Pandoran lipas

Palstan käyttäjät voivat kertoa tarinansa

ViestiKirjoittaja Pandora » 19 Marras 2009, 23:26

Kirjoitan tätä viestiä oikeastaan hieman epäröivin mielialoin. Mutta toisaalta tämä on minun ketjuni ja miksi minun pitäisi hävetä sitä, että kerron positiivisista kokemuksistani vaikka ne hieman outoja ovatkin. Luulen, että kaiken sen tekstin jälkeen, mitä olen kirjoittanut ja tiedän täällä olevan muutama minusta aidosti huolestunut ihminen, niin ilolla kirjoitan jotain hyviäkin uutisia.

Mutta tiedättekö mitä, ensimmäistä kertaa 7,5 kuukauteen en tunne vamma-aluetta enää vasemmalla puolella päätäni, siis on tuo niska vieläkin herkkä ja pää painaa melkoisesti, mutta nyt se tuntuu siltä, että vika olisi lihaksissa, en tietenkään voi olla varma, mutta kun teen fyssarin liikkeet niin kalvot ovat auki. Rintakehän kierto on ainoa, joka on vielä jäykkä.

En suoraan sanottuna enää tiedä, mitä ajattelisin koko jutusta, keskiajalla minut varmaan poltettaisiin roviolla, no pitää vain olla tyytyväinen tilanteeseen ja kai ne lääkäritkin on tyytyväisiä, kun saa minut pois kirjoista ja saavat myhäillen todeta, että hulluhan se likka oli, kuvitteli kaikki oireensa aivan niinkuin me sanottiin. Mutta sitten sanovat, minulle vaikutukset riittävät. Tiedän, että tarvitsen melko rutkasti fysikaalista kuntoutusta, mutta hermoärsykettä tai kalvon painetta vain ei tunnu enää, kaikki tuntuu lihasperäiseltä rasitukselta, joka poistuu levolla.

Nyt tosiaan tarvitsen lepoa ja liikuntaa, mutta saa nähdä, voisinpa vaikka lyödä vetoa, että en enää saa yhtäkään kohtausta, jos annan asioiden tapahtua omalla rauhallaan. Tietenkin tilanne on eri, jos saan tärähdyksen tai rasitan liikaa itseäni.

Mutta en tiedä, yksi selitys tilalleni löytyy sivuilta www.parantumiseni.blogspot.com ja toinen hyvin looginen selitys on, että tämä likka tarvitsee enää vain pyöreän pehmustetun huoneen. Sillä eikö hulluuden merkki ole se, että ei koe olevansa sairas ja täytyy kyllä sanoa, että jos tämä on hulluutta niin suosittelen sitä kaikille, tunne on aika mahtava ja olen aidosti onnellinen.

Kiitokset mielettömästi tuestanne, en minä minnekään vielä katoa, tuon elimistön kanssa on melkoisesti tekemistä ja mielenkiinnolla odotan, mitä neurologit sanoo magneettikuvista ja mitä fyssari tuumaa kalvoistani, kun hoitoon jossain vaiheessa menen. Vielä ei ole sen aika, en usko, että se rasitus on hyvästä vielä, mutta luulen, että sen aika on hyvinkin pian.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 19 Marras 2009, 23:54

Hyvältähän tuo kuulostaa. Yritä kuitenkin pitää maltti mielessä, äläkä innostu liikoja vielä suorittamaan. Kuulostele mieluummin rauhallisesti riskejä välttäen vielä muutama kuukausi ainakin... :P :D :P

Osaatko muuten yhtään kuvailla, että MIKSI tunnet, että tilanne on nyt yhtäkkiä muuttunut noin paljon positiivisemmaksi?

t. nimim. Utelias?
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 20 Marras 2009, 00:05

Aivan erinomaista, jos kalvot voi paremmit! Ja hermot. Niin se paraneminen tapahtuu, aaltoillen. Joskus voi pitkäänki huonoa ja sitten tilanne taas hyppää reilusti eteenpäin. Ja pieniä takapakkejakin tulee, mut se on erinomaista, että eteenpäinkin huomaa todella päässeensä. :)

Mutta yhtä "masentava" toteamus kuin DD:lläkin, ota rauhallisesti. Sitä pudotusta ei ole kiva kokea, kun pääsee ns. "terveeksi" ja sitten huhkit niin paljon liikaa, että homma vetää oikein hirveät takapakit. Been there, ja en suosittele! Mut ku tekee kaiken normaalia rauhallisemmin, pärjää! ;)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Pandora » 20 Marras 2009, 01:59

DD, sait minut hymyilemään. Blogissani on osa näkemyksistäni tapahtumien kulusta, toista näkökulmaa en valitettavasti vielä kykene täysin muodostamaan sanoiksi, joten sitä joudutte odottamaan.

Ilman parantajalta saamaani apua ja henkistä tukea en olisi parantunut, mutta loppu viimein se, että uskalsin voittaa pahimmat pelkoni, myönsin rehellisesti, mitä oli kokemassa, uskoin itseeni ja saamaani apuuni sekä sallin kokemuksen muuttaa minua johtivat tähän olotilaan ja varmuuteen.

Nyt osaan todellakin pitää maltin mielessä, olen kotona siihen asti, kun olen varma elimistöstäni ja mieheni on luvannut hoitaa kaiken kaupassa käynnistä lähtien. Minä keskityn vain ja ainoastaan itseeni. Aloitan hoidot vasta sitten, kun olen täysin varma, että elimistöni kestää sen.

Koen, että olen saanut melkoisen mahdollisuuden parantumiseen, mutta kuten aina tulevaisuus on avoin ja voin vain tehdä kaikkeni, jotta parantuisin ja luottaa lopulliseen parantumisen tulevan sitten kun on sen aika. Mutta mikä tärkeintä, koen olevani turvassa, minusta tuntuu, että tilanne on viimein hallinnassani ja se on tunne joka on sanoinkuvaamaton.

Kyllä minä olen varovainen ja kuulostelen elimistöäni, tämän kaiken jälkeen en todellakaan halua ottaa riskiä enää kertaakaan ja siksi en myös halua, että minua tutkitaankaan, koska sekin on riski kohtauksesta. Mies haki kyynärsauvat terveyskeskuksesta ja osti minulle kengänpohjiin nastat. Niiden avulla ja myöhemmin potkukelkalla uskallan kulkea liukastumatta pihalla.

Ja hei, kyllä minä takapakit tiedän, eihän siitä ole kuin viikko, kun tuo kohtaus oli, joten tiedän, että isompikin täräys, käsittely ja rasitus olisi nyt liikaa. Mutta kuulkaa, ensimmäistä kertaa onnettomuuden jälkeen minä tein sängyssä muutakin kuin luin ja niskat eivät olleet moksiskaan.

Voiko ihminen enää elämältään enempää pyytää?
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja fedja » 20 Marras 2009, 10:57

Kerrassaan positiivista Pandora ü!
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja Pandora » 20 Marras 2009, 11:32

Todellakin positiivista, mutta jotta elämä ei mene liian helpoksi niin arvatkaapa kenen kurkkua särkee hieman.

Ikävä kyllä, samaa teki pojalla aamulla ja hänen ystävänsä koulusta oli sairastunut keskiviikkona sikainfluenssaan.

No jospa olen väärässä, mutta tällä kertaa kertoimet hyvän onnen puolesta on aika pienet, luulen niin.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja Pandora » 21 Marras 2009, 17:29

Flunssa tosiaan tuli ja melko perusteellisesti se minut sänkyyn eilen kaatoi, mutta ihmeesti sitä on tänään jo parempi olo, vielä on karheaa yskää, mutta muutoin taisin selvitä hengissä. Nyt pitää vain tarkkailla, ettei tule mitään yllätyksiä jälkikäteen. Tiedä oliko se sitten sika, influenssa vai ihan tavallinen flunssa, mutta tarvitseeko sitä kaikkea ihan tietääkään.

On tässä melkoiset tropit juotu ja syöty. Mies parka oli kaupassa purjeessa minun ruokalistani kanssa, mutta hyvin hän pärjäsi ja maistuihan tuo flunssantappolääke, kiitoksia vain fedja. Tosin oli se sen makuinen, että vaati oikein tsekkiläiset käsinmaalatut viinilasit, jotta alas meni. Ja söihän sitä pojatkin pikkulusikallisen kerrallaan, jotenkin kummasti tuo sopimus yksi lusikallinen juomaa niin saa yhden palan suklaata kummasti toimi kannustimena.

DD kirjoitin sinulle blogiini vastauksen kysymykseen, minun tyyliini tosin hieman turhan pitkänlaisen...

Mutta muuten kaikki hyvin tällä kertaa, nyt taitaa olla ruoka-aineremontin paikka, saa nähdä mitä se sitten minun mittapuullani tarkoittaa, luultavasti hieman taas menee intoiluksi, mutta jotenkin tuntuu, että elimistö kyllä tässä taistelussa tarvitsee kaiken tuen ja onpahan minullakin jotain muutakin tekemistä kuin kirjoitella kaiken maailman tekstejä blogiini.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja DirtyDeeds » 21 Marras 2009, 17:45

Oukei, dänks! Täytyypä käydä lukemassa. Ne sun aikaisemmat hengentuotokset siellä kävinkin lukemassa, ja täytyy vaan todeta, ettei lahjahevosen suuhun parane turhaan kurkistella... :shock: :D :shock: Mutta mukavahan se olis yrittää vähän ymmärtääkin, mitä on tapahtunut. :P :?: :P
Kovia kipuja alkaen 8/1999, niskaan tehty 1999 anteriorinen dekompressioleikkaus, väli C7-Th1 luudutettu yhteen, selässä madaltumia, instabiliteettia, protruusioita, kipuja
Blogi: http://dd-speaks-his-mind.blogspot.com/
DirtyDeeds
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1613
Liittynyt: 27 Loka 2008, 23:22
Paikkakunta: Oopu

ViestiKirjoittaja Pandora » 21 Marras 2009, 20:56

Niin no, se vähän on siinä ja siinä onko se mukavaa ymmärtää mitä on tapahtunut. Kaikkea ei aina tarvitsisi tietää ja loppu viimein kuka sanoo mikä se totuus kuitenkin on. Totuuksia erinäkökulmista voi olla niin monia kuin on katsojiakin ja silti yksikään niistä ei ole totuus tai kaikki on totuuksia ja niitä on vielä useampi. Kaikki kun riippuu siitä näkökulmasta, mistä asiaa katsoo.

No okei, omasta puolesta olen onnellinen siitä, että minä kurkistin tai itseasiassa pengoin pohjia myöden vaikka täytyy sanoa, että olihan sillä hintansa ja tulee vielä suurempi hinta olemaan. Mutta kai se niin on, että tapahtuu mitä tarkoituskin on tapahtua ja loppu viimein hengissähän sitä ollaan ja täytyy sanoa, että kaikkihan on loppu viimein vallan mainiosti.

No okei, terveys olisi ehkä ihan kiva saada kohdalleen ja kotoakin olisi kiva päästä jonnekin ja niin edespäin, mutta onhan tässä vaakakupissa enemmän positiivisia kuin negatiivisia asioita, joten täytyy olla vain tyytyväinen.

Kaiken olisi vain voinut tehdä hieman helpommalla tavalla.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 21 Marras 2009, 22:35

Niin, tai sitten ei olisi voinutkaan tehdä helpommalla tavalla. Pohjia myöten penkomisellekin on yleensä hyvät perusteet, vaikkei ne meille ehkä ikinä aukeaiskaan. Ja ei se määränpää, vaan matka! :) Tottakai on kiva päästä perille, mutta enemmän saa irti, kun matkalla on ollut mukavaa ja kasvattavaa. Ja terveys paranee, vaikkei millään malttais sitä päivää odottaakaan, kun pääsee liikkumaan vapaammin. Itse asiassa aina ku alan surkutella sitä, etten pääse himasta kovinkaan kauas, mietin muutamaa ystävääni, jotka lähestulkoon asuvat kotonaan. Siis täysin terveitä, nuoria ja "meneviä" ihmisiä, mutta he viettävät kotonaan yhtä paljon aikaa kuin meikäläinen sairaana/ei omimmassa tilassa. Sit aina totean, ettei kannatakaan liikaa murehtia asiasta. ;)

Oikeestaan sama pätee kaikkeen, mitä ennen on surkutellut. Ei voi enää valittaa, että on kiirettä, tylsää, elämässä ei ole rutiineja, jatkuvasti joutuu vastaan puhelimeen/meiliin ja istuun paltsussa jne. Tai huokailla, että kumpa olis hetki itselleen, läheisilleen ja rakkailleen. Tai mahdollisuus ja oikeus keskittyä ensisijaisesti itseensä, eikä yrittää aina auttaa ja miellyttävää muita.

Nyt noihin kaikkiin on suotu hetkonen. Vaikkakin se tuli ikävällä tavalla ja siitä seuraa kurjia rajoitteita, mutta tuli kuitenkin, mikä on vaan positiivista. Toki 10 vuoden jälkeen saatan olla hieman eri mieltä asiasta, mutta eiköhän siinä ajassa ainakin opi täydellisesti sopeutumaan asiaan, jos on oppiakseen.

Ja olipa hyvä kuulla, että flunssanpoikanen ei kasvanut mikskään isoksi möröksi, Pandora! :)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Pandora » 21 Marras 2009, 23:34

Niin ehkä tuolle oli tarkoituksensa, kyllä ne tarkoitukset aukesivat tällä kertaa, mutta siitä mihin ne vievät vielä ei minulla ole aavistustakaan.

Jaa mikä määränpää, nythän se kaikki opiskelu ja kuntoutuminen vasta alkaakin, mutta se on totta, että aavistelen, että tämä matka ei ole niin raskas, tosin se on sitten sitäkin haastavampi.

Niin sitä kantaa sydämessään tilan kuin tilan siitä näkökulmasta, jonka haluaa nähdä. Kyllä se flunssa oli melko iso mörkö, mutta minä sairastin influenssankin joku vuosi samalla tavalla, nopeasti ja rajusti. No ei tämä niin raju ollut, mutta epäilen, että kivut olisivat olleet hieman erilaiset ilman triptyliä, 50 mg sitä ainetta on melko iso määrä päivittäin otettavaksi.

Siksi kai minä ne niistä kaatumisistakaan huomannut kipua tai silloin, kun minun suoniani ronkkimalla ronkittiin sairaalassa. Veemäistä vain on, että se ei vie riittävästi hermokipuja, kun ne tulee.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja Pandora » 23 Marras 2009, 17:41

No onhan tämäkin tapa hoitaa asioita. Minulla piti olla neurologin soittoaika torstaina ja kun ei soittoa kuulunut niin soittelen perjantaina ja lupasivat ottaa yhteyttä maanantaipäivänä ja pahoittelivat kovasti.

No maanantai on kokolailla työpäivän osalta mennyt ja soittoa ei ole kuulunut. Kyllä harmittaa ja melkoisesti. Sitä kun joutuu joka kerta psyykkaan itsensä, että osaa ottaa oikeat asiat esille.

Harmittaa.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 24 Marras 2009, 00:32

Voi Pandora, kurja homma! Kenties huomenna sitten. Ensimmäisenä tuli mieleen, et saas nähdä, miten selittävät tökeryytensä ja että toivottavasti osaavat edes pahoitella! :) Minkä niminen neuro sinua muuten hoiti? Josset halua kertoa ketjussa, ni pistä privaa. Kiinnostaa vaan, koska tätini on leikattu Taysin 4 kertaa ja taas on uusi aivoleikkaus tulossa.
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Pandora » 25 Marras 2009, 15:49

Sain tietää, että magneettikuvista ei löytynyt mitään isompia vaurioita. Eli parantumiselleni ei ole mitään fyysistä estettä!!!!!!

Virallinen arvio on, että hermostoni on tällä hetkellä niin ärsyyntyneessä tilassa, että se aiheuttaa kaikki ongelmani. Niskan retkahdusvamma ja epätyypilliset kohtaukset voivat parantua täysin levolla ja myöhemmin kuntoutuksella! Psykiatrikin oli loppu viimein tätä mieltä, psykosomaattisuutta ei enää epäillä. Nyt vain pitäisi arvioida vielä, missä minut kuntoututetaan.

Minun epävirallinen arvioni on, että minut pysäytettiin, jotta voisin aloittaa aivan uudenlaisen elämän ja puhdistaa minuuteni menneestä. Taidanpa vielä yllättää treenikaverit pahanpäiväisesti ja viedä ison luun tuolle koiralle, jonka nimi on muuten Usko.

Voitte vain kuvitella kuinka onnellinen olen!
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 25 Marras 2009, 16:46

Erinomainen uutinen! :) :) :)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

EdellinenSeuraava

Paluu Käyttäjäesittely

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa