Pandoran lipas

Palstan käyttäjät voivat kertoa tarinansa

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 16 Joulu 2009, 16:36

Kaikista koomisinta on, että mulla on ollut kaikki nuo autonomisen hermoston oireet ihan terveenäkin...
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja fedja » 16 Joulu 2009, 22:33

Pandora kirjoitti:Ihan hyvä pointti. Ehkä menen Turkan vastaanotolle ennenkuin pääsen kuntoutuspolille.

Siinä on vain se, että vaikka Turkka laittaisi papereihini lievän aivovamman, mutta sitä ei kyetä todistamaan millään. Joten kela ja vakuutusyhtiöt eivät välttämättä noteeraa sitä, koska minulle on tehty laajat tutkimukset, koska niin moni muu neurologi on ilmoittanut, että minulla ei ole aivovammaa.

Pandora. Ei kannata liikaa tuijottaa tuohon, että sitä ei kyetä todistamaan, koska kuvissa ei näy mitään. Niin monella prosentilla ei näy MRI-kuvassa aivovammaa. Neuropsykologisissa testeissä et ole edes käynyt. Ne on tärkeä tehdä, jos aivovammaa epäillään. Ovat aika kuormittavat ja raskaat. Minulla keskeytettiin ne 2008 keväällä, koska olin fyysisesti niin huonossa kunnossa. Tosin syyksi neuropsykologi epäili paniikkihäiriötä, kun en itse silloin tajunnut sen olevan autonomisen hermoston ärsytystila kuormituksesta ja karmeasta kunnosta johtuen.

Onko muita kotivinkkejä aiheeseen liityen?[/quote]
Puolukka. Maitohappobakteereita kannattaa kokeilla, jos niitä on kotona.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 17 Joulu 2009, 01:46

Hyvä pointti Fedja! Eikö np testit ole kuitenkin se tärkein juttu? Kertonee suhteessa paljon enemmän ku MRi. Ei ois kyl meikä selvinnyt niistä testeistä vaikka vuosi sitten. Varmaan ois joutunut keskeyttään kanssa. Jo pelkästään siks, ettei vois istuu putkeen tunteja...

Mitä kaikkea siel testattiin? Olikos tääl joku ketju?

Mikä yleisolo Oulussa? :)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Pandora » 19 Joulu 2009, 10:09

Juu saa nähdä mitä testaavat, nyt on ihan hyvä pysyä lääkäreistä loitolla, niistä ei ole muuta kuin harmia tällä hetkellä.

Triptylin nosto 75 mg tuntuu tehoavan, kun aamulla ottaa napaan 25 mg niin hermosto jaksaa paljon paremmin, tosin vielä se tuntuu väsyttävän aika lailla, päiväunet on nykyään pop, mutta sitten sitä valvoo yön.

On muuten astrologi metka juttu, miten se mun niskavammanikin ja kohtaukset siellä taivaankartoilla näkyy, tässä pari poimintaa tulkinnasta, joka muuten oli melko hurja siis myös positiivisella tavalla. Ennusti ihan hyvän, mutta varsin oudon tulevaisuuden, mutta nämä alla olevat, eivätkö kuvaa hyvin tapahtumia? Tuo astrologi Seppo Tanhua ei tiennyt mitään sairaudestani.

...Sä olet käynyt läpi eräänlaisen helvetin ja kiirastulen...

...Kaikki, jotka käy pluto-kuu vaiheen läpi, ovat hetken aikaa psykoosissa, se on sellainen sukellus jonnekin omaan hyvin syvään maailmaan, käytännössä se voi olla vaikka mitä, se on yksinäinen paikka ja siellä käydään kohtaamassa kuolemaa, kun se on kohdattu maailma näyttää erilaiselta. ei se pluto päästä sua se näyttää sen niin lujaa, että varmasti menee jakeluun, pluto on se planeetta, joka tarpeen tullen vaikka tappaa. jos se kuuluu omaan koulutusprosessiin, on kohdattava se oma kuolema konkreettisesti. sä olet selvinnyt hengissä, se on jo ihan hyvä palkka...

...Jos miettii tälläistä terveydellistä elementtiä niin kuu vastaa kehossa hormonaalista toimintaa ja silloin sulla nämä jutut mitä tapahtuu on hormonaalista ei löydy lääketieteellistä selitystä, tämän hetken lääketiede ei kykene löytämään syytä, ei edes oiretta, mihin nämä voisi kuulua se on mahdotonta, täytyy olla tosi viisas lääkäri, että ymmärtää, mitä sulle on tapahtunut...

...Sun kannattaa aina olla sopivasti huolissaan tästä eteenpäin sen kehon ehdoilla me eletään...

...voimat saattaa olla hyvät ensimmäiset 2-10 minuuttia ja sit huomaa, että ei jaksa ja sen jälkeen kulutat energiavaroja. onneksi energiavarantoja saa täydennettyä, silloin kun tekee ne energiat itsestään pois, on ajoittain vain huilattava, muuta sen tyyppistä täydennyskeinoja ei ole, se on se oppimisen hinta, että akut täytyy ladata, jos ne on tekemällä tyhjennetty niin ne akut saa täydennettyä olemalla tekemättä. lepo on niin tärkeä...

Mutta täytyy laittaa jotain positiivistakin:

...Sä olet jo syntynyt uudelleen näet asiat uudella tavalla ja jokainen asia täytyy nähdä uudelleen. joka ajatus pitää miettiä uudestaan...

...Siinäkin se herätys tuli tässä on tosi iso juttu sä olet määrittelemässä omaa paikkaasi asuinpaikkaa ja pluto on herättänyt sinut näkemään että mikä tässä elämässä on arvokasta ja mikä on turvallista ja mikä ei. sulla on tästä hetkestä elokuuhun asti sellainen energia päällä, että sä rakennat sulle uutta kotia. se on tää juttu, siksi minä olen täällä, se on aina minimissään sellainen henkisen kodin uudelleen rakentaminen, mutta se on samalla kun se on henkinen se tarkoittaa se että sulla on nyt yksi raskausaika, sulla on 9 kk aikaa rakentaa sellaiset rakenteet , että näiden seinien sisällä sun on hyvä olla...

..., jupiter käynnistää uutta 12 vuoden menestysjaksoa ihan sun luovassa prosessissa, antaa uusia mahdollisuuksia jupiter on vahva ja se on yhtymässä marsiin ja pitää monta sataa vuotta odottaa, että tälläinen yhdistelmä tulee taivaalle, nyt eletään historiallisesti merkittävää aikaa...

Mielenkiintoista eikö vain, minut se ainakin pisti hiljaiseksi.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja fedja » 19 Joulu 2009, 10:47

Kieltämättä. Tiesikö tyyppi mitään sinun onnettomuuksista, oireista yms.?
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 19 Joulu 2009, 17:59

Pandora kirjoitti:Juu saa nähdä mitä testaavat, nyt on ihan hyvä pysyä lääkäreistä loitolla, niistä ei ole muuta kuin harmia tällä hetkellä.


Mun mielestä sua on kyllä hoidettu suht mallikkaasti, sitten kun alkuun päästiin. Muutama virhearvio on mahtunut matkalle, mutta verrattuna moniin muihin tuntuu, että olet suht hyvässä vauhdissa ja osaavien ihmisten käsissä. Monet meidän kaltaiset potilaat ei pääse vajaa vuodessa röntgenkuvaa ja yleislääkärin tapaamista pidemmälle. Ainakin sulla on ollut yksi fysiatri, joka on osannut tutkia sut riittävän varoisesti, kirjoittanut saikkua niin, että se on mennyt myös Kelaan läpi ja lisäksi tajunnut viheltää pelin poikki, kunnes pääjuttu selviää. Ja saithan häneltä suht nopeesti myös hermokipulääkkeet ja kipulääkkeet, vaikka niitä nyt myöhemmin täytyikin nostaa.

Monet sinnittelee ekan vuoden tai kaks käsikauppa-Buranan varassa ilman, että kukaan ymmärtää yhtään, mistä on kyse, saatika että osais antaa mitään diagnoosia tai kuntoutusennustetta. Ja lisäksi on mahtavaa, että olet saanut Turkalta, joka ei edes ole hoitava neurologi, tietoa ja neuvoja tulevaisuutta ajatellen. Lisäksi sulla on sen verran kattavat lausunnot, että olet saanut päivärahaa Kelasta enemmän kuin pari kuukautta. Että kyllä niistä lääkäreistä on onneksi ollut paljon muutakin kuin vain harmia, vaiks joskus ehkä siltä tuntuukin. :)

Pandora kirjoitti:Triptylin nosto 75 mg tuntuu tehoavan, kun aamulla ottaa napaan 25 mg niin hermosto jaksaa paljon paremmin, tosin vielä se tuntuu väsyttävän aika lailla, päiväunet on nykyään pop, mutta sitten sitä valvoo yön.


Mites se Klotriptyl iltaan? Samaa mömmöä, mut unettavalla vaikutuksella? Nukahtaa taatusti myös illalla, vaiks ois nukkunut päiväunet. :)

Tähän täytyy muistuttaa, että Triptylin takia kasvanutta jaksamista ei kannata sitten käyttää siihen, että lisää tekemistä. Ainakin itse olen huomannut, että mitä paremmin jaksaa lääkkeiden takia, sitä petollisemmin ylirasitus iskee. Sitä ajattelee, että keho toimis normaalisti, ku lääkkeet muokkaa sen toimintaa, mut todellisuudessa pitäis vaan ottaa entistä iisimmin, mitä rauhallisempi keho. Ja mitä rauhallisempi keho, sitä varmemmin ei kannata lähteä ainakaan itsenäisesti purkamaan Triptyleitä. Viittaan tällä blogikirjoitukseen, jossa pohdit vaihtoehtoa lääkkeille/niiden purkamista pois. Mitä pidempään selviää ilman ylirasitustilaa, sen johdonmukaisempaa ja nopeampaa kokonaisparaneminen on.

Pandora kirjoitti:On muuten astrologi metka juttu, miten se mun niskavammanikin ja kohtaukset siellä taivaankartoilla näkyy, tässä pari poimintaa tulkinnasta, joka muuten oli melko hurja siis myös positiivisella tavalla. Ennusti ihan hyvän, mutta varsin oudon tulevaisuuden, mutta nämä alla olevat, eivätkö kuvaa hyvin tapahtumia? Tuo astrologi Seppo Tanhua ei tiennyt mitään sairaudestani.

...Sä olet käynyt läpi eräänlaisen helvetin ja kiirastulen...

...Kaikki, jotka käy pluto-kuu vaiheen läpi, ovat hetken aikaa psykoosissa, se on sellainen sukellus jonnekin omaan hyvin syvään maailmaan, käytännössä se voi olla vaikka mitä, se on yksinäinen paikka ja siellä käydään kohtaamassa kuolemaa, kun se on kohdattu maailma näyttää erilaiselta. ei se pluto päästä sua se näyttää sen niin lujaa, että varmasti menee jakeluun, pluto on se planeetta, joka tarpeen tullen vaikka tappaa. jos se kuuluu omaan koulutusprosessiin, on kohdattava se oma kuolema konkreettisesti. sä olet selvinnyt hengissä, se on jo ihan hyvä palkka...

...Jos miettii tälläistä terveydellistä elementtiä niin kuu vastaa kehossa hormonaalista toimintaa ja silloin sulla nämä jutut mitä tapahtuu on hormonaalista ei löydy lääketieteellistä selitystä, tämän hetken lääketiede ei kykene löytämään syytä, ei edes oiretta, mihin nämä voisi kuulua se on mahdotonta, täytyy olla tosi viisas lääkäri, että ymmärtää, mitä sulle on tapahtunut...

...Sun kannattaa aina olla sopivasti huolissaan tästä eteenpäin sen kehon ehdoilla me eletään...

...voimat saattaa olla hyvät ensimmäiset 2-10 minuuttia ja sit huomaa, että ei jaksa ja sen jälkeen kulutat energiavaroja. onneksi energiavarantoja saa täydennettyä, silloin kun tekee ne energiat itsestään pois, on ajoittain vain huilattava, muuta sen tyyppistä täydennyskeinoja ei ole, se on se oppimisen hinta, että akut täytyy ladata, jos ne on tekemällä tyhjennetty niin ne akut saa täydennettyä olemalla tekemättä. lepo on niin tärkeä...

Mutta täytyy laittaa jotain positiivistakin:

...Sä olet jo syntynyt uudelleen näet asiat uudella tavalla ja jokainen asia täytyy nähdä uudelleen. joka ajatus pitää miettiä uudestaan...

...Siinäkin se herätys tuli tässä on tosi iso juttu sä olet määrittelemässä omaa paikkaasi asuinpaikkaa ja pluto on herättänyt sinut näkemään että mikä tässä elämässä on arvokasta ja mikä on turvallista ja mikä ei. sulla on tästä hetkestä elokuuhun asti sellainen energia päällä, että sä rakennat sulle uutta kotia. se on tää juttu, siksi minä olen täällä, se on aina minimissään sellainen henkisen kodin uudelleen rakentaminen, mutta se on samalla kun se on henkinen se tarkoittaa se että sulla on nyt yksi raskausaika, sulla on 9 kk aikaa rakentaa sellaiset rakenteet , että näiden seinien sisällä sun on hyvä olla...

..., jupiter käynnistää uutta 12 vuoden menestysjaksoa ihan sun luovassa prosessissa, antaa uusia mahdollisuuksia jupiter on vahva ja se on yhtymässä marsiin ja pitää monta sataa vuotta odottaa, että tälläinen yhdistelmä tulee taivaalle, nyt eletään historiallisesti merkittävää aikaa...

Mielenkiintoista eikö vain, minut se ainakin pisti hiljaiseksi.


Milloin tämä ennustus sulle muuten annettiin? Oletko kuitenkin kurkkinut tulevaisuuteen lähi aikoina? ;) ;) Aika hyvin kyllä veti, jos ei todellakaan tiennyt mitään oireista ja sairaudesta. Mielenkiintoista!

Tsemppiä! :)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Pandora » 20 Joulu 2009, 01:03

Totta kai olen kiitollinen saamastani hoidosta, mutta tuon kommentin oikeastaan laitoin ihan siitä syystä, mitä Turkkakin sanoi minulle. Lääkärit eivät nyt minua kykene auttamaan, nyt on tehty kaikki mitä voi ja antaa ajan parantaa.

Tarkoitus ei ollut moittia hoidon tasoa, minusta se on huippu hyvää nyt. Ja siitä suuri kiitos kuuluu teille, olisin ilman teitä ollut aivan eksyksissä.

Sehän noiden lääkkeiden petollisuus onkin, jaksaa ja rasittaa liikaa itseään. Olen yrittänyt ottaa rauhallisesti, mutta vaikeaa se on. Vielä en lähde purkaamaan lääkitystä, mutta yritän olla rasittamatta itseäni.

Astrologinen tulkinta tehtiin kaksi viikkoa sitten. Seppo tiesi vain sen, että olen sairas ja siksi hän tuli kotiini tekemään tulkinnan. En tietoisesti ollut kertonut hänelle onnettomuudesta tai oireistani mitään, koska en halunnut sen vaikuttavan tulkintaan. Hän on melkoisen taitava ammatissaan.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 20 Joulu 2009, 02:09

Vaikuttaa kyllä pätevältä kaverilta! Aikamoista. :)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 20 Joulu 2009, 16:03

Pandora kirjoitti:Totta kai olen kiitollinen saamastani hoidosta, mutta tuon kommentin oikeastaan laitoin ihan siitä syystä, mitä Turkkakin sanoi minulle. Lääkärit eivät nyt minua kykene auttamaan, nyt on tehty kaikki mitä voi ja antaa ajan parantaa. Tarkoitus ei ollut moittia hoidon tasoa, minusta se on huippu hyvää nyt. Ja siitä suuri kiitos kuuluu teille, olisin ilman teitä ollut aivan eksyksissä.


Ja kyllä kiitos kuuluu sulle itsellesi lopulta! Mäkin kiittelen kaikkia muita (kuten fyssaria ja fysiatria jne), mutta lopulta fyssarin keskustelujen lomassa olen oivaltanut, että itse olen oman paranemiseni mahdollistanut. Saattaa kuulostaa joidenkin mielestä lesoilulta, mutta mun mielestä lopulta pitää kiittää itseään. Vaikka kaikki muut ois kuinka uskonut paranemiseen ja tehneet kaiken mahdollisen, vain omalla asenteella on lopulta väliä. Fyssari aina muistuttaa, että itsehän minä opiskelin hermojärjestelmän toiminnan, jotta osasin harjoittaa sitä alusta asti. Itse etsin käsiini erään ulkomaalaisen whiplashpotilaan yhteystiedot ja soitin hänelle ja kyselin vamman oireet ja kuntoutustavat, ja aloin apinoida niitä, siis jo kauan ennen kuin löysin yhtäkään suomalaista kohtalotoveria.

Itse päätin perustaa blogin omaksi paranemispäiväkirjakseni ja toisaalta helpottamaan myös muiden ihmisten polkua samantyyppisten ongelmien edessä aktivoimalla tätä foorumia. Ja ainakin nyt näyttää siltä, että monet on saanutkin siitä jotain iloa, kenties lohtua, kenties ajatuksen pitää omaa blogia tai jotain muuta fiksua. Ja itse olen kestänyt kaikki kivut, noussut aina pohjalta uudestaan ylös, koonnut pääni jne. Ja mikä parasta, samalla olen pystynyt auttamaan muita samassa suossa olevia ja ainakin pystynyt lisäämään heidän paranemismahdollisuuksiaan vinkkaamalla hoitotahoja, sudenkuoppia ja arkisia vinkkejä. Ja ihan samalla tavalla sä olet tehnyt kaiken itse. Tai Fedja, CH, DD, Elmotin jne. tai ihan kuka tahansa taistelija. Että kyllä me mun mielestä ollaan noususuhdanne ansaittu, vaikka välillä se tuntuukin epäoikeudenmukaiselt, eikä siitä osaa ainakaan vielä ihan täysin edes iloita. Eikä kyllä pidätään liikaa, koska floppejahan tulee taatusti.

Mä ajattelen, että vaikka muilla onkin merkittävä rooli paranemisen mahdollistajana ja tukihenkilönä jne. mutta lopulta kaikki kumpuaa oman mielen, sydämen ja kropan syövereistä. Kuten blogini tunnuskin on, "vain silloin voi parantua, jos itse uskoo siihen. Ja sillä ei ole väliä, vaikkei muut siihen uskois. Mutta jos tilanne on se, että muut uskoo sinuun, muttet sinä omaan paranemiseesi, tilanne on aika huono". Fiksu mies tuo Pete Egosque, Vietnamin sodan nelikymppinen "veteraani", joka kuntoutti itsensä entiselleen itse kehittämällään menetelmällä, joka on nyt varsin suosittu hoitomuoto ja Peten ja lukuisien muiden tuottava bisnes. :)

Jees, mukavaa sunnuntaita itse kullekin! :)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Pandora » 22 Joulu 2009, 20:50

Tuntuu taas, että kyllä tää elämä oli kokolailla tässä. Sain eilen vaihteeksi kohtauksen ja nuo menee vain aina omituisempaan suuntaan. Tällä kertaa kaikki toiminta katkesi viisi kertaa ihan tuosta noin, pää kaartui taaksepäin niin paljon kuin lihakset antoi periksi ja kaikkea muuta mukavaa 1,5 tunnin aikana kerkisi saadakin.

Tänään olen taasen jälleen kerran aivan rikki, niin psyykkisesti kuin fyysisesti. Onneksi on kyynärsauvat, joilla pääsee sentään syömään. Olen nukkunut ja lepänyt, mitä muutakaan sitä voi tehdä.

Joulu saa odottaa ihan rauhassa tulemista, onneksi ehdimme ostaa lapsille yhteisen lahjan ja yhdet ihan omatkin. Siinä oli shoppailut tältä erää. Muu perhe lähti ostamaan jouluruokia, siivoukset tekemättä, mitään laatikoita, leivonnaisia tai edes pipareita ei olla tehty. Joku on melko lailla totaalisesti maannut sängyssä lauantai-iltapäivästä asti.

No tuleehan noita jouluja ja jotenkin tällä fiiliksellä jo toivoo, että sitä saa muut viettää ihan rauhassa, minä voisin hautautua muutaman vuoden talviunelle, jos sillä tulisin kuntoon. Ei vain jaksa enää. Sitä hetkeksi aikaa saa tsempattua itsensä ja sitten kaikki katoaa. Tämä on niin totaalisen yksinäistä hommaa, miehellä ei juuri ymmärrystä riitä, kai sekin alkaa olemaan kyllästynyt ja stressaantunut koko hommaan. Eikä ole ainoa.

No ehkä huominen on jo parempi, tai sitten joku seuraava päivä. Onneksi lapset on sen verran isoja, että ei kaipaa niin jouluhössötystä. Minä kaipaisin, mutta ei oikein tuo joulumieli ole yltänyt sydämeen asti.

Toivottavasti teidän joulu on parempi, paljon paljon parempi.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 22 Joulu 2009, 21:32

En tiedä lohduttaako tämä, mutta tulehdukset provosoivat oireistoa usein PALJON pahemmaksi. Ehkä olo taas paranee, kun saat yleisvoinnin kohdalleen? Ja kyllä sitä nouset jälleen suosta, kuten aiemminkin. Se nyt vaan hetken taas koettelee ja rajumman kautta. Mutta että osaa olla kamala tunne, kun tippuu aina uudestaan ja uudestaa kuiluun, juuri kun on räpiköinyt sieltä ylemmäs, edes hiukan.

Saathan ruuan muuten suht valmiina, ettet siinä itseäsi rasita ainakaan? Ja kyllä minä toivon, että miehesi ymmärtää kokonaisuudessaan tilanteen, vaikka välillä on todella raskasta hänelläkin. Lukeeko hän blogiasi? Toivottavasti! Ainakin täällä päässä blogi on oiva väline vaivan ja tuntojen siirtämiseen, kun ei tässä itsekään koko ajan näistä asioista puhua kasvotusten. Ja sinä osaat kirjoittaa ni loistavasti, että saa todella hyvän kuvan elämästäsi blogista.

Saisitko muuten apuja sinne kotiin, ettei miehenkään tarvitsisi koko huushollia pyörittää? Ehkä se keventäisi omaakin huolta toisen jaksamisesta ja vastuusta. Ü

Voimahalaus! Seuraava kevät ja myös kesä sekä joulukin on toivon mukaan paljon parempia, kuten Turkkakin ennusteli. :) Uskokaamme tätä kokenutta osaajaa! Luota paranemiseen. Tuota olen hokenut itselleni nyt 17 kk:tta joka aamu... :D
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Pandora » 22 Joulu 2009, 23:35

Niin, ehkä tuo tulehdus oli sitten liian kova pala, vaikka se on kylläkin parantunut, mutta vointi vain ei parane. Ehkä se tarvitsee vain aikaa. En tiedä.

Kyllä sitä osan ruuastaan joutuu itse tekemään, teen mitä jaksan ja syön mitä syön. Minun mieheni kyllä antaa minun levätä ja hoitaa huushollin, kyllä hänelläkin on raskasta, tiedän sen.

Mieheni ei lue blogiani, olen yrittänyt saada hänet edes vilkaisemaan sivuille, mutta ei niin ei. Ei hän kyllä muutenkaan puhu sairaudestani ei kysele eikä ota selvää. No meillä menee tällä hetkellä hieman heikommin, kun saan kohtauksen hän jättää minut täysin yksin, kohtauksen jälkeenkin ei hän tue, ei osaa. Ei halua. Tänään aamulla kysyi, saitko kohtauksen yöllä, sanoin sai ja siinä oli sen kertainen keskustelu. Kyllä se satuttaa, mutta toista ihmistä ei voi muuttaa.

Ei meillä ketään auta, kaikilla on omat menonsa ja en ole jaksanut ottaa yhteyttä viranomaisiinkaan. Niin, kyllähän tämä tästä, nyt täytyy vain odotella, että voimat palautuu. Keinot on aika vähissä, mutta niin, sitä vain odottaa parempaa päivää. Tai itseasiassa nyt odottaa sitä, että lääke alkaa vaikuttamaan, jos sitten uskaltaisi taas nukkua. Sätkyt alkoivat vähän aika sitten ja tämä on paras keino, jonka tiedän. Olla ylhäällä ja jännittää lihakset. Kyllä se siitä ohi menee, on aina ennenkin mennyt.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 23 Joulu 2009, 00:31

Pandora kirjoitti:Niin, ehkä tuo tulehdus oli sitten liian kova pala, vaikka se on kylläkin parantunut, mutta vointi vain ei parane. Ehkä se tarvitsee vain aikaa. En tiedä.


Minulla meni viimeksi 2-3 viikkoa, että toivuin virtsaputkentulehduksesta. :( Ja se oli nyt syksyllä, eli ei edes silloin, kun olin todella kipeä. Että aikaa todennäköisesti vie, totta.

Pandora kirjoitti:Kyllä sitä osan ruuastaan joutuu itse tekemään, teen mitä jaksan ja syön mitä syön. Minun mieheni kyllä antaa minun levätä ja hoitaa huushollin, kyllä hänelläkin on raskasta, tiedän sen.


No hyvä, että perusasiat on kunnossa. Sitä vaan muistaa oman sairautensa alkuaikuina,kun saattoi olla neljäkin päivää syömättä, koska ei pystynyt tekeen ruokaa eikä jaksanut mennä kauppaankaan. Satuin siis jäämään yllättäen kotiin tyhjän jääkaapin kanssa. Sitten onneks tajusin ostattaa kilokaupalla hedelmiä ja muita lämpimässä olevia elintarvikkeita itselleni. Ja siirryin niihin pirun valmisruokiin... Ei ollut hyväksi ei, mutta muuten ois kuollut nälkään.

Pandora kirjoitti:Mieheni ei lue blogiani, olen yrittänyt saada hänet edes vilkaisemaan sivuille, mutta ei niin ei. Ei hän kyllä muutenkaan puhu sairaudestani ei kysele eikä ota selvää. No meillä menee tällä hetkellä hieman heikommin, kun saan kohtauksen hän jättää minut täysin yksin, kohtauksen jälkeenkin ei hän tue, ei osaa. Ei halua. Tänään aamulla kysyi, saitko kohtauksen yöllä, sanoin sai ja siinä oli sen kertainen keskustelu. Kyllä se satuttaa, mutta toista ihmistä ei voi muuttaa.


Tai ehkä lukee, muttei halua jostain syystä puhua siitä, mitä lukee. Kenties satuttaa liikaa? Oletko kokeillut kikkaa, että jätät blogin vahinossa auki? Uteliaisuudesta sitä ainakin vilkaisee... ;) Toimii meillä ainakin, nykyään... Aluksi mieheni ei pystyny lukemaan tekstejä, koska ne sattui niin paljon häneen. Ja edelleenkin hän lukee vaan, jotka pystyy. Esim. kipujutun "pakotin" hänet lukemaan ihan vain siksi, että hän voisi sit muistuttaa mua sitten tarpeen tullen, että paremminkin on voitu.

Mutta tiukkaa tekee kun raavas ja kova jässikkä tihrustaa koneella ja sanoo, ettei enää ikinä halua lukea noin hirveitä asioita, koska ei pysty tekemään mitään viedäkseni nuo tuskat minulta. No, minä sitten muistutan, että juuri tämä blogin lukeminen ja sitä kautta arjessani pysyminen/ymmärtäminen ON jo todella PALJON. :) Mies, jonka kanssa olin aiemmin ei myöskään lukenut blogia. Nyt eromme jälkeen kyllä ja eipä ole sen jälkeen enää mieheltä vittuilua tai vähättelyä kuulunut.

Yks probleema tuntuu olevan myös tätä yksityisyys. Miestäni selkeästi vaivaa, että jaan kiperät kokemukset kaikille niin, että kaikki tietävät, kuka minä olen. En tiedä, onko tässä kyse siitä, että tavallaan jaan myös hänen elämänsä paskalastin muille, ja mieheni kun on erityisen tarkka ollut aina omasta yksityisyydetään ja kotiasioistaan. Tämä osittain jo työtaustan takia, mutta kuitenkin. Täytyykin jutella hänen kanssaan uudelleen. Voi olla, että hän haluaa vain suojella minua, koska olen saanut myös suhteellisen erikoisia yhteydenottoja tässä viime aikoina.

Toivon todella, että miehesi kuitenkin osaa sitten paijata ja pitää hyvänä "puhumattomuudenkin" edestä ja silloin, kun vointisi on parempi, eikä ole ns. kohtauskammoa päällä. Sinä jos kuka ansaitset kyllä täyden psyykkisen, fyysisen ja sosiaalisen tuen. Yksinkin kyllä selviää, mutta jaettu suru on aina vähän pienempi. Vaikka itsellänikin kusee lähes tulkoon kaikki muu, minulla on todella läheiset välit perheessä vanhempien ja sisarusten (ja siskon miehen) kesken. Ja tietenkin sitten on nuo muutamat ystävät ja mieheni mummo, mutta eipä hekään täällä arjessa pysty auttamaan ja konkreettisesti olemaan. Mutta sinulle taitaa olla ystävät enemmänkin se korvaamaton tuki ja turva? Ja eläimet, mikä on aivan ihana asia. Se on uskomatonta, kuinka paljon eläimiltä voi saada. Lapsia varmasti haluat suojella pahimmalta ja se on mielestäni oikein järkevää. Kun ei me aikutsekaan pystytä tätä aina täysipäisenä käsittelemään, saatika sitten nuo pienet ihmiset. :)

No joo, täälläkin on paljon päästy eteenpäin myös puhumisessa, mutta jässikkä on aina jässikkä, enkä haluakaan häntä muuttaa. Ihana juuri tuollaisena. Iso, turvallinen syli ja lämmin sydän riittää kummasti, vaikka puhuminen onkin usein vaikeaa. ;)

Pandora kirjoitti:Ei meillä ketään auta, kaikilla on omat menonsa ja en ole jaksanut ottaa yhteyttä viranomaisiinkaan. Niin, kyllähän tämä tästä, nyt täytyy vain odotella, että voimat palautuu. Keinot on aika vähissä, mutta niin, sitä vain odottaa parempaa päivää. Tai itseasiassa nyt odottaa sitä, että lääke alkaa vaikuttamaan, jos sitten uskaltaisi taas nukkua. Sätkyt alkoivat vähän aika sitten ja tämä on paras keino, jonka tiedän. Olla ylhäällä ja jännittää lihakset. Kyllä se siitä ohi menee, on aina ennenkin mennyt.


Tuo on kyllä aikamoista, ettei keho tavallaan kestä lepoakaan... Siis jos rentoutuminen aiheuttaa sätkyjä. Hitto sentään. Eikö niitä nyt mitenkään pystyisi ehkäisemään, siis niin, että edes levossa voisi olla rauhassa ja huoletta. Siis sen muutaman hetken, mitä nyt oikeasti pystyy ehkä lepäämään ja todella nukkumaan. Mutta se on vissi, että tulehdustila voi rasittaa kehoa pitkäänkin ja tosiaan edelleen myötävaikuttaa siellä kohtausten taustalla.

Ja sitähän tämä tosiaan on, yhtä odottamista, pysähtymistä, olemista, parempaan uskomista, ajan tappamista, seisahtumista, rauhassa elämistä, pelossa elämistä ja yhtä pysähtyneisyyttä ja elämän pause-toimintoa. Heti jos vähänkin innostuu jostain paremman kunnon myötä, rangaistus on luvassa. Ja mitä enemmän innostuu ja mitä paremmin voi, sitä varmemmin rangaistaan. Välillä tuntuu siltä, että kunto paranee vain siksi, että katastrofit voi alkaa alusta uudelleen...

Voisitko kuvitella, että kävisit vielä Turkan konsultaatiossa, mikäli kohtaukset eivät nyt hellitä? Tai pystyisikö hän ottamaan sinut vastaan Tampereella tai osaisiko suositella kentään yhtä pätevää? Auttaisikohan tuo vointiasi mitenkään mihinkään suuntaan? En tiedä. On konkreettiset neuvot todella vähissä, mutta symppausta ja empatiaa on jaossa. :) :)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Pandora » 24 Joulu 2009, 13:05

Vastailen myöhemmin, mutta ajattelin vain laittaa väliaikatietoja, kun ne ovat hyviä.

Niin, sain eilen taas yhden hoidon ja on se kumma juttu. Koko päivän olin kyennyt kävelemään vain kyynärsauvojen avulla todella vaivalloisesti ja sitten yksi puhelu niin kyynärsauvat lentää nurkkaan ja no taas oli helppo hymyillä, kun jalat vain kulki normaalisti. Tänään on onneksi terve päivä kaikella tasolla!

Olen myös löytänyt mahdollisesti erään tekniikan, joka mahdollisesti voisi toimia. Olen kirjoitellut erään jenkin kanssa ja hän kirjoitti minulle heidän käyttämästään tekniikasta seuraavat sanat:

Kun Askendatti saa sijan hermojärjestelmässä, auttaa se hermojärjestelmää organisoitumaan uudelleen ja harmonisoitumaan tuon kaikkein syvimmän tason kanssa. Sinun kohdallasi tuosta voi olla erittäin paljon hyötyä. Askensoiminen auttaa kehoa saavuttamaan syvemmän levon tason kuin syvinkään uni, jolloin keho pystyy paremmin parantamaan ja tasapainottamaan itseään.

Saa nyt nähdä, tutustun asiaan ja tammikuussa heillä on viikonloppukursseja ympäri Suomea, jossa tuon tekniikan voisi oppia.

Yksi puoli, mitä hieman vierastan on se, että kyseessä on uskonnollinen lahko nimeltä Ishayat, mutta siitäkin laitoin kyselyä, koska minulla ei ole minkäänlaista tarvetta sitoutua uskonnollisesti mihinkään. Mutta tekstit, joita heidän toiminnastaan olen lukenut ovat hyvin lähellä minun ideologiaani.

Joten saa nähdä, minulla on hyvät tuntumat tästä.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja Pandora » 27 Joulu 2009, 23:28

Takana elämäni vaikein vuorokausi. Kolme erillistä kohtausta, joista viimeisen loppuhuipennus kesti neljä tuntia. Neljä tuntia krampissa, liikkumatta ja tajunta jossain todella syvällä.

Nyt tekisi mieli luovuttaa, tämä ei enää millään mittakaavalla ole inhimillistä. Nyt olen heikoimmassa kunnossa, mitä koskaan olen ollut.

Se siitä parantumisesta sitten.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

EdellinenSeuraava

Paluu Käyttäjäesittely

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa