Pandoran lipas

Palstan käyttäjät voivat kertoa tarinansa

ViestiKirjoittaja Pandora » 20 Heinä 2009, 18:51

Asento ei ollut tosiaan mikään ideaalinen vaikka minulla oli korkea tyyny jalkojen alla ja se meteli... Omituisinta tuon kuvauksen jälkeen oli se, että n. 15 min oli täysin kivuton olo, aivan turta eikä ollut voimia. Melkoisen väsynyt tänään on ollut, tosin nyt olen ottanut sen taktiikan, että touhuilen ja olen ylhäällä niin paljon, kun jaksan ja lopetan sitten tekemisen, kun alkaa tuntua liikaa.

3.päivähän se. Siis niskan retkahdus diagnoosina minulla on jo, mutta se on sitten eri asia, mitä Penttinen sanoo. Saan kuvista kotiin lausunnon parissa päivässä, siinä nyt sitten jo varmaan tietää, jos jotain tosi pahasti on vialla.

Nyt käyn moraalista keskustelua itseni kanssa, että pitäisikö viikonlopun kurssi peruuttaa, kun tekis tosi paljon mieli mennä...
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

Oukki!

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 20 Heinä 2009, 20:17

Pandora kirjoitti:Asento ei ollut tosiaan mikään ideaalinen vaikka minulla oli korkea tyyny jalkojen alla ja se meteli... Omituisinta tuon kuvauksen jälkeen oli se, että n. 15 min oli täysin kivuton olo, aivan turta eikä ollut voimia. Melkoisen väsynyt tänään on ollut, tosin nyt olen ottanut sen taktiikan, että touhuilen ja olen ylhäällä niin paljon, kun jaksan ja lopetan sitten tekemisen, kun alkaa tuntua liikaa.


Joo, jotenki se on vaan epämukavaa ja outoa. Totta viserrät!

Pandora kirjoitti:3.päivähän se. Siis niskan retkahdus diagnoosina minulla on jo, mutta se on sitten eri asia, mitä Penttinen sanoo. Saan kuvista kotiin lausunnon parissa päivässä, siinä nyt sitten jo varmaan tietää, jos jotain tosi pahasti on vialla.


Hui, sää uskalsit ottaa lausunnon itselles! Rohkea olet. ;) Mä pistin kaikki suoraa Penttiselle, kun en halunnut kenenkään Apulin (rtn lekuri Terveystalossa) tekvän mitään diagnooseja. ;) Olin iha varma, et siel oli kaikki rikki, poikki ja pinos. Muttei ollut. Tai oli, muttei kuvist nähny juuri mitään. ;) Normaalia retkutouhuu! Mut se hyvä joo on, että jos siellä on jotain pahemmin revähtänyt/revennyt, niin sen näkee viel monta kuukautta vamman sattumisen jlk, jos osaa kattoa. Toivotaan, ettei ole!

Pandora kirjoitti:Nyt käyn moraalista keskustelua itseni kanssa, että pitäisikö viikonlopun kurssi peruuttaa, kun tekis tosi paljon mieli mennä...


Meet, jos haluut kärsii myöhemmin. Jos haluut säästää itteest turhasta downhilliltä ja morkkikselta, et mee. ;) Menit tai et, mukavaa viikkoo! Niin mukavaa, ku se voi olla.
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja fedja » 21 Heinä 2009, 01:19

Pandora kirjoitti:Tänään tuli käytyä magneettikuvauksessa, olihan tuo kokemus. Jälkikäteen vaikutus oli melkoisen tyrmäävä, kaikki lihakset olivat aivan väsyneet ja rennot. Outo olo, lähinnä kuvasi 2 promillen humalaa juuri ennen sammumista ja valitettavasti "sammumisen" eli levon jälkeen olikin kuin krapulassa. Ihan oikeasti, tämä on jo naurettavaa, yritin netistä katsoa ei magneettikuvaus oikeasti vaikuta ihmiseen millään tavalla.

Mutta jos vaikuttaa, niin se vaikuttaa. Siinähän on melkoisia tärinöitä itse laitteessa. Minulla on joskus koneessa jollakin matalalla taajuudella alkanut tuntua tuo kalloluitten liike korostettuna eli se sama mitä tehdään CST:ssä käsin. Tuntuu, kuinka korvan takana oleva luu menee "leveälle" ja takaisin. Jollakin taajuudella on tullut ihan kaaottinen olo. En ihmettele yhtään, jos MRI tärinät ja staattinen asento vaikuttaa. Monet retkahdusvammaiset eivät kestä tärinää.

Kannattaa uskoa itseensä enemmän kuin normiauktoriteettejä ü.

Tsemit Pandora vielä loppupäiviksi!
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja Pandora » 22 Heinä 2009, 13:45

Tulokset tulivat ja ne olivat aivan puhtaat, eli mitään pahempaa nyt ei ainakaan pitäisi olla. Saa nähdä mitä Penttinen sitten sanoo, mutta se on sitten sen ajan ongelma.

Muutoin olo ilmeisesti alkaa tasaantua, liikkuminen paranee pikkuhiljaa, välillä sitä tekee liikaa ja olo menee takapakkia, mutta akuuttivaihe on ilmeisesti menossa ohi! Silmätkin alkaa palautua normaaleiksi! Vielähän ne on valonarat ja tietokoneen näyttö tekee päänsärkyä ja tarkentaminen on vaikeaa, mutta potenssiin 0,001 siitä mitä se oli pahimmillaan.

Nyt vaan sitten pitäisi ottaa maltilla, mutta mieli ei malttais millään. Niskat ovat melkoisen kipeät, olen ollut ylhäällä väärällä tavalla liian paljon, kumartelut pitäisi ehdottomasti jättää väliin, samoin kurottelut. Lihakset on ilmeisen jumissa kaiken tämän jälkeen. Kunpa uskaltaisi tehdä niille jotakin, pieniä venytyksiä ja toistuvaa liikettä olen yrittänyt tehdä sen mukaan, että ei liikaa tunnu.

Peruutin kurssin, nimittäin iski flunssa. Tämän vuoden ensimmäinen! Kurkku on sitten kipeä sisältä ja ulkoa. No vaikuttihan päätökseen sekin, kun kokeilin eilen kävellä hieman pidemmälle ja totesin meneväni siitä melkoisen huonoon kuntoon. Nyt sitten koetaan morkkiksia ja huonoa mieltä tyyliin kesän kohokohta meni sivu suun.

Tärinä on minulle ainakin tosi hankalaa, sen takia autossakin matkustajana on kaikkein pahin olla.

Mutta elämä alkaa hymyillä, pikku hiljaa, mutta suunta on ainakin oikea. Hyviä päiviä teillekin ystäväiseni, nyt jälleen kerran on levon aika, tällä kertaa onneksi ei pakotettuna.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

Hieno homma!

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 22 Heinä 2009, 15:29

Ettei näkynyt suuria repeämiä. Se on aina bueno! Voihan se olla niinkin, että hermosto sai vaan kovan sätkyn mutta rakenteet säästyi. No, Penttinen sen tietää sit jos joku, miten edetä. Tsemppii! Elähän huhki nyt sit, vaikka mieli tekis! :) Ja tuo lihasjumi "kuuluu asiaan". Se on "yks vaihe", kun alkaa palautua spinaalishokista. Älä vaan venyttele, vaiks mieli tekis. Se on todellisuudessa pahinta. ;) Tsemppii ja malttii!
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

Toivo on herännyt

ViestiKirjoittaja Pandora » 28 Heinä 2009, 10:47

Akuuttivaihe on ohi ja aurinko paistaa tähän risukasaan!
Viime viikolla aloitin ottamaan iltaisin nukkumaan mennessä 4-6 mg sirdaludia ja 2 panadolia ja se vaikutti positiivisesti nukkumiseen ja auttoi myös jaksamaan päivisin paremmin, kun ei lihassärkyä ole niin paljon, jolloin muutkin oireet ovat rauhoittuneet.

Perjantaina menin kaupungille asioille, kolmen tunnin rupeama tunnin ajomatkan oli melkoinen rasitus ja shokki elimistölle, mutta kummasti sen kesti, kun pari kertaa istahti pidemmäksi aikaa ja kävi välissä syömässä. mutta pikkuhiljaa ja vaikka sitä joutuikin kävelemään hitaasti ja nojailemaan pylväisiin niin olipa upea tunne olla jossakin muussa kuin kotona.

Lauantai olikin aika moinen takapakki oloon, mutta hammasta irvistäen yritin pysyä liikkeessä ja levätä vain pieniä aikoja, lukuunottamatta kahta pidempää lepotaukoa.

Sunnuntai oli edelleen kivuliainen, mutta kummasti sitä kävi mustikoita poimimassa saldona puoli litraa ja tuli sitä siivottuakin jonkin verran. Ilmeisesti elimistö tosiaan kestää rasituksen vaikka se ei hyvää teekään. Kokonaisuudessa rasitus vie tilannetta parempaan suuntaan, päivä päivältä niskat, kädet ja jalat toimivat paremmin ja koko ranka liikkuu jo jonkin verran. Uutena-vanhana oireena on tullut ns. "nokkosihottuma" eli punaiset, kuumottavat ja kutisevan kipeät läikät kämmenissä ja nilkassa etupuolella. Aivan kuin minulla olisi sigmat.

Nyt olisi viimeistään pitänyt hankkiutua johonkin huuhaa-oppiin, johan minua olisi pidetty valittuna. Myös nilkat ja sormet ovat turvonneet ja tuntuu tuo neste olevan muutoinkin kertynyt elimistöön tai ainakin toivon niin, kolmen kilon lihoaminen 1,5 viikossa ei ole kovin terve merkki.

Eilen joku hölmö päätti mennä asuntomessuille niskatuen ja aurinkolasien avulla. Jälleen parin tunnin ajomatka (onneksi kaveri toimi kuskina ja tavaroiden kantajana) ja mieletön kuuden tunnin kävelyurakka. Kun mieli haluaa, ruumis tottelee ja kyllä se oli sen arvoista. Yllättävää kroppa kesti rasituksen eikä olokaan ollut kamalan kivulias. Silmissä tuntui ulkona olo pahalta ajoittain, mutta kyllä ne sen kesti, jalkojen kanssa oli kankeaa kulkea, pari kertaa tuntui, että ne ei tottele, mutta istuminen auttoi! Kerran niskassa tuntui ilkeä vihlaus ja meinasin jo pelästyä, mutta sekin meni levolla ohi. Sormet taisivat olla pahimmat, ne eivät oikein toimineet kunnolla ja ovat vieläkin kipeitä. Kylmä vesi viilensi kuumotusta ja turvotusta ja eihän siellä juuri käsi tarvinnut. Mutta hei, kävelyurakka oli melkoinen rasitus ja vaikka sen teki hitaanlaisesti niin olen todella tyytyväinen jaksamiseen siihen nähden.

Kotona lihaksissa tuntui kävely, mutta yllättäen ei kovin suurta takapakkia tunnu tänä aamuna, vaikka koko illan joutuikin levätä. Pahin oire oli ihottumat, jotka olivat pahimmillaan helakanpunaisia yli kämmenen kokoisia koholäiskiä, mietin jo pitäisikö niistä ottaa kuva lääkärille, mutta jäi sitten ottamatta. Kaikki sauman kohdat oli merkitty ihooni, no onneksi niiden kanssa pärjää. Minulla oli vuosia sitten tuota samaa ihottumaa, joka tulee silloin, kun elimistö on liikakuormituksessa ja riskirajoilla. Ei hyvä merkki, mutta sitä voi hallita.

Muutoin olen erittäin huojentunut ja onnellinen, elämä alkaa hymyillä ja vaikka selkeästi huomaa, että kunto on täysin onneton, elimistö ei kestä normaalia rasitusta ja koko selkäranka on käpertynyt kasaan niin liikeradat ovat aivan toista tahtia, käsien voimat ovat pikkuhiljaa palautumassa ja ennenkaikkea enää ennakko-oireita kohtauksista ei ole esiintynyt. Nyt vaan pitää olla sen verran varovainen, ettei uusintoja esitetä.

Päätä ei useinkaan särje, tietty paine on, mutta sen kanssa pärjää, silmien kanssa pärjää jo vallan mainiosti vaikka tietokoneella ei voi olla tuntia kauempaa kerralla (sinäänsä huono juttu ihmiselle, joka tekee 95% töistään koneella), niskassa on omat oireet, mutta ne voi sivuuttaa, lihakset on kipeitä, mutta relaksantit auttaa melkoisesti. Kyllähän sitä joutuu pitämään päivässä lepotaukoja useampia ja mitään ei kurotella pään yläpuolelta eikä edes keveitä tavaroita kannella pidempiä matkoja tai mitään lähellekään kiloa painavia, mutta todellisuudessa väliaikaisesti näin pärjää tosi hyvinkin jo! Omituista on, että pitää syödä ja juoda parin tunnin välein, liikkeessä useimminkin tai muuten tuntuu, että olo nuukahtaa täysin, kun vain oppisi syömään vain terveellisesti.

Kiitokset teille kaikille, etenkin fedja ja tahdonvoimaa, mitä olisinkaan tehnyt ilman teitä! Enää on kuusi päivää fysiatrille. Toisaalta taas tulee olo, miksi sitä mennäkään ja valittaa, kun johan tässä taas paranee samaa tahtia kuin ensimmäisenkin kerran, mutta jotain tuolla niskassa on vikana ja kyllähän se hoitaa pitää tavalla tai toisella. Onneksi on tullut kirjoitettua tätä, kun eihän noita oireita muutoin muistaisi.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

Re: Hieno homma!

ViestiKirjoittaja Pandora » 28 Heinä 2009, 10:52

tahdonvoimaa kirjoitti:Tsemppii! Elähän huhki nyt sit, vaikka mieli tekis! :) Ja tuo lihasjumi "kuuluu asiaan". Se on "yks vaihe", kun alkaa palautua spinaalishokista. Älä vaan venyttele, vaiks mieli tekis. Se on todellisuudessa pahinta. ;) Tsemppii ja malttii!


Öö, enhän minä ainakaan pahasti... Todellisuudessa se liikuntakyky on niin mieletöntä huumetta, että on tosi vaikea olla tekemättä yhtään mitään fyysistä.

Venyttelyä olen välttänyt, pieniä olkapäiden oikaisuja olen yrittänyt tehdä ajoittain hiljakseen, ne kun on kääntynyt niin pahasti sisäänpäin, samoin selkää olen yrittänyt suoristaa, sekin on köyristynyt. Pää liikkuu jo hieman, sen kanssa olen yrittänyt olla varovainen, on niin vaikeaa olla kääntymättä, etenkin kun se jo hieman kääntyy, mutta vain joitakin senttejä.

Lihasjumiin auttaa parhaiten sirdalud. Mies on myös hieronnut jalkoja, se on tehnyt hyvää vaikkakin kipeää. Jalkapohjat on pahimmat, päkiät ja jalan ulkosyrjät ovat kivuliaat.

Mutta tämä on pientä verrattuna mitä se oli, lastenleikkiä!
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

Hyvä!

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 28 Heinä 2009, 18:00

Hyvä, että on parempi. Mutta näin ulkopuolisena kun lukee tota oireistoa, niin et sä nyt ihan kunnossa taida olla. Siis jos pää kääntyy muutamia senttjä, jumittaa, on paineita, särkee, ryhti on huono ja toimintakyky on rajoittunut ja hermo-oireitakin on vielä. Mutta eteenpäin oot kyllä mennyt ja paljon, mikä on loistavaa! :)

Hyvä, että pääset lääkäriin ja toivottavasti kuntoutukseen kanssa. Kyllähän noista oireista täytyy eroon päästä, ettei sit käy "klassiset", eli et seuraavasta "pienestä" tällistä oot kanttuvei. No, onneks 3.8. on jo kohta! :) Ei montaa päivää enää. Maltilla kuitenkin ja lopeta ennen ku räjähtää käsiin, eiks jeah? Tsemppii!

Ps. Nokkosihottumat on tuttuja! Mut ei oo näkyny enää, ku kerran sen jälkeen, kun hoidot alkoi. Kuulemma herkkähermostoisella on herkkä iho ja monet ongelmat "ulostautuu" iho-oireiden kautta. Hienoo! ;)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Pandora » 28 Heinä 2009, 23:01

Enhän minä ole lähelläkään kunnossa, mutta viimeaikaisiin oireisiin nähden voisin vaikka osallistua maratoniin, etenkin jos nopeutta ei tarvitsisi laskea. Kyllä se nyt on itsensä kuntoon hoidettava. Totuus on, että se on tosi pienestä kiinni, ettei samanlaista kohtausta iske päälle, valitettavasti. Joten varovaisuutta kaivataan.

Nyt vaan pitäisi järjellä miettiä, mikä on huonosta ja mikä hyvästä. Mikä sopivasti rasitusta, mikä liikaa. Tänään tuli huomattua, että lepoa tarvitaan, hölmö mieli kun vain ei malttaisi. Illasta kostautui liika rehkiminen, on ollut omituisia hermosärkyjä kaulassa, joka ei ole hyvä merkki ja sydämen tykytystä.

Ei vaan enää millään jaksaisi passuuttaa perhettä ja rajoittaa tekemisiä. Kai se on pakko. Tuli nimittäin huomattua jälleen kuinka paljon perheenäiti päivän mittaan kumartelee, kurkottelee ja kantaa kaiken maailman asioita. Mikäs siinä olisi ollessa, jos asuisi yksin (toisaalta se vasta vaikeaa olisikin, kun millä sitä ostoksiaan kantaisi), kun siivoaa, tekee ruokaa, ruokkii eläimet jne. Ja kuinka paljon kaikki se rasittaa niskaa. Mutta kun nuo jalatkaan ei oikein kestä tuolille nousua ja kyykkyyn menoa. Huoh, kaiken maailman ongelmia.

Mutta kyllä se tästä, en ole lainkaan huolissani.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

Niinpä...

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 29 Heinä 2009, 01:02

olet oikeassa, äiti ei selviä arjesta ilman kumartelua, nostelua ja kantamista. Etenkään maalla tai pienten lasten kanss. Just tänään puhuin ystäväni, jolla on ja 4- ja 2-vuotiaat lapset, kanssa. Hän kertoi olleensa sappikivileikkauksessa ja nyt tikit repesi, kun ei saanut lastenhoitoapua sairaspäivilleen. Hän asuu siis yksin lasten kanssa. On tuo niin harmillista! Nyt on sit uusi leikkaus tulossa hänellä. :(

Älä murehdi passuutamisesta. Ne, jotka oikeasti rakastaa, auttaa mielellään. Mut tiedän kyllä tunteen, kun on "rasite" vaan kaikille. :( No, läheiset saa mut aina vakuuttuneeksi siitä, että auttavat mielellään ja joskus asiat voivat olla toisin päin.

Ja kyllä, oikeeseen osuit siinä, ettei yksinkään ole helppoa. Mä aina välillä toivon, että olisi joku, joka voisi passuuttaa. Nyt se menee niin, että vanhemmat Lahdesta, joskus muutama ystävä ja siskon mies kantaa, nostaa, roudaa yms. Mut ei nekään arjessa ole täällä apuna. Jos kaapissa ei ole ruokaa, sitten olen päiviä syömättä, jos en kunnoltani pääse kauppaan. Jos taloon pääsee amipiainen, joille olen kuoleman allerginen, joudun meneen naapuriin hakeen apua. Jos lompakko putoaa sängyn alle, en saa sitä sieltä pois, vaan-joudun soittaan jonkun hätiin tai sitten elän ilman Solo-tunnareita ja rahaa. ;)

Näin se menee. Blondi haluaa olla brunette ja brunette vaaleaverikkö. ;) Mut se meitä yhdistää kaikkia, että helvetisti on sisua, yrittämistä, tahdonvoimaa, toivoa ja energiaa - kaikesta huolimatta.

Voimia vielä! :)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 29 Heinä 2009, 01:17

Pandora kirjoitti:Nyt vaan pitäisi järjellä miettiä, mikä on huonosta ja mikä hyvästä. Mikä sopivasti rasitusta, mikä liikaa. Tänään tuli huomattua, että lepoa tarvitaan, hölmö mieli kun vain ei malttaisi. Illasta kostautui liika rehkiminen, on ollut omituisia hermosärkyjä kaulassa, joka ei ole hyvä merkki ja sydämen tykytystä.


Tästä selviät vain kuuntelemalla itseäsi. :) Samoin fyssari osaa antaa esimerkkejä siitä, mitä kannattaa välttää. Ainakin itse oon oppinut tekeen asiat toisin kuin ennen, niin pystyn niitä kyllä tekemään. Mutta jos joskus unohdan, ihan arjen pienissä jutuissa, sen kaiken, mitä ft on mulle neuvonut, se rankaisee heti. Esim. nämä pään kumartelukiellot tuppaa unohtua. Liike lähtee aina lantiosta, ei koskaan yläniskasta. Tarkoittaa siis sitä, että varpaisiin ei kattella, jossei lantio taivu. ;) Niskan hallinta tulee osata joka tilanteesssa.

Esim. vessan pönttöö ei pestä pää alaspäin vaan esim. kyykystä, mielellään ei ollenkaan. Kahvinkeitin ladataan niin kaukaa, ettei tartte painaa päätä alas ja katsoa, et poro osuu rööriin. Pitkää miestä ei suudella "ylöspäin" ja iso turvallinen körilääni ei osaa halata minua kovinkaan lujaa. Sanomalehteä luetaan pitkällä vipuvarrella, ei niin, että se on pöydällä ja niskaa joutuu kumartaan. Hiuksiä kihartaessa käsiä ei lasketa jatkuvasti ylös alas, vaan ne pidetään ylhäällä ja kihartava käsi tuetaan seinään. Perunoita ja porkkanoita ei kuorita altaassa asennon takia, soppaa hämmennetään mahdollisimman kaukaa, isoa koiraa ei ulkoiluteta joustamattomassa hihnassa (esim. nahka), kun se nykii. Ei äkkijarrutuksia, ei aivastuksia ilman, et pää on tuettu, ei mitään äkkinäistä liikettä jne. Näitä on LOPUTON lista ja ne "oppii" vaan elämällä arkea ja kuuntelemalla itseään ja fyssaria... Ja tekemällä ainakin kolmesti per juttu väärin. ;)

Uskon, että saat hyvät eväät jatkossa fyssarilta! :) Siinäkin on hyvä muistaa, että oireet saattavat aluksi pahentua (minulla jopa 6 kk:tta, koska keho oli NIIN traumatisoitunut), mutta sen jälkeen suunta on ollut ylöspäin, vaikka takapakkeja olenkin aiheuttanut itselleni.
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Pandora » 29 Heinä 2009, 16:31

Auts, ilmeisesti minun on solmittava rautakanki sekä vatsan että otsan ympäri, jotta ei kumartele. Minä teen kaikki liikkeet "väärin". Kiva juttu.

Tuli muuten mieleen, että koirillehan on vaellushihna, jonka saa sidottua vyötärölle, siinä on joustovara, joka luultavasti toimisi aika hyvin niskavammaiselle. Tuskin 20 kiloisen koiran nykäykset on vaarallisia, jos ne tuntuisi vyötäröllä eikä käsivarressa, eihän se juuri muutenkaan vedä.

Muutoin, en tajua, nyt kun olen parantumassa on ihan mieletön ruokahalu ja makeannälkä. Milläköhän siitäkin taas parantuisi? Kai se jotakin turhautumista on.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

Loistavaa!

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 29 Heinä 2009, 18:41

Pandora kirjoitti:Auts, ilmeisesti minun on solmittava rautakanki sekä vatsan että otsan ympäri, jotta ei kumartele. Minä teen kaikki liikkeet "väärin". Kiva juttu.


Eipä sillä väliä, miten tekee, kun ois terve. Fyssari aina sanoo, et suurin osa tekee kaiken väärin, mut ku se ei aiheuta ongelmii, paitsi ehkä vanhuudessa, niin no can do. ;) Niin mäkin tein kaikki "väärin", koska en tiennyt, mikä on oikein. Ja kilpaurheilija lapsuudesta asti ja mallikin vielä. Oli mul tavallaan asento kunnossa, mut aika väkinäistä sen ylläpito oli, ku tapahtui pintalihaksilla. ;) Jotenki yliopiston istumisen myötä ja pitkien duunien takia alkoi ergonomiat unohtua kokonaan. Sitä vaan istu, istu ja istu ja liikkui, liikkui ja liikkui. Ja silti ihmetteli, et aina on huono olo, paikat jumissa ja ahistaa niskaa.

Oikeen tavan hallita kehoa oon oppinut vasta tän uuden kehon rakentumisen myötä. Tavallaan mun vanhasta "kropasta" ei oo mitään jäljellä, niinku ne blogikuvat v. 04 ja 09 osoitti. Ennen mulla maailman paskin työergonomia, tai itseasiassa, en ollut ees aatellut koko asiaa. Sama juttu muidenkin suoritusten aikana: pianookin soitin väärin! ;) Mut toisaalta, enpä saanut selkää suoraksi, niinku blogista näkyy. Kun rakenteet ei vaan kantanut, koska aika oli saanut mut siihen hirveeseen asentoon!

Pandora kirjoitti:Tuli muuten mieleen, että koirillehan on vaellushihna, jonka saa sidottua vyötärölle, siinä on joustovara, joka luultavasti toimisi aika hyvin niskavammaiselle. Tuskin 20 kiloisen koiran nykäykset on vaarallisia, jos ne tuntuisi vyötäröllä eikä käsivarressa, eihän se juuri muutenkaan vedä.


Hei, toihan on tosi hyvä! Ton vois lisätä meitin Whipsi Pirkka -osioon. Monet niskavammaisetkin kuitenkin on koiran omistajia. Ja varmaan joo parempi, että rempominen kohdistuu voimakkaalle alueelle lantioon kun käden kautta ylös kaularankaan. Totta!

Pandora kirjoitti:Muutoin, en tajua, nyt kun olen parantumassa on ihan mieletön ruokahalu ja makeannälkä. Milläköhän siitäkin taas parantuisi? Kai se jotakin turhautumista on.


Joo, sama täällä. Terveelle alkaa ruoka maistua. Mä vaan vaihdoin karkit hedelmiin. En oo onnistunut kyl hirveen hyvin mut yritän edelleen. ;)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

Viisaammissa käsissä

ViestiKirjoittaja Pandora » 03 Elo 2009, 20:51

Nyt sitten sain jonkinasteista arviota itsestäni, tosin täytyy sanoa, että en tainnut tulla siitä hullua hurskaammaksi, nyt vain odotetaan, että pääsisi seuraavaan pisteeseen eli fysioterapeutille, joka antaisi ohjeita mitä saa tehdä mitä ei ja pääsisi ihan oikeasti kuntouttamaan itseään.

Mutta joo, ihan kunnossa ilmeisesti en ole, mutta kuulemma kuntoon tulen, joka on erittäin positiivinen asia kuulla.

Virallisesti minulla oli korostunut lordoosi kallonpohjasta C4 tasolle. C4 nikama on vähäisessä antepositiossa 5 nikamaan nähden. Yläniska on ekstensioasentoinen C0-C2 tasolta. Kaulaytimen distensiovamma, hermo- ja selkäytimen kalvorakenteiden ärsytystä. Nivelmekaniikkahäiriö yläniskassa. Pään hallinta oli huonoa ja kaularangan liikerajoittui kaikkiin suuntiin, lihasvoimataso oli heikko-kohtalainen. Yllätys päätä en kykene kannattelemaan selinmakuulla lainkaan.

Jos joku osaa suomentaa niin kaikenlainen kansantajuinen informaatio otetaan ilomielin vastaan.

Tutkimuksista selvisin hengissä ja pääsin kotiin, nyt vaan pakottaa niskaa ja kunnolla sekä silmät on kaikkea muuta kuin hyvät. Aiempi kohtaus johtui kuulemma siitä, että tutkimuksessa liikeratoja venytettiin liikaa eikä paikat sitä kestänyt. Venyttely ei kuulemma nyt ole hyväksi, ääriliikkeitä tulisi välttää, koska se pahentaa oireita.

Ikävä puoli on se, että minun diagnoosillani vakuutusyhtiö saattaa lyödä hanansa kiinni fysikaalisen hoidon osalta, mutta saa nyt sitten nähdä.

Ohjeina sain, että kaikkea mikä rasittaa ja aiheuttaa oireita pitäisi välttää, mutta levolla en kuulemma parane. Kuntoutus on välttämätöntä. Silti pikkuisen pitäisi kaikkea tehdä, jotta lihasten toiminta palautuisi, tosin kantaminen, autolla ajo ja tietokoneella työskentely pitäisi rajoittaa vain pakollisiin toimiin, ergonomia pitäisi saattaa kunniaan...

Viime päivinä olen rasittanut itseäni aivan liikaa ja se tuntuu, ehkä nyt otan hieman rauhallisemmin pari päivää... Jos jättäisi autolla ajon, lautojen kantamisen ja mustikoiden poimimisen sittenkin muille...
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja Pandora » 04 Elo 2009, 21:20

Olotila on jälleen sieltä syvältä. Tutkimus ei tehnyt hyvää niskoille vaan ne rasittui melkoisesti. Viime yö meni valvomisessa, kun sirdalud loppui eikä se kuulemma hyvä lääke tähän ongelmavyyhtiin olekaan ja apteekissa en ehtinyt käydä uutta lääkettä hakemassa.

Nyt päätä ei jaksa kannatella, päätä ja niskoja särkee ja ontuminen on uudistunut. Täytyisi levätä, mutta ei oikein henkisesti enää jaksaisi paikalla oloa saati sitten kipua.

Fysikaaliseen hoitoonkin soitin, vastaajahan siellä oli päällä, joka ystävällisesti ilmoitti, että uusia aikoja voi varata syyskuun alusta. Jätin viestin, mutta ilmeisesti fyssari on lomalla. En millään jaksaisi odottaa kuukautta vielä vaikka todellisuudessa se taitaa olla lyhyt aika.

Nyt täytyisi laittaa vakuutusyhtiöön laput maksusitoumusta varten. Saa nähdä mitä ne päättävät, on kuulemma epätodennäköistä, että korvaavat hoitoa. No viimeisenä oljenkortena on nostaa hoitosyyte fysiatria vastaan, jota en kovin mielelläni tekisi. Jos vakuutusyhtiön mielestä kohtaus ja sen jälkeinen tila eivät liity niskavaurioon niin loogisesti ajatellen fysiatri on tutkimuksessa vaurioittanut niskojani liian kovakouraisella tutkimuksella, koska sinne mennessä olin suht hyvässä kunnossa.

Tai sitten yritän saada jostain muusta vakuutuksesta korvausta. En vain jaksaisi. Pitää vain olla ajattelematta asiaa. Kun vain nuo niskat paranisivat nyt edes siihen mitä ne olivat viime viikolla.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

EdellinenSeuraava

Paluu Käyttäjäesittely

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa