Pandoran lipas

Palstan käyttäjät voivat kertoa tarinansa

ViestiKirjoittaja Pandora » 01 Joulu 2009, 21:28

Kyllä se kuule niin on, että sairasloma loppui eilen ja nyt on mielessä pyöritellyt kaikenlaisia kuvioita. Ajattelin aloittaa työt pikku hiljaa ja katsoa miten fysiikka kestää.

Jotenkin sitä on tuumannut, että ehkä tämä tosiaan tästä lähtee pikku hiljaa eteenpäin. Niskat kestää jokusen verran jo rasitusta ja kalvot tuntuu melko hyviltä tehdessä liikkeitä. Tänään olin jopa tunnin metsälenkillä, hiljakseen ja lepäilin kivellä istuen tovin, mutta silti. Eilen kuntopyöräilin 13 minuuttia, joten totta vieköön. Pakko se on uskoa, kyllä tämä tästä.

Tosin kyllähän noita sätkyjä tulee, jos rasittaa liikaa, mutta saan ne hillittyä jo istuessa ja sunnuntaina kohtaus oli aika lievä ja ei johtanut nyt mihinkään suurempiin katastrofeihin.

Ruokavalion kanssa saa vaan olla tosi tarkka, ilmeisesti elimistö käy sen verran kovilla ja tulihan noita lääkkeitä syötyä jokusen verran. No pääasia, että vatsa toimii ja uskon, että ehkä jopa tiukka tarkkailu voi edistää parantumista.

Ja kaikkein paras, minua ei enää epäillä psykosomaattisista sairauksista, se sitten pyyhkiytyi papereistani pois, virallinen versio on se, että onnettomuudesta johtuneesta niskojen retkahduksesta hermosto on ärtynyt, mutta vaurioita ei ole.

Tästä vain hieman kerätään vielä kuntoa, jotta voi aloittaa taas tuon cst-hoidon ja sen jälkeen sitten voi miettiä, tarvitsenko muuta fysikaalista hoitoa. Nuo muisti ja muut jutut sitten katsotaan tarpeen mukaan neuropsykologilla, mutta jotenkin tuntuu, että kyllä tuo pääkoppa alkaa toimia itsestäänkin.

Mutta tämä on juhlan paikka, tarjoisin teille shampanjat, mutta tehdään se nyt näin virtuaalisesti. Alkoholi kun ei kuulu enään elämääni.

Kiitoksia aivan mielettömän paljon joka ikiselle, ilman teitä olisin ollut melkoisen hukassa.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 02 Joulu 2009, 02:20

Tsemppiä matkalle! :)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Pandora » 05 Joulu 2009, 18:21

Minä olen taivaissa tai ainakin melkein.

Pitkän etsinnän jälkeen löysin selälleni täydellisen työtuolin tai oikeastaan ei tämä työtuoli ole vaan lepotuoli jalkarahilla. Se on muodoltaan sellainen, että vaikka selkä on kipeä niin istuminen tuntuu hyvältä. Vielä kun laitan pehmeän tyynyn niskojani tukemaan. Sain säädettyä työpöydästäni työtason oikealle tasolle ja kun se on sopivasti vinossa niin kaikki on täydellistä, en ainakaan voi keksiä mitään muuta näin ergonomisesti hyvältä tuntuvaa selälleni. Kun laitankäsien alle laitan vielä pienet tyynyt niin nekin saavat riittävän tuen vaikkakin käsinojat ovat melko hyvät itsessään jo.

Ja uskokaa minua asento tuntuu taivaalliselta. Enemmänkin, olen käytännössä puoli makuuasennossa, joten selkä ei väsähdä istumisesta ja pystyn pitämään jalkojani suorassa.

Hullun kuriseltahan tämä asetelma näyttää varsinkin, kun tuoli on juuri eikä melkein työpöytäni aukkoon sopiva ja kun sänky on vielä tuossa aivan vieressä. Myönnetään, että tuoliin on hieman vaikea mennä ja tulla pois ja kestää aikansa kun asettaa tyynyt, mutta vaiva on enemmän kuin sen arvoista.

Kyllä se maksoikin, tuolin oikea hinta oli 340 euroa Jyskyssä, mutta sattumalta se oli puoleen hintaan, joten kyllä tästä nautinnosta kannatti nuo pennit maksaa, joka ikinen.

Joskus näköjään vaatii hieman kekseliäisyyttä luoda oikeat puitteet, mutta mitä muuta minulla on kuin aikaa?
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja Pandora » 09 Joulu 2009, 15:40

Tuli sitten tänään käytyä fysiatrillakin. Tosin minua ei tutkittu lainkaan, kuulemma olisi tarpeetonta ärsyttää hermostoa, koska ei ole akuuttia tarvetta tutkimukselle. No kaikki oireeni kirjattiin ylös ja käynnistetään neuropsykologiset tutkimukset muistihäiriöiden takia ja työkykyni arvioidaan kuntoutuspoliklinikalla. Tosin jälkimmäinen menee ilmeisesti kevääseen, mikä toisaalta on hyvä, koska tutkimukset olisivat olleet tässä vaiheessa liian rajuja.

Hoitokielto jatkuu siihen saakka, kunnes työkyky ja elimistön varsinainen tilanne selviintyy ja paranee huomattavasti, tammikuun loppuun on sairaslomaa. Joten kirjoittamiseenkin tulee osittain taukoa, minun moraalillani kirjankin kirjoittaminen on työntekoa. Ja toisaalta tietokoneella työskentely hidastaa paranemista.

Mutta kyllä tuo fysiatri oli optimistinen. Jos tilani on parantunut kuukaudessa kotihoidolla näin paljon niin se on todella hyvä merkki. Mutta pakkohan se on myöntää, olen edelleen hyvin rajoitteinen, aistihäiriöt ovat voimakkaita, kipuja on päivittäin, mutta niiden kanssa osaa jo olla. Kohtauksia tulee kerran viikossa, mutta ne on hallittavissa. Positiivista on se, että kuntopyöräilyaika ja kävelymatkat nousee jatkuvasti ja ilmeisesti tuo elimistö kestää jollakin tavalla jo pienet auto- ja kauppamatkat romahtamatta. Mutta eihän niitä vielä kannata tehdä.

Joten suunta on oikea, tahti on varsin positiivinen ottaen huomioon kokonaistilanteen. Olen tyytyväinen, pärjään minimaalisissa oloissa elimistöni kanssa ja se on jo jotain minun taustallani. Pääasia on, että olo on turvallinen ja tilanne hanskassa.

Laitoin eräälle Antti Heikkilälle kyselyä osaisiko hän antaa minulle yksilöidyn ruokailuohjelman ja ottaa kantaa tuohon kivunlievitykseen. Tekisi mieli päästä kipulääkkeistä eroon, mutta nyt ilman vaihtoehtoa ei ole moisesta toivoakaan.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 09 Joulu 2009, 20:46

Hellumarei!

Hienoa, että asiat nytkähti taas eteenpäin, vaikkei ehkä siltä itsestään tunnu, kun hoidot on vielä pannassa ja arviot vasta tulossa. Täytyy vaan opetella itse kunkin ajatukseen, että vähemmän vie enemmän eteenpäin. :)

Antti Heikkilä vaikuttaa oikein pätevältä, etenkin ruokailuasioiden suhteen. Muusta en tiedä. Olin muuten aikoinani menossa hänelle Eiran sairaalaan konsultoitavaksi (toukokuussa 2008), mutta onneks en lähtenyt. Antin käyttämä syvälihaksia stimuloiva tekniikka olisi ollut meikäläiselle aivan liian rankkaa.

Onko joku muu hermosätkyn saanut ollut Heikkilän käsittelyissä? Entä onko jollain kokemuksia Antin ruokavalioista? Kirjojahan tuntuu löytyvän, mutta oisko jollain henk.koht. kokemuksia? :)

Tsemppiä Pandora jäiden poltteluun. Se kyllä loppuu jossain vaiheessa, kun malttaa nyt edetä rauhallisesti antaen hermostolle aikaa toipua. Ja se on hieno homma, että fysiatri oli optimistinen. Hän nimittäin sanoo täysin suoraan, mitä ajattelee, eikä anna turhaa toivoa. Toisaalta karua, toisaalta todella arvostettavaa.
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Pandora » 11 Joulu 2009, 16:46

Joo, kai se on tärkeää, että suunta on oikea. Elimistö kestää yllättävän paljon rasitusta vaikka keskiviikkona olisi saanut jäädä ne lahjaostokset tekemättä.

Kyllä oli mustan pörssin pojalla ihmettelemistä, kun minä haen yliääniaaltokuulokkeita ja mahdollisimman hiljaista hiirtä tietokoneelle. Ei meinannut millään tajuta, että hiiristä lähtee tajuton meteli. Mutta kävi se etsimässä minulle, oli testannut kaikki hiiret yksitellen pakkauksen läpi ja löytyihän sieltä matalaa ääntä naksutteleva hiiri, jonka hermostonikin kelpuutti.

No sitten mentiin body shoppiin hauskuuttamaan myyjää, siellä kun haisteltiin shampoot ja hoitoaineet läpi, että mikä haju on minulle siedettävä. Mustikka oli jees!

Ostoskelut saa jäädä tältä erää, sain nimittäin jälleen kerran pahan kohtauksen keskiviikko iltana. Olin hieman osannut sitä pelätäkin, vastaanottohuoneessa, kun oli loisteputkivalot, ilmastointi, tikittävä kello ja radio ja istuin tunnin verran kovalla alustalla ja huoneessakin oli loisteputkivalot. Tuo aistiärsytys ja -herkkyys on kuitenkin vielä melkoista.

Onhan noita pieniä ollut kerran viikossa, mutta tämä oli melkoinen tölväisy. 1,5 tuntia siinä kesti ja onneksi oli puhelimen toisessa päässä apua saatavilla. Mutta ilmeisesti asenne on kohdallaan, kun kesken hoidon ja kohtauksen purskahdin hillittömään nauruun. Se oli vain niin huvittavaa, kun käsi läimähti silmien eteen ja en saanut sitä millään siitä pois. Se vain jäykistyi ja minä nauroin.

Oli Veikolla minussa varmaan kestämistä, ajatteli, että nyt se akka viimeinkin sekosi. Sen sitä saa, kun on ihan näännyksissä moisesta sähköshokkihoidosta. No oli hänestä sen verran apua, että en mennyt tajuttomaksi ja palauduin vuorokaudessa entiselleni. Eilinen meni levätessä, mutta tänään on jo ihan normaali, kalvot on tukossa hieman, mutta kävely ja muut sujuu.

Ainoa vaan, että lepäämisestä tuli hieman ongelmia tuon valvomisen suhteen. Itku kun ihminen nukkuu vaan kuusi tuntia vuorokaudessa. Päiväunet vähentää aina ja kun oli jo väsynyt kahdeksalta niin sitä sitten herättiin puoli kahdelta yöllä täysin virkeänä, onpahan pitkä päivä takana ja paljon saatu aikaan ja torkuinhan minä päiväunet kahdeksan aikaa. Mutta mitä sitä nukkua, kun ei väsytä. Tuo elimistö kun vain kaipaisi enemmän lepoa.

Juu tiedä sitten Heikkilästä, hän vastasi minulle, että ei usko kykenevänsä auttamaan minua. No tilasin hänen kirjansa ruumiin evankeliumi ja se on kieltämättä kovin hyvän oloinen. Hienoa, että miehestä löytyi rehellisyyttä todetakseen, että olen hänen osaamisalueensa ulkopuolella. Toiselle olisi ehkä kelvannut vain rahani.

Nyt siis otettiin iso askel taaksepäin elimistön rasittamisessa. Koti on edelleen liian hyvä paikka eikä täältä minnekään kannata lähteä. Kyllä tämä on niin tajutonta kokopäiväistä parantumista, että muulle ei olekaan tilaa.

Ehkä minä vielä jotakin keksin tuon kipulääkityksenkin suhteen. Pääasia kai on, että oma elämä muuten on kunnossa vaikka kyllähän sitä psyykkeenkin kanssa saa olla tarkkana ihan kokoajan.

Muut kuulumiset on blogissa www.parantumiseni.blogspot.com siellä on tuo kohtauskin melko hyvin selitetty, jos jotakuta kiinnostaa.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 11 Joulu 2009, 18:58

Pandora kirjoitti:Joo, kai se on tärkeää, että suunta on oikea. Elimistö kestää yllättävän paljon rasitusta vaikka keskiviikkona olisi saanut jäädä ne lahjaostokset tekemättä.


Tärkeintä on suunta, juurikin. Vauhti vaan vaihtelee, mutta keskimääräistä kehitystä pitäis yrittää seurata... Ja kyllä keho kestää, ainakin jonkin aikaa. Tosin yleensä jälkikäteen saa aina todeta, ettei se kuitenkaan kestänyt. Mutta rasitusrankaisu saattaa tulla viikkojen tai jopa kuukausien viiveellä. Mä en ainakaan jaksa pitää ihan joka sekunti mielessä. Ja toisaalta, aina ajattelen, että pakko se on tehdäkin jotain, eikä vaan maata pöllöillä. Muuten ei ikinä tuu kuntoon. Pikkuhiljaa opettaa hermosto taas normaaliin askareisiinsa. Kun vaan muistais sen pikkuhiljaa. :)

Pandora kirjoitti:Kyllä oli mustan pörssin pojalla ihmettelemistä, kun minä haen yliääniaaltokuulokkeita ja mahdollisimman hiljaista hiirtä tietokoneelle. Ei meinannut millään tajuta, että hiiristä lähtee tajuton meteli. Mutta kävi se etsimässä minulle, oli testannut kaikki hiiret yksitellen pakkauksen läpi ja löytyihän sieltä matalaa ääntä naksutteleva hiiri, jonka hermostonikin kelpuutti.


Voin kuvitella. ;) Mutta hienoa, että sait palvelua! Erityisryhmien kanssa osaaminen ja asenne mitataan.

Pandora kirjoitti:No sitten mentiin body shoppiin hauskuuttamaan myyjää, siellä kun haisteltiin shampoot ja hoitoaineet läpi, että mikä haju on minulle siedettävä. Mustikka oli jees! Ostoskelut saa jäädä tältä erää, sain nimittäin jälleen kerran pahan kohtauksen keskiviikko iltana. Olin hieman osannut sitä pelätäkin, vastaanottohuoneessa, kun oli loisteputkivalot, ilmastointi, tikittävä kello ja radio ja istuin tunnin verran kovalla alustalla ja huoneessakin oli loisteputkivalot. Tuo aistiärsytys ja -herkkyys on kuitenkin vielä melkoista.

Onhan noita pieniä ollut kerran viikossa, mutta tämä oli melkoinen tölväisy. 1,5 tuntia siinä kesti ja onneksi oli puhelimen toisessa päässä apua saatavilla. Mutta ilmeisesti asenne on kohdallaan, kun kesken hoidon ja kohtauksen purskahdin hillittömään nauruun. Se oli vain niin huvittavaa, kun käsi läimähti silmien eteen ja en saanut sitä millään siitä pois. Se vain jäykistyi ja minä nauroin.

Oli Veikolla minussa varmaan kestämistä, ajatteli, että nyt se akka viimeinkin sekosi. Sen sitä saa, kun on ihan näännyksissä moisesta sähköshokkihoidosta. No oli hänestä sen verran apua, että en mennyt tajuttomaksi ja palauduin vuorokaudessa entiselleni. Eilinen meni levätessä, mutta tänään on jo ihan normaali, kalvot on tukossa hieman, mutta kävely ja muut sujuu.

Ainoa vaan, että lepäämisestä tuli hieman ongelmia tuon valvomisen suhteen. Itku kun ihminen nukkuu vaan kuusi tuntia vuorokaudessa. Päiväunet vähentää aina ja kun oli jo väsynyt kahdeksalta niin sitä sitten herättiin puoli kahdelta yöllä täysin virkeänä, onpahan pitkä päivä takana ja paljon saatu aikaan ja torkuinhan minä päiväunet kahdeksan aikaa. Mutta mitä sitä nukkua, kun ei väsytä. Tuo elimistö kun vain kaipaisi enemmän lepoa.


Luinkin blogistasi kohtauksesta. :( Mutta edelleenkään en onnistu kommaileen, niin olkoot. Ja parempi vaa, mitä vähemmän kommailtavaa eli koneella hengailua. Hyvä kuulla, että selviät pudotuksista nopeammin. Se on aina hyvä merkki, kun kuilu madaltuu. Sä et varmaan tykkää ajatuksesta, mutta itse hoidin levon alussa Klotriptylillä. Lääkäri oli sitä mieltä, että uni ja lepo on # one ja määräsi iltalääkkeeksi Klotriptylin, joka nukutti. Ilman sitä olisin valvonut kaikki yöt läpeensä tai kökkinyt juuri 5 tunnin yöunilla. Ja kun vihdoin aloin levätä öisin 12 tuntia, se oli vasta riittävästi. Nyt nukun sellaisxta 8 tuntia suurinpiirtein ilman Klo -osaa ja 1 Triptyl (10 mg) per ilta ja aamu. :)

Pandora kirjoitti:Juu tiedä sitten Heikkilästä, hän vastasi minulle, että ei usko kykenevänsä auttamaan minua. No tilasin hänen kirjansa ruumiin evankeliumi ja se on kieltämättä kovin hyvän oloinen. Hienoa, että miehestä löytyi rehellisyyttä todetakseen, että olen hänen osaamisalueensa ulkopuolella. Toiselle olisi ehkä kelvannut vain rahani.


Arvostettavaa! Minullekin hän aikoinaan soitti ja kertoi epäilevänsä, että hänen tekniikkaansa, joka siis kohdistuu syviin lihaksiin, saattaisi olla voimakas. Neuvoi akupunktioon ja muihin hermohoitoihin, eli oli hyvin perillä tilastani ja olin todella onnellinen,etten mennyt Hesaan asti huonontamaan oloani.

Tuosta asenteesta pidän myös Suvantokadun porukassa. Fysiatri ja fyssari aina sanoo, että siksi he valkkaavat ni tarkkaan potilaansa, että tietävät ketä voivat oikeasti auttaa ja ketkä saavat apunsa muualtakin. Ja toisaalta, sanovat sitten suoraan, jos näkevät tilanteen olevan kinkkinen tai jopa erittäin hankala tai jos kokevat, etteivät he ole juuri oikea tahoa auttamaan..

Pandora kirjoitti:Nyt siis otettiin iso askel taaksepäin elimistön rasittamisessa. Koti on edelleen liian hyvä paikka eikä täältä minnekään kannata lähteä. Kyllä tämä on niin tajutonta kokopäiväistä parantumista, että muulle ei olekaan tilaa.


Olet niin oikeassa! Itseensä ja hyvinvointiinsa keskittyminen ihan oikeasti vie yllättävän paljon aikaa, energiaa. Mutta sen laittaa mielellään likoon. Naurattaa vaan, ku ihmiset luulee, että tässä sairaana on nyt aikaa puuhastella vaikka mitä ja missä... Kuten katsoa kaikki päivät töllöä, pyöriä Facebookissa ja blogissa sekä tietenkin matkustella ja lukea kirjoja tuntikaupalla. ;) No, antaa luulla. Todellisuudessa arjen pyörittäminen ja terveyden edistäminen on jo aika täyspäiväinen urakka.

Pandora kirjoitti:Ehkä minä vielä jotakin keksin tuon kipulääkityksenkin suhteen. Pääasia kai on, että oma elämä muuten on kunnossa vaikka kyllähän sitä psyykkeenkin kanssa saa olla tarkkana ihan kokoajan.


Totta virkot! Kyllä psyykettä saa "vahdata", mutta onneksi ihminen kestää yllättävän paljon, kun on olemassa toivoa ja uskoa.

Lääkitykseen en osaa sanoa muuta, kuin että kai se kannattaa pitää sellaisena, kuin neuvottu, koska ei taida olla muutakaan yhtä tehokasta keinoa "lamata" hermosto. Minulla parhaintaan rentoutumissessio tai meditaatio ei vaikuta täysin samalla tavalla kuin lääkkeet. Tästä voi tietty olla eri mieltä, mutta minä en ainakaan osaa moista ja en itse asiassa edes usko, että pelkällä psyykellä saisi aikaan niitä kemiallisia reaktioita, joita saa lääkkeillä. Kerran tästä väittelin fysiatrin kanssa ja myönnetään, hävisin 100-0. Minä siis yritin vastustaa lääkkeitä myöskin. ;) ;)

No, onneksi Triptylit on miedoimmasta päästä eikä joudu syömään opiaattijohdannaisia lisäksi. Aina voisi olla asiat vieläkin huonommin, eli että kipuun ei auttaisikaan mikään tai että olisi vaikka ni allerginen lääkkeille, ettei sitäkään helpotusta saisi.

Pandora kirjoitti:Muut kuulumiset on blogissa www.parantumiseni.blogspot.com siellä on tuo kohtauskin melko hyvin selitetty, jos jotakuta kiinnostaa.


Tsemppiä ja kaikkea hyvää ja leppoisaa arkea! Ai ni joo, pölli ens kerralla fysioterapeutilta tyyny hanukan alle vastaanotolle. Hänellä on sellaisia isoja, paksuja tyynyjä, jotka toimii erinomaisesti! :) :)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Pandora » 15 Joulu 2009, 11:33

Arvatkaa meinasiko tulla itku pelkästä lohdun saamisesta.
Jukka Turkka soitti ja puhuimme pitkään. Hän on Käpylässä hoitanut useita kaltaisiani potilaita ja tunnisti oireeni välittömästi.

Hän osasi neuvoa lääkityksessäkin, otan tästä lähin 50 mg triptyliä sekä aamulla ja illalla ja jos ensimmäisiäkin kohtauksen oireita tulee niin otan 30mg opamoxia ja 3 g panadolia. Tällä hermosto rauhoittuu parhaiten.

Kuulemma puolen vuoden vuoden välissä on täysin normaalia, että retkahdusvamman oireet ovat pahimmillaan. Siihen ei valitettavasti ole mitään hoitoa tarjolla. Ainoastaan lepo ja varovaisuus.

Mutta kuulemma kesällä minun pitäisi olla jo todella paremmassa kunnossa ja keväällä kuntoutus on mahdollista varovasti aloittaa. Kuulemma on useita potilaita, jotka ovat näinkin rajuista oireista parantuneet normaaliin tai lähes normaaliin tilaan, kuitenkin sille tasolle, että normaalieläminen ja työnteko on mahdollista.

Kyseessä ei ole millään tasolla psykosomaattisesta sairaudesta vaan nimenomaan retkahdusvamman jälkitilasta ja autonomisen hermoston ärtymisestä.

Nyt vain annetaan elimistölle se rauha mitä se tarvitsee ja lääkityksellä tuetaan hermoston lepoa. Muistihäiriöt, fyysiset viat, kordinaatiohäiriö palautuu ajan myötä normaaliin. Muistihäiriöt johtuvat siitä, että elimistö on liian kuormittunut ja lievä aivovamma, jonka minä olen hänen mukaansa saanut paranee, kun elimistökin toipuu.

Huolta ei kuulemma ole, mutta aikaa toipuminen vie!
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 15 Joulu 2009, 17:00

Olipa hyvä kuulla! Varmasti lohdutti ja antoi jälleen uutta kipinää.

Anteeksi Pandora, minä aivan luulin, että sinulla on Triptylit aamussa ja illassa, enkä osannut vinkkasta siihen liittyen mitään. Ja kyllä se vaan niin menee, että todellakin oireisto todella aluksi pahenee, kun shokissa olevat hermot alkaa aistiakin jotain, myös kipua. Mutta siitä ne sitten lähtee hiljalleen kohti parempaa, näin ainakin fyssari aina sanoo. Eli meistä vielä ihan toimivia tulee!
Jos shokki ei purkautuisi ollenkaan, tilanne olisi vissiin huonompi.

Olipa hyvä kuulla vielä yksi mielipide Turkaltakin! Nyt vaan rauhassa. Argh... :) :) ;)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja fedja » 15 Joulu 2009, 21:24

Hieno homma Pandora. Hyvä, että on neurologeja, jotka ovat nähneet kuntoutuslaitoksessa retkahdusvammaisia, jotka saavat noita kohtauksia.

Huippu juttu, kun antoi noin positiivisen ennusteen ja ymmärsi tilanteesi. Nyt on sitten ainakin kaksi hyvää neurologia retkahdusvammaisille tiedossa Suomessa. Hus:ssa on kuulemma kolmas varteenotettava. Meri oli etunimi, mutta sukunimeä en muista.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 16 Joulu 2009, 03:43

Tulipa yhtäkkiä mieleen yön pimeydessä, että miten on mahdollista, että Taysin neurologit ei osaa diagnosoida aivovammaa, jos Turkka pystyy tekemään sen puhelinkeskustelun perusteella, siis edes pintapuolisen diagnoosin? Pääsisitkö Turkalle sitten konsultaatioon tuosta aivoasiosta? Sehän voisi merkittävästi vaikuttaa tuleviin korvauksiin/kuntoutukseen, jos olisi papereissa merkintä moisesta epäilystä/diagnoosi. Voisi kuvitella, että hyppäys retkahdusvammakategoriasta aivopuolelle saattaisi olla kuntoutuksen ja kuntoutumisen kannalta erittäin järkevä veto. :)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Pandora » 16 Joulu 2009, 14:22

Ihan hyvä pointti. Ehkä menen Turkan vastaanotolle ennenkuin pääsen kuntoutuspolille.

Siinä on vain se, että vaikka Turkka laittaisi papereihini lievän aivovamman, mutta sitä ei kyetä todistamaan millään. Joten kela ja vakuutusyhtiöt eivät välttämättä noteeraa sitä, koska minulle on tehty laajat tutkimukset, koska niin moni muu neurologi on ilmoittanut, että minulla ei ole aivovammaa.

Kiva, nyt sitten olen saanut virtsatietulehduksen, enkä löydä mistään pulsatilla30:ntä minulla on ollut sitä, mutta se on vain hävinnyt. Että elämä taas osaa olla... En millään haluaisi antibiootteja syödä, mutta tietenkään minulla ei ole kotona edes kamomillateetä tai karpalomehua.

Onko muita kotivinkkejä aiheeseen liityen?
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 16 Joulu 2009, 15:14

Pandora kirjoitti:Ihan hyvä pointti. Ehkä menen Turkan vastaanotolle ennenkuin pääsen kuntoutuspolille.

Siinä on vain se, että vaikka Turkka laittaisi papereihini lievän aivovamman, mutta sitä ei kyetä todistamaan millään. Joten kela ja vakuutusyhtiöt eivät välttämättä noteeraa sitä, koska minulle on tehty laajat tutkimukset, koska niin moni muu neurologi on ilmoittanut, että minulla ei ole aivovammaa.

Kiva, nyt sitten olen saanut virtsatietulehduksen, enkä löydä mistään pulsatilla30:ntä minulla on ollut sitä, mutta se on vain hävinnyt. Että elämä taas osaa olla... En millään haluaisi antibiootteja syödä, mutta tietenkään minulla ei ole kotona edes kamomillateetä tai karpalomehua. Onko muita kotivinkkejä aiheeseen liityen?


Niin, sehän siinä on, että mitä sit taas Kela ja vakuutusyhtiö uskoo. Toisaalta, neuropsykologiset testithän taitaa kertoa enemmän kuin puhtaat kuvat, ja voisi ajatella, että suhtautuminan testattavaan ja testitulosten analyysiin saattaa olla hieman vaihteleva riippuen siitä, millä diagnoosilla tulee sisään. En tiedä, tämä on vain arvailua... :)

Ja virtsikseen en kyllä tiedä muuta paitsi kuumassa paljussa istumisen, joka sekään ei taida onnistua näillä niskoilla ikinä riittävän pitkään. Siinä onkin muuten vaikea tehtävä meikäläisellä: erottaa virtsis ja lannekalvojen ärsytys alkuvaiheessa. Jos ne erottaisi heti aluks, vois selvitä kotikikoilla, mutta ei sitä aina tiedä, mikä johtuu mistäkin. Jos joudut antsakuurille, ni Trimopan ja Trimetin on toiminut mulla ainakin Triptylin kanssa ilman ongelmaa. :)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 16 Joulu 2009, 15:18

En tiedä, pystytkö lukemaan Turkan esitelmää sinisellä pohjalla olevilla keltaisilla teksteillä (hejja sverige;) mutta siinä on ihan pirun hyvää perustietoa kuupasta ja hermostosta ja hermo/päävammoista. Oon sen joskus lukenut ja todennut, että tuollainen infopläjäys, mutta typistettynä, ois niin hyvä jakaa kenen tahansa hermovammaretkun työnantajalle ja/tai lähipiirille. Löytyy Kuukkelista hakusanalla Jukka Turkka ja on semmoinen 71-sivuinen pdf-hässäkkä. Tosi kattava ja selkeä.

Missä muuten Turkka nykyään toimii? Ei ilmeisestikään Käpylässä? :)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Pandora » 16 Joulu 2009, 16:24

Luin tuon aikoinaan, se pisti kyllä asioita miettimään. Mehiläisessä nykyään vastaanotto on.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

EdellinenSeuraava

Paluu Käyttäjäesittely

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron