tehnytkään mieli lähteä minnekään, kuka sitä sängystään haluaisi nousta, kun kerran peittokin oli päällä. Jotenkin asiat, kuten syöminen tai vessassa käynti ovat aikalailla yliarvostettuja asioita. Ja mitä minä valitan sainhan minä aamupalan viimein kolmelta iltapäivällä.

Toivottavasti teillä ei ole ollut yhtä mukavaa kuin minulla. Johan minä kuvittelinkin päässeeni kohtauksista täysin eroon. Ne kun nyt sitten muuttuivat varsin kummallisiksi. Missä tajuntani olikaan tuon tunnin ajan, ei hajuakaan. Toivottavasti sillä oli hauskaa.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja alaria » 19 Tammi 2010, 11:13

Hei Pandoora,

Minullakin on kouristuskohtauksia useasti ja ne lamaavat minut täysin. Nyt vihdoinkin sain turvapuhelimen kotiin. Eli kun kouristelu alkaa ja en saa itse otettua Oxaminia, jolla kouristelu loppuu tai laantuu painan kaulassani olevaa nappia ja se hälyyttää palvelun tuottajalla. Sieltä tulee ensiavun omaava henkilö, jolla on avaimet meille katsomaan mitä minulle pitäisi tehdä.

Onneksi en ole vielä joutunut käyttämään, mutta laite on lisännyt huomattavasti omaa sekä perheen jäsenten turvallisuuden tunnetta, kun joudun olemaan välillä yksin kotona.

Viimeisimmissä selvittelyissä epäiltiin lääkkeiden sivuvaikutukseksi osittain tätä kouristelua. Nyt kaikki lääkkeet on vaihdettu toisiin ja olen ollut 10 päivää ilman kouristuksia. Kylläkin levossa eli ilman mitään normaalin sairaslomalaisen elämän aktiviteetteja. Katsotaan mitä kroppa, niska ja aivot sanovat kun tällä viikolla ollaan lähes normaalissa päiväjärjestyksessä.
alaria
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 190
Liittynyt: 10 Helmi 2009, 10:05

ViestiKirjoittaja Pandora » 08 Helmi 2010, 03:40

Pandora on terve! Tai siis viimeiset sairauden muruset on vielä jäljellä, mutta olen poistanut lääkityksen, kipuja juuri ei ole, perjantaina kävelin viisi kilometriä ja tänään kannoin molemmilla olkapäilläni painavia kasseja puoli tuntia ja tunsin vain normaalin lihaskivun.

Pandoran lippaassa oli sittenkin toivoa ja nykyään siellä on aivan uskomattomasti onnea ja vielä enemmän rakkautta. Sitä määrää on aivan mahdoton sanoin kuvailla. Taidan tällä hetkellä olla maailman onnellisin, mutta myös yksi omituisimmista ihmisistä. Mutta minusta on ihana olla täysipäinen hörhö ja keksiä höpö höpö juttuja ja tehdä outouksia.

Parhainta on, että olen kehittämässä melkoisen tehokasta hoitomuotoa, jonka pitäisi auttaa teitäkin, jos haluatte luottaa minuun. Mutta nyt on vielä kuntoutumisen saralla paljon töitä, on oltava tarkkana terveyden kanssa, mutta olen toiveikas ja ilmeisen onnekas.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja fedja » 08 Helmi 2010, 17:37

Hieno homma.

Minkälaista hoitomuotoa olet kehittämässä ja minkälaisiin vaivoihin ajattelet sen tepsivän? Sellaisesta lyhyestä ja ytimekkäästä kuvauksesta olisin kiinnostunut.
Viimeksi muokannut fedja päivämäärä 08 Helmi 2010, 20:01, muokattu yhteensä 3 kertaa
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 08 Helmi 2010, 18:08

Odotan uteliaisuudella lisätietoa hoitomuodosta, sen kohderyhmistä sekä vaikutusmekanismeista sekä kuvauksia hoidon antajasta/osaamisesta/taidoista. :) :)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Pandora » 26 Helmi 2010, 22:06

Lyhyesti:
Ayurveda-ruokavaliohoito ja lääkitys
Vitamiini, hivenainekuuri
Askensointi, meditointi
Silvamenetelmä
Äärimmäisen terveellinen ruokavalio
Matkamenetelmät
Kansanparannus
Reiki itsehoitona
Chakraterapia
Kaukoparannus
Kirjoittaminen

Sillä toimii, nyt kävin eräällä Jannella, hän skannaa pelottavan hyvin ihmisen nikamien ja lihasten toiminnan ja teki minulle hoidon, upeaa. Kerron siitä paremmin jossain vaiheessa. Sillä miehellä oli käsissä taikaa.

Ainiin tärkein unohtui, positiivinen ja luottavainen asenne sekä kaikkien elämänosa-alueiden tarkastaminen, nyt on viimeiset muutokset menossa. On selvitetty välit henkilökohtaisessa elämässä ja löydetty itsensä, kutsumuksensa ja unelmansa.

Minä oikeasti kiitän sitä, että sain niskavamman. Se vapautti minut!
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja Pandora » 07 Loka 2010, 00:50

Mitäköhän sitä keksisi kirjoittaa pitkästä aikaa?
Olen pariin otteeseen pitkän tauon jälkeen käynyt lääkäreitä ilahduttamassa. Kesällä sain itseni jo lähes terveeseen kuntoon, meni muutamakin kuukausi ilman kohtauksia ja suurempia kipuja. Sitä oppi elämään ja se elämä maistui vaikkakin rajoitettuna.

No sitten muutin ja avot tuo pahvilaatikkojen kantaminen, ikkunoiden pesu ja rappujen nousu toi oireet esille. Kai siihen syynä oli joogan aloittaminen ja uiminenkin. Joka tapauksessa sain ihanan muistutuksen siitä, että vamma on edelleen olemassa, olen vain oppinut elämään sen kanssa.

Sitten tuli fysiatrilla käynti. Kiva jälleen mennä lähes terveenä ja raahautua pois. Että mun kroppani tykkää sitten pelästytellä ihmisiä. Tulipahan fysiatrillekin ilmeisesti selväksi, että ihan normaali hermosto meikäläisellä ei vieläkään ole. Sätkyjä, kramppeja ja pakkoliikkeitä kun on hirmu vaikea näytellä.

Mutta fyssareiden luona oli paljon hauskempaa. He kun pitivät jutuistani todella ja jalkani jälleen esittivät parhainta versiotaan. Onneksi loppuhuipennus epäonnistui, kun piti ristiselän notkoa ojentaa ja jalat löi kramppiin. Siinä sitten seisoin ja sanoin odottakaa rauhassa, kyllä ne hetken päästä aukeaa. Ei kun fyssari tuli ja napautti polven takaa kädellään. Kyllähän kramppi aukesi isolla säpsähdyksellä, mutta samalla meinasin kaatua selälleni. Onneksi oli kolme ihmistä ottamassa kiinni ja minä nojasin seinään jo valmiiksi.

Ammattitaitoista väkeä. Todellakin. Jälkikäteen ystävältäni kuulin, että tuonkaltaisissa krampeissa, jotka johtuvat hermostosta ei koskaan saisi käyttää väkivaltaa, koska seurauksena voi olla jopa aivovaurio.

No saas nähdä mitä tuo sairaalaväki sitten keksii minun varalleni. Ilmeisesti sen verran ärhäkkä tuo hermosto on, että kuntouttaa ei voida tai sitten kuntoutus tehdään muualla, jossa osaamistaso on hieman parempi.

Se jännä juttu oli, että aluksi kun menin sinne kaikki vähätteli oireitani ja antoi tyyliin ohjeita, että sen kun teet vaan, kyllä elimistö kuntoutuu vaikka hieman kipua olisikin ja sitten kun hetken minua tutkitaan ja kun olen lähdössä ääni kellossa muuttuu ja he pahoittelevat, että tutkimukset aiheuttavat oireita.

Joo sitähän ne tekevät, fysiatrin tutkimuksesta palautumiseen meni kolme viikkoa. Saa nähdä mitä fyssarin tutkimukset aiheutti. Tänään ne pysäytti minut muutamaan otteeseen, kävely on todella hankalaa. Väsymyksestä tai kivuista puhumattakaan. Oli se kiva, kun meni sinne todella hyvässä kunnossa ja alle tunnissa sai itsensä kipeäksi. Hyvä saldo tälle päivälle.

No, ehkä tämä tästä. Jossain vaiheessa. Toivottavasti tutkimuksista on hyötyäkin. Odotan innolla psykiatrisia tutkimuksia. Sain esikaavakkeet, jossa selvitettiin masennustiloista lähtien kaikki mahdollinen. Kuulemma on tavallista, että pitkäaikaisesti sairastuneilla löytyisi psykologisiakin ongelmia. Silti se loukkasi hieman. Vaikka olenkin toimintarajoitteinen niin voin silti olla tyytyväinen muuhun elämääni.

Mutta tiedättekö mikä on kaikkein hienointa, tänään eräs ystäväni, joka tietää vammasta sanoi minulle, että miksi ihmeessä käyt tuollaisissa tutkimuksissa, kun ne aiheuttavat sinulle hankaluuksia, lopettaisit avun etsimisen ja viimein päättäisit jatkaa elämää terveenä. Minusta sinä pelkäät lääkäreitä ja siksi tulet sairaaksi, joka kerta kun käyt siellä.

Joo, ihmisillä on joskus kummallisia ajatuksia.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja Pandora » 07 Loka 2010, 15:32

Tulipas eilen kirjoitettua turhankin negatiiviseen ja kärkkääseen sävyyn, tosin ei yhtään ihme, harmitus oli melkoinen.

Tänään juttelin fysioterapeutin kanssa pidempään puhelimessa ja hän rehellisesti myönsi, että heidän osastollaan ei ole tarjota minulle minkäänlaista kuntoutusta tai tietotaitoa. Aikoo suositella minua Ortoniin tai käpylään laitosjaksolle.

Saa nähdä nyt sitten mitä fysiatri on mieltä, mihin tutkimukset päätyy. Mutta minkäänlaisia liikesarjoja fyssarit eivät uskalla minulle suositella. Rehellisyys kunniaan vaikka toivoinkin, että jotakin poppakonsteja he olisivat saaneet keksittyä.

Onneksi on tuo Porilainen kansanparantaja, joka saa minut toimintakykyiseksi. Hänen käsittelynsä jälkeen kaikki on paremmin, mutta akuutissa vaiheessa (kuten nyt) ei voi hoitaa, koska autonominen hermosto tarvitsee lepoa.

Vieläkin ihmettelen, kuinka sopeutuvaiseksi ja oppivaiseksi tässä on vammautumisen myötä tullut. Minä kun saan itseni hoidettua lähes kivuttomaksi ja lähes täysin toimintakykyiseksi ja silti se vamma on edelleen tuolla syvällä ja ei tarvitse kuin pieni ärsytys tai väärä liike niin avot, kiirastuli on valmis.

No onneksi jollakin tavalla sitä saa itsensä kuntoon, olkoon se tapa meditointi, mielikuvaharjoitukset, henkiparannus, nikamien niksautus. So what. Minulle on tärkeintä se, että olen toimintakykyinen, jos länsimaalaisesta lääketieteestä ei ole apua niin haetaan se sitten muualta.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja Pandora » 30 Touko 2012, 22:37

Päivitetään nyt tätäkin. Juu kolme vuotta onnettomuudesta mennyt. Mitä siinä ajassa on saavuttanut. Hmm. kohtaukset ovat loppuneet, ainakin jos en ärsytä hermostoa liikaa. Kykenen tekemään päivätyötä, tosin kipuilu on joskus melkoista. Jaksan liikkua rauhakseen, mutta edelleenkään hermosto ei kestä venyttelyä yhtään. Pärjään ilman särkylääkkeitä, mitä nyt joskus...

Kuntouttaa ei juurikaan voida. Vieläkään. Fysioterapia on liian raskasta, autonominen hermosto on vieläkin jonkinasteisessa shokkitilassa eli varautunut 24 h ja ylireagoi sitten aika vahvasti. Mutta osaan varoa jo itseäni. Psykofyysisessä kuntoutuksessa käyn, jossa saan toimintaohjeita lähinnä ja Bemerhoitoa. Bemer onkin meditaation ja energiahoitojen lisäksi ainoa hoitomuoto, jota kehoni kestää. Sitäkin äärimmäisen miedolla annoksella.

Mutta pääasia on, että kykenen jo lukemaan lähes normaalisti, toimintakykyni on parantunut vaikka pakko myöntää, jaksaisin normaalisti jos en tekisi töitä tai sitten toimin totaalisella vajaateholla, jos teen töitä. Itse valitsin työnteon ja hyväksyn kivut sen myötä.

Pitkä tie tämä on, mutta pakko se on käydä läpi. Onneksi minulla on toivo parantua, vaikkakin hitaasti niin usko on vahva, etenkin tuon bemerin vaikutukseen. Ehkä tämä olisi helpompaakin voinut olla, mutta turha sitä vanhoja miettiä.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja fedja » 01 Kesä 2012, 23:07

Mukava kuulla sustaki ü.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

Edellinen

Paluu Käyttäjäesittely

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron