Pandoran lipas

Palstan käyttäjät voivat kertoa tarinansa

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 20 Loka 2009, 18:57

Pandora kirjoitti:Niin, tämä sitten on huijausta ja teidän manipulointia, jotta luulette, että olen sairas.


Juu, juu. Tietty! ;) Mäkin oon huvikseni poissa duunista ja kirjoitan blogia satukirjamielessä. Eihän täs muutakaan tekemistä olis, ku leikkiä sairasta. Ja itseasiassa, koko palstahan on pelkkää yhteiskunnan manipulointia aivovamma/niskavamma-asioissa. Ihan tuulesta keksitään oireistoa, joka vielä kummasti sattuu muistuttaan toinen toistaa meillä samalla tavalla loukkaantuneilla... ;) Voi ... Sanonko mikä. En viitti. Moikat! :P
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Pandora » 20 Loka 2009, 20:08

Jaa on tätä yrittäjän ihanuutta muuallakin. No saa nähdä nyt mitä tuosta tulee, mulla ei ole mikään ongelma laittaa yrityksiä "konkurssiin", mutta sekään ei hyödytä mitään, kun yrittäjänä saisin sairaslomakorvauksen ja työttömänä työmarkkinatuen, jossa katsotaan puolison tuet joten en mitään.

No päätin, että varaan omalääkäriltäni ajan (joka muuten oli myös yksi sairaslomien kirjoittajista) ja pyydän häntä arvioimaan sairasloman tarpeen ja pistämään minut työkyvynarviointiin niinkuin taysissa ehdotettiin.

Jos ei omalääkäri ole sitä mieltä, että tarvitsen sairaslomaa menen töihin ja teen töitä, kunnes kohtauksen oireet ilmenee ja menen pelaamaan venäläistä rulettia Tampereen keskustaan ja mielenkiinnolla seuraan mitä showsta seuraa. Tuskin ihmiset uskaltaa minua pitkäksi aikaa jättää kouristelemaan keskelle katua (tosin siitäkään en olisi yhtään varma). Pyydetään sitten ensiavusta sairaslomatodistus, jos ne pystyisivät arvioimaan sitten paremmin, että olenko minä työkykyinen.

Ja jos tämäkään ei toimi niin ei muuta kuin teatteriin hakemus vetämään, kun näinkin hyvin osaan näytellä.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 20 Loka 2009, 21:44

Varsin messeviä ajatuksia. ;) Teatterikorkeaa en olekaan vielä itse keksinyt! ;) Ja jeps, mä oon ihan varma, et jos oisin hakenut yrittäjänä saikkukorvauksia, en ois saanut niitäkään. Nyt sentään osakeyhtiö pelasti taloustilanteen muutamaksi kuukaudeksi. No, näin se on hyvä elää, että saa kerran vuodessa vähän osinkoja ja koittaa pärjätä sillä minisummalla sen vuoden.

Onneks on ees vanhemmat, jotka omista vähistä rahoistaan on jeesinyt vuokran kanssa. Täs just mietin, että mitäs sitä sitten myis? Audi lähti jo, samoin järkkärikamera... Kai se täytyy alkaa elimiä myydä. En omista enää mitään muuta. Asiantuntijuutta markkinoinnissa pystyy "myymään" vaan pari kolme tuntia päivässä, ni ei se ihan hirveesti kassaa kerrytä...

Hiukkasen nauratti, ku soitin tänään verotoimistoon kysyäkseni voinko maksaa 5000 euron jälkiverot kahdessa osassa. Muija kävi inttään, että miksi ihmeessä ja että kyllä sä _varmasti_ oot tienannut jotain ja pystyt ne maksaan. Mä aikani intin ja käskin sen kattoo mun verotettavat tulot vuodelta 2009. Siellä oli 10,23 euroa. Ei vittu, repesin ihan täysin. Oon mä snadisti pystynyt firmasta ottaan uios verotonta pääomatuloa, mut ei ne näkynyt tietty sillä verotädillä. Nooh... Ei siinä mitään.

Nainen lupas viedä asian esiteltäväksi johonkin ja mä ohjeistin lyömään ryhmän eteen powerpointin jossa lukee, että tyyppi x.x. on vailla yhteiskunnan tukea ja tienannut vuodelta 2009 10,23 euroa. Eiköhän se kerro kaiken! ;) Lupas harkita ja alkoi jo ittekin naureskella mun tilanteelle, kun sit jatkettiin juttuja... Eihän tässä voi kuin nauraa. Itkemisestä menis vaan jumiin... Ihan kauheeta. Kyl täs on käynyt mielessä, että pitäiskö yrittää hankkia ittekin joku masennusdiagnoosi, et saiskohan sillä jotain? Tai sit vaan "paskoa selkänsä" tai jalkansa tai jotain ... Tai hankkia keuhkokuume kuukaudeksi. Aivan järkyttävä tää tilanne! Kun mulla voimia, alan kirjoittaa artikkelia täst talousasiasta...
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Pandora » 21 Loka 2009, 15:32

On tämä jotenkin todella sekainen vyyhti, tänään olen istunut puhelimessa ja puhunut niin vakuutusyhtiön, sairaalan osastosihteerin, aivovammapoliklinikan kuin mielenterveystoimiston psykiatrin kanssa. Omalääkäriäkin yritin, mutta kun en saanut kiinni niin huomenna sitten.

Tapiola lupaili kiirehtiä asian käsittelyä, paperini ovat kuulemma jossakin... Tays:ssa ei ole edes epikriisejä kirjoitettu, kantaa siellä mihinkään ei osattu ottaa, on kuulemma paperini jossakin... mielenterveystoimiston tyyppi sanoi selvittävänsä asiaa, soittikin ja sanoi, että psyykkiset selvitykset tehdään vasta sitten, kun on aivovammateoria selvitetty, eivät osanneet sanoa sairaslomasta mitään, kun ei ole psykiatrinen sairaus... aivovammapoliklinikka oli tämän päivän tietorikkain, sain sieltä ihan hyvää tietoa, tosin kuvauksen tuloksen jälkeen neurologi arvioi tehdäänkö työkykyarviointi siellä vai kuntoutuspolilla, oireeni ovat kuulemma niin laaja-alaiset ja monimutkaiset, että asiantunteva neurologi osaa antaa vastauksen.

Voi minun omalääkäriparkaani, kun saa tämänkin vyyhdin taas käsiinsä. Sääliksi käy ja kyllähän kieltämättä saan puhelimessa kahdesti selittää asiat... Jotenkin alkaa olla sellainen olo, että parempi sulkea puhelin ja netti siihen asti, että saan magneettikuvauksen tehtyä ja arvion siitä, harmi vaan sairasloma loppuu siinä välissä eli jossain olisi käytävä. No melkeinpä päätin, että josko sitä kokeilisi jaksaisiko varovasti työntekoa ei kai se sen pahempia kipuja aiheuta kuin tämän sotkun selvittelykään.

No elämä jatkuu ja ollaanhan tässä vielä elossa, joten eiköhän se vyyhti jossain vaiheessa ratkea. Tai sitten paranen ennen sitä, toivottavasti. Taidan mennä kuuntelemaan uusimmat juorut tuonne pihalle, ihmisennälkä on jo aika kova, sitä kun mökkiytyy aivan täysin. Tai siis nyt täytyy selventää, olen edelleen kasvissyöjä, mutta kieltämättä tekisi mieli elää normaalia elämää ja tavata ihmisiä, jutella ja nauttia. Sitä se ihmisennälkä on...
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 21 Loka 2009, 17:32

Jees, jees. Niin oikeassa. Asioiden setviminen käy työstä ja todellakin tulee fiilis, että senkin ajan vois käyttää palkalliseen hommaan. Kyl paperiasiat ja oman kuntoutuksen järkkäilykin palkitsee, joskus... Ja totta, voi sitä omalääkäriparkaa! ;)

Meikäläisen omalekuria on pakko kehaista nyt samaan syssyyn. Ainoana koko julkiselta puolelta tämä tk-lääkäri oli huhtikuussa 08 vahvasti sitä mieltä, et mun oireisto on selkäytimen hermojuurten venytyksestä johtuvaa ja spinaalista. No, neurot tietty kumosi sen ja Taysin fysiatri oli kuulemma nauranut, ja käskenyt lähettää mut julkiseen uimahalliin polkeen vettä, ku tk laittoi lähetteen fysiatrialle.

Tarkkaan ottaen Taysista tuli kirje, missä luki, että whiplash-tyyppinen vamma "näillä indikaatioilla" EI kuulu heidän hoidettavakseen eikä edes tutkittavakseen. Ja allekirjoituksena fys. pol. johtava fysiatri. Siihen loppui avut julkiselta, kun olivat käskeneet omalääkäriä lähettään mut uimahalliin ja saarnanneet, ettei mun kaltaisille potilaille voida tehdä mitään siellä fys. polilla, eikä enää mitään lähetteitä kiitos! Tietty hiukka tätä ihmettelin, mut oman mielenterveyden vuoksi en ole jaksanut tota enää vatvoa.
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja fedja » 21 Loka 2009, 21:19

Pandora. Tsemppiä hommaan. Me tuetaan täältä taustalta. Hyvä kun selvität nyt itse, koska muuten homma jäisi ihan seisomaan, mutta pidä siitäkin lomaa välillä, ettet väsy. Toivottavasti pääsisit aivovammapkl:ään siellä, kun Aivoitus 02/2009 näytti olevan juttua, että Tapiola ja Treen aivovamma pkl tekevät yhteistyötä. Jutussa korostettiin, että kun epäillään lievääkin aivovammaa, vakuutusyhtiö teettää selvitykset aivovamma pkl:ssä.

TV täällä oli fysiatrin ylilääkärin taholta ihan samanlainen kohtelu fysiatrian pkl:ssä toisen kolarin jälkeen. "Syö napromexia, olet meidän mielestä työkykyinen." Nyt tämä erityisen ansioitunut fysiatri johtaa kuntoutusyksikköä yliopistosairaalassa.

:shock:

t. väsynyt
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 21 Loka 2009, 23:46

Fedja, Taitaa nämä meitin yo-sairaalat hoitaa vaan sydänvaivasia ja synnyttäjiä! Hiiop sille! Luulis et jotain kiinnostais edes rahan takia, jossei muuten, perustaa Ruotsin tyyliin selkäydinvammayksikkö ja kuntoutuslaitos. Ehkä me sit aletaan hankkeeseen ihan muista syistä, kun voidaan paremmin. Ehkä ... T. Myös väsynyt ja v*tunut.
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Pandora » 22 Loka 2009, 10:19

Marginaaliryhmät ovat aina hieman ongelmallisessa asemassa. Mutta kyllä tuo TAYSin aivovammapoliklinikka vaikutti ihan hyvältä paikalta, sain todella hyvää ja asiantuntevaa tietoa sieltä.

Päätin tänään aloittaa pienen projektin, aion tutkia omalta kantiltani aivovamman, hermostovaurion ja psykosomaattisesti sairastumisen vaihtoehdon. Netissä on onneksi hyvää tietoa. Kai minun olisi pitänyt jo aikaa sitten tehdä se, mutta kerrankin, kun päätin luottaa lääkärien asiantuntemukseen ja säästää itseäni. Mutta mihinkäs se koira karvoistaan pääsisi, jos sitä aikoinaan oli lähes expertti syövän ja aspergerin osalta omaisen roolissa niin pare kai se on sitten perehtyä tähänkin. Hermosto vaan ei oikein kestäisi, mutta en minä nyt muutenkaan ole saanut levätä, kun pitää asioita hoitaa niin hoidetaan sitten kunnolla.

Omalääkäri tuossa soitteli ja sanoi, että triptyliä ja rauhoittavia voi ottaa samanaikaisesti. Jos sitten kokeilisi sitä, että ottaisi opamoxia ns. akuuttitilanteissa, silloin kun fyysiset pakkoliikkeet tai kouristelut alkavat. Jos sillä pärjäisi. Kovastihan tuo varoitteli riippuvuuden vaarasta, mutta en minä sitä joka päivä tarvitse ja jotenkin tuntuu, että lääkeriippuvuus on ainakin tässä vaiheessa vähiten huolestuttava asia. Johan tuolla kaapissa on sellainen sekamyllerrys eri lääkekokeilujen jäljiltä, että myymällä lääkkeet saisi aimo annoksen rahaa, ei vain ole oikein minun tyyppistä bisnestä.

Puhuin hänelle tuosta sairaslomaongelmastani, olisi kuulemma kirjoittanut b-lausunnon ja jatkoa sairaslomaan automaattisesti, mutta ajattelin kokeilla, josko hermosto sittenkin kestäisi edes pikkuisen työtä. Voihan sitä sitten varata ajan ja todeta, että parempi sitä olisi ollut yrittämättäkin. Mutta jos edes pari päivää voisi leikkiä olevansa kunnossa ja tehdä töitä, kokopäivää en edes haaveile, mutta kolmisen tuntiakin olisi jo huippu suoritus. Totta puhuen kahta viikkoa en usko kestäväni, mutta saa nyt nähdä, ehkä tulen toisiin ajatuksiin. Terveys on kuitenkin etusijalla ja riskejä ei oikein enää halua enkä jaksakaan ottaa.

Mutta lauantain treenit ajattelin pitää, minusta tuntuu, että kaipaisi jotakin muutakin elämään ja kyllähän nuo hermot mukana kulkee, jos vain tarpeeksi hiljakseen ottaa. Häiritsee vain suunnattomasti, että istuessa aina puutuu joko kädet tai jalat. Sitä ne on tehnyt useamman kerran päivässä siitä asti, kun sairaalasta palasin.

Kiitoksia Fedja, te olette kyllä melkoisen korvaamattomia. Siis kyllä minä tuonne aivovammapolille pääsen, luulen, että omalääkäri kirjoittaa lähetteen, jos vain pyydän. Huolestuttavalta kuullostaa nuo fysiatrien kohtelut. Vaikka minustakin neurologit on sanoneet yhtä ja toista, niin vielä kukaan ei ole epäillyt sitä ettenkö olisi sairas ja avun tarpeessa, siitä avusta vaan olen hieman eri mieltä.

Toisaalta sitten ihmisen mieli on äärimmäisen monimutkainen laitos. Kuulun itse siihen kastiin, joka oikeastaan uskoo, että hyvin monen sairauden taustalla on myös jonkinasteinen trauma tai alitajuntainen ristiriitaisuus mielen, henkisyyden ja elämän välillä. Ajatusmalli on hyvin vaikea selittää lyhykäisesti. En hetkeäkään usko siihen, ettäkö minussa ei olisi fyysisesti vikaa, mutta haluan miettiä tarkkaan voisiko fyysinen sairauteni rinnalla olla myös psykosomaattisia piirteitä. Voinko minä tehdä myös sillä saralla jotakin, joka auttaisi minua. Oikeastaan minulle se on hyvin tärkeäkin asia, koska se voi olla myös avain parantumiseen tai edes voinnin kohentumiseen. On olemassa selkeitä tutkimuksia, joissa esimerkiksi infektiokierteet ja syöpäsairaudet ovat parannettavissa kokonaisvaltaisella hoidolla. Moni vaikeakin sairaus on kyetty parantamaan, jos ihmistä on hoidettu kokonaisvaltaisesti. Näin ollen ei riitä, että parannan vain fyysisiä oireita vaan myös mielen, ruokavalion ja henkisyyteni on tärkeä olla kunnossa ja tasapainossa, jotta voin hyvin. Länsimaalainen lääketiedehän keskittyy lähestulkoon vain ja lähes ainoastaan oireiden parantamiseen. Mutta ihminen on kokonaisuus, joka kärsii ristiriitaisuuksista myös fyysisesti.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 22 Loka 2009, 14:01

Tsemppiä rutistukseen, töihin, treeneihin ja tutkiskeluun! Jep, meikä uskoo myös vahvasti kokonaisvaltaisen itsetutkiskelun voimaan. Oon uskonut ennen onnettomuuttakin, mut nyt sen kolmiyhteyden, fysiikka, mieli ja sosiaalinen puoli, vasta erityisesti huomaa. Vaikka oireet on todistetustikin sekä psyykkisiä että fyysisiä, ni niiden syy-seuraussuhteet on fiksu huomioida. Ymmärryksen kasvaessa kehoaan on ni paljon helpompi hallita. Siinäkin oon samaa mieltä fyssarin kanssa, että henkisillä ja hyvän itsetuntemuksen omaavilla ihmisillä on erinomaiset lähtökohdat pärjätä herkän hermoston kanssa. Mielellä pystyy säätelee mitä vaan, jahka pahin fyysinen trauma eli ihka "oikea" kliininen vamma saadaan kuosiin. Ü
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere


ViestiKirjoittaja Pandora » 22 Loka 2009, 19:56

Jos maailmassa olisi kirosanoja, jotka kuvaavat tunnettani nyt niin huutaisin ne täysillä, mutta sitähän en voi tehdä, koska en voi rasittaa hermojani. Mutta en muista, että mikään olisi tämän sairauden osalta nöyryyttänyt, satuttanut ja loukannut niin paljon kuin tämä. Vaikka olen saanut lääkärien osalta täyttä peetä osakseni ja osa ystävistäni ei edes soittele niin ne minä jaksoin ymmärtää. Jopa sen, että yksikään sukulainen ei ole tullut käymään, ei edes miehen puolelta, jotka asuvat sentään viiden kilometrin säteellä.

Ei minä ymmärsin ne ja ajattelin, että se on vain elämää. Edes se, että mahdollisesti menettäisin yritykseni, jos Kela ei usko sairaslomaani, ei edes se. Ja satuttihan sekin, että kuvitellaan psykosomaattisesti sairaaksi, mutta senkin kykenin kohtaamaan suht hyvin. Ne tietysti satutti, mutta näköjään, kun peetä aletaan heittää niskaan niin sitä tulee sieltäkin, josta ei edes kuvitellut.

Sain tänään sähköpostin, jossa kuulin, että minä ja koirani olemme menettäneet pienryhmäpaikkamme pelastuskoirissa. Syynä on se, että minä olen pitkällä sairaslomalla, jolloin sääntö on se, että kun ei ole tietoa, koska pääsen treenaamaan, jolloin minut korvataan aktiivisella jäsenellä. Sitten joskus jos paranen niin voin ottaa koulutusvastaavaan yhteyttä, josko jossakin jossain vaiheessa minulle löytyisi vapaa paikka.

Kyllä, minut potkittiin juuri samasta ryhmästä pois, jossa itse vammankin sain. Siitä harrastuksesta, jota todella rakastin, johon satsasin. Ja tässä kiitos.

Vaikka se on kuinka yhdistyksen uusi linjaus eikä mitään henkilökohtaista niin se satuttaa niin mielettömästi.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 22 Loka 2009, 20:10

No voihan vittu. Nyt sai kirota. :( :( :( On kyllä maailman syvimmästä hanurista. :( Täältä symppausta! Niin epäreilulta se tuntuu, oli se sitten yhdistyksen uusi tai vanha tai epävirallinen tai virallinen linja. Tunne siitä, kun jää/jätetään hiljalleen "elämän" ulkopuolelle on erittäin veemäinen. Ja kaikki hokee, et kyl sä sit joskus... Ei lohduta.
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Pandora » 23 Loka 2009, 09:22

Muistan aikoinaan kuinka äitini romahti, kun hän sai eläkepäätöksen. Vaikka kuinka se oli tiedossa, että paraneminen ei ole enää mahdollista se satutti häntä ja kovaa. Silloin en ymmärtänyt sitä, nyt ymmärrän.

Se oli hänen ensimmäinen selkeä todiste siitä, että paluuta siihen aikaisempaan elämään ei ole vaikka parantuisikin.

Vaikka tuntuukin typerältä itkeä jonkun pienryhmän perään niin se oli minun todisteeni siitä, että en minäkään enää saa omaa elämääni takaisin sellaisena kuin se oli. On asioita, joiden taaksejättämisestä voisin jopa iloita, mutta tämä ei ollut sellainen. Vaikka loogisesti ja järjellä sitä selittäisin itselleni tuhansia kertoja niin sydämelläni vain kestää aikaa se tajuta.

Odotan oikein, että kuukausi vaihtuu, lokakuu ei ole juurikaan ollut minulle armollinen. Rasitin itseäni jo fyysisesti eilen liikaa ja pahaa pelkään, että on tulossa erittäin vaikea päivä. Heräsin kolmelta yöllä päänsärkyyn enkä saanut unta, otin särkylääkkeen, mutta nukahdin vasta kuudelta ja unta riitti vain pariksi tunniksi.

Jos vanhat eukot osaavat ennustaa säätä jalkojen kunnon perusteella, minä luen niistä terveyttäni eikä se ennusta hyvää. Jalkapohjissa on muutama kipeä kohta. Tosin mieleni on sen verran musta, että en jaksa välittää. Viikko on vain ollut hieman turhan raskas, jos tämä on jonkun sairasta huumorintajua lyödä kerta toisensa jälkeen pettymyksiä ja vaikeuksia tielleni ja samalla veikata, että koska se tyttö oikein lannistuu niin antaa tulla vain kaikki kerralla niin eipähän kirpaise kovinkaan kauaa.

Mutta minussa kyllä löytyy sisua, jota niin vain ei lannisteta. Nousen kuin vieteriukko joka ikinen kerta ja jos en enää jaksa nousta ja kannatella itseäni niin minun pitää vain uskoa taannoista untani, että siinä vaiheessa tulee ystävän kädet apuun ja pitää minut turvassa.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja fedja » 23 Loka 2009, 10:05

Pandora kirjoitti:Viikko on vain ollut hieman turhan raskas, jos tämä on jonkun sairasta huumorintajua lyödä kerta toisensa jälkeen pettymyksiä ja vaikeuksia tielleni ja samalla veikata, että koska se tyttö oikein lannistuu niin antaa tulla vain kaikki kerralla niin eipähän kirpaise kovinkaan kauaa.

Täällä monesti ollut sama ajatus, että joku seisoo nurkan takana. Seuraa, että jokos se tyttö menee polvilleen ja nauraa, kun meikä kieriskelee vaikeuksissa. En tiedä mikä kiero tuuli tuollaisia ajatuksia tuo päähän, mutta hyvä se olisi, jos veiskin se tuuli myös saman tein pois.

Tsempit sinne!
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja Pandora » 23 Loka 2009, 23:57

Suurimmat tunnekuohut ovat nyt ohi ja elimistö toivottavasti saa edes hetkiseksi kaipaamansa rauhan.

Viikon aikana olen varmaan itkenyt enemmän kuin viimeisen viiden vuoden aikana. Ehkä se oli tarpeen, kokea tämäkin. Toisaalta itku oli puhdistavaa, se valaa itseensä uskoa, auttaa asioiden jäsentelyssä ja tietyllä tavalla antaa voimaakin. Minä vain en ole tottunut siihen, että itken, sitä on opetellut olemaan vahva ja hillitsemään tunnepurkaukset.

Tänään tajusin, että ehkä sillä eeg-kokemuksella, taysin lausunnoilla, kelan vaatimuksilla ja pienryhmän paikan menetyksellä oli hyvin merkittäväkin tarkoitus. Todennäköisesti kaipasinkin hieman ravistusta.

Ensimmäinen opetti minulle sen, että en voi elää kuin tätä hetkeä, on tarpeetonta luoda oletuksia ja toiveita tulevan suhteen, koska kaikki on epävarmaa ja toisaalta, jos epäilen aivovauriota tai mietin olenko sittenkin psykosomaattisesti sairas luon itselleni vääränlaisia olettamuksia silloin, kun siihen ei vielä ole tarvetta. Samoin jos toivon, että olen terve jouluna tai edes seuraavana kesänä niin jälleen määrittelen itselleni ajan, jota en voi tietää ja joudun kokemaan jälleen pettymyksen, josta voi olla yllättävän vaikeakin nousta.

Toinen kelan kokemus osoitti, että minun on itse taisteltava etujeni puolesta, minun on oltava perillä tilastani ja pidettävä puoliani, kukaan ei tee sitä minun puolestani loppuviimein vaikka apua siihen voin saadakin.

Kolmas puolestaan auttoi minua ymmärtämään sen, että tämä kolme kuukautta ja tulevat ajat muuttavat minua pysyvästi, myös maailma muuttuu ja se mikä oli aikoinaan minun elämäni ei jää minua odottamaan. Aika näyttää minkälaiseksi elämäni muodostuu tulevaisuudessa, mutta on harhaa ajatella, että voin säilyttää sen kaiken mitä minulla oli ja palata tuttuun turvalliseen. Se oli hyvin tärkeä opetus, niin kuin kaikki muutkin.

Ja toisaalta, olen ollut hyvin ylpeä itsestäni, jokaiseen vastoinkäymiseen olen reagoinut, olen saanut ajatukseni tasapainoon ja oikaissut ne vääryydet, joita olen mielestäni kärsinyt. Ja ennenkaikkea vaikka vanha sanonta se mikä ei tapa vahvistaa on niin kulunut niin tänään, tätä kirjoittaessa minä todella olen vahvempi ihminen kuin ennen näitä vastoinkäymisiä.

Ehkä viimein sydämeni ja tahtoni ymmärsi ja hyväksyi sen, että minä todella olen sairas, mutta toivon edelleen että voin parantua, mutta ei enää ole pakonomaista yrittämistä kuin ennen. Minä vain voin luottaa siihen, että tuli mitä tuli kyllä sen tavalla tai toisella kestän ja se mikä on minun toiveeni ja tavoitteeni ei välttämättä ole helposti saavutettavissa, jos ollenkaan silti se ei tarkoita, että elämällä ei olisi minulle mitään hyvää tarjottavaa.

Ja jotta tämä kirjoitukseni liippaisi edes hieman niskavammaan niin sanottakoon, että olen huojentunut, että elimistö kesti näinkin hyvin eilisen rasituksen, minä kun olin niin fyysisesti kuin henkisesti melkoisen armoton sille. No jalat etenkin pohkeet ja jalkapohjat oireilevat melkoisesti, mutta kävely sentään sujuu. Kämmeniä ja päänahkaa kutisee. Viiltävä päänsärky on onneksi ohi, enää tuntuu vain jomotus, niskat oireilee, mutta triptyl pitää onneksi sen kivun aika lievänä. Suolisto on sekaisin ja olen kuin täyteen puhallettu ilmapallo, mutta muutoin noin kokonaisuudessa ottaen kaikki huomioon pahemminkin asiat voisi olla.

Ja fedja, vaikka näitä ei koskaan saisi sanoa ei varsinkaan niille valkotakkisille, niin kyllä minulle tulee joskus mieleen, että elämä on välillä kuin nukkekotileikkiä, jossa leikkijä keksii mitä kummallisuuksia viihdyttääkseen omaa mieltään pienillä nukeillaan. Ehkä joidenkin elämässä asiat ovat eläjän omassa hallinnassa, mutta jostain syystä minun elämässä näitä yllättäviä sattumia riittää. Elämä on haastavaa silloin, kun ei itse voi vaikuttaa valintoihinsa varsinkin, jos ne ovat epätoivottuja sattumia (kukapa ei lottovoittoa ottaisi, jos saisi), mutta eipähän aika tule pitkäksi noin niinkuin pitkällä aikavälillä.

Miettikää nyt ihmisiä, jotka saavat kuolla vanhuuteen ilman vakavia vastoinkäymisiä ja ihminen saanut itse tehdä kaikki ratkaisunsa, sellainen kuullostaa niin utopistiselta.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

EdellinenSeuraava

Paluu Käyttäjäesittely

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa