Pandoran lipas

Palstan käyttäjät voivat kertoa tarinansa

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 20 Syys 2009, 21:49

Loistavaa! Nousukausi jatkukoon! Ü Ja hiljalleen se alkaa kestää enemmän ja enemmän ja paraneminen nopeutuu loppua kohti, se on huomattu. Nythän ollaan vasta "alussa" rasitusvoiman ja kestävyyden sekä asennonhallinnan kanssa.

Ilmeisesti vielä ei ole koukistajatreenejäkään ohjelmassa? Eikä ft niitä vissiin annakaan, ennen kuin suurin kipukausi on ohi ja niitä pystyy tekeen ilman hedareita. Ensin mennään yleensä niillä minimaalisilla kielenimemisillä ja leukaliikkeillä.

Voimia ja malttia! :)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Pandora » 23 Syys 2009, 12:27

Neurologilla tuli käytyä, ihan hyvä käynti sinäänsä, osasi perustella melko täydentävästi kantansa. Oli melko vahvasti sitä mieltä, että kohtaukset liittyvät vahvasti retkahdukseen ja todennäköisesti mitään aivoperäistä, pysyvää vammaa, sairautta tai epilepsiaa ei minulla ole. Autonominen hermosto on vaan saanut niin ison tällin, että reagoi kohtauksellisesti kaikenlaiseen käsittelyyn ja rasitukseen.

Sinäänsä hyvä, mutta se tarkoittaa sitä, että kohtauksia ei voi hoitaa muulla kuin levolla ja ajalla. Tämä puoli vuotta, mitä nyt olen ollut kipeä on kuulemma vielä lyhyt toipumisaika. No menen vielä lisätutkimuksiin ja olen kliinisessä seurannassa tulevien kohtausten varalta ja hoitoja annetaan kaiketi entistäkin varovaisemmin. Kuulemma kohtaukset voivat viedä toipumista paljonkin taaksepäin, joten niitä pitäisi välttää kuin ruttoa.

Matalaksihan tämä mielen vetää, jotenkin nyt alan tajuta, kuinka pitkä matka tässä vielä on. No onhan noita hyviäkin päiviä ollut, ei se kunto kestä kuin sen puoli päivää, kun oireet tulee takaisin ja seuraavana päivänä ei muuta voi kuin makaa, mutta onneksi on aina seuraava päivä. Pitäisi olla rasittamatta itseään silloinkin, kun pystyy rasittamaan. Autolla ajo, tietokoneella olo, kantaminen ja jopa kävely on niitä pahimpia.

No tietokonekin hajosi, eipä tarvi tehdä töitä, kun kaikki ohjelmat oli tuolla koneella eikä tälle mahdu juuri mitään. Kai se oli ihan hyväkin vaikka rahaahan tuo nielee ja kaikkia tiedostoja en ole edes varatallentanut. Eipähän enää hetkauta, mitä sillä työkoneella tekee, kun ei töitäkään voi tehdä.

Pitää vain ajatella, että perheelle minä olen tärkeä ja heille riittää pelkkä olemassa olokin ja onhan tässä toivoa, että paranen sitten joskus, tosin kukaan ei uskalla sanoa koska.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 23 Syys 2009, 12:53

Voi Pandora, upeita uutisia! Ja hienoa, että tutkivat vielä tarkemminkin. Kuka neuro oli?

Sitten vain lepoa ja rasitusta sopivassa suhteessa, jos se on parasta myös neuron mielestä. Ja kyllä, 1/2 vuotta on lyhyt aika. Haastavan hermovamman paraneminen vie n. 2 vuotta, joskus enemmän. Ystäväiselläni, joka oli siinä autokolarissa, meni 4 vuotta mutta hän tervehtyi täysin. Välillä juimii päätä, ei muuta. Ja pystyy harrastamaan tanssia, olemaan töissä normaalisti ja rakentaa taloa. Ja hänellä oli todella vakava vamma.

Oma paraneminen helpottui huomattavasti, kun lopetin odottamasta tervehtymistä NYT ja HETI ja lopetin sen yliyrittämisen. Mut minkäs sille mahtaa, ku ei vaan jaksa venata, eikä ole tottunut siihen, että jossain voi kestää näin pirun "kauan". No, se on se fyssarin mainitsema eteenpäin vievä voima. :)

Meikä käy poistaa tunavuokan uunista ja sit taas lepiä. Tänään pidän totaalisen lepopäivän, kun oon ny vikat 3 viikkoa ollut paljon enemmän ylhäällä. Mut hei, 14 kk:tta siihen meni, että pystyn olemaan ylhäällä ilman, että se heti rankaisee. Ensi kesänä sinullakin on jo toinen tilanne, kun nyt alussa antaa hermostolle sen toipumiseen tarvitsevan levon.

Tsemppiä !
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Pandora » 24 Syys 2009, 08:55

Ilmeisesti sen vastaanoton kirkkaat valot ja hermoilu teki tehtävänsä ja eilen kiristeli kalvoja melkoisesti. Eikä yhtään auttanut autolla ajelut ja kaupassa käynnit. Illalla pelästyin jo, että iskeekö uusi kohtaus, mutta rauhallisesti maaten sitä vain seurasi mielenkiinnolla, kun ilmeisesti kalvot eli omaa elämäänsä tiheässä syklissä.

Takaraivon särky iski takaisin.
Kävely siitä kuitenkin kärsi, jalat vain ovat niin mielettömän jäykät ja hitaat. No sille ei voi mitään.

Haa, unet on tulleet takaisin jäädäkseen. Ihmettelin jo, miten en enää näe unia, no nyt sitä on saanut viihdyttää öisin itseään.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja Pandora » 25 Syys 2009, 12:44

On se kumma, kun jotenkin tuntuu, että mitä enemmän käy lääkärissä niin sitä pessimistisemmalta tulevaisuus näyttää. Tekisi mieli melkein haudata pää piiloon.

Hoidot sitten keskeytyivät toistaiseksi. Jälleen kerran (ihan kuin sitä ei olisi jo tehnytkin) odotetaan jatkotutkimuksia ja lisäselvityksiä siitä mitä tuolla pääni sisällä sitten todellisuudessa on. Ja no, ilmeisesti tuon takaraivon pitäisi hieman rauhoittua, se kun tuntuu siltä, että siellä olisi avoin haava, joka ei oikein tahdo parantua.

Triptyliä taas nostettiin ja sairasloma jatkuu hamaan tulevaisuuteen tai ei nyt sentään. Kai? Siis lokakuun loppuun ja sitten taas katsotaan tilanne uudestaan.

No mikäs sitä ollessa, koiran karvoja katsellessa, ne kun tuntuvat lisääntyvän silmissä. Onneksi tulee viikonloppu.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 25 Syys 2009, 12:59

No himskutti. Odottaminen on kaikista eniten hanurista. :( Onko mitään käryä, millä aikataululla pääset magneettiin ja muihin tutkimuksiin, mitä sitten ovatkaan? Helpottaako se takaraivokipu koskaan? Siis meinaan levossakaan? Vai onko se jatkuvasti päällä? Mä kovasti mietin, miten ihmeessä sitä vois yrittää vähentää, koska toi on niin perseetä, kun joutuu vielä kärsimään kivusta kaikkien paskaoireiden lisäksi. En mä keksi mitään muuta kuin sen tyynyn ilman liinaa, kaiken pään kumartelun/kurkottelun minimoimisen sekä riuhtomiset seis. Ja tietty lääkkeet ja rasituksen säätelyt. Ehkä se on pakko vaan uskoa, että aika ja lepo on ne kullanarvoiset kumppanit.

Niin se oli itselläänkin, mitä lueskelin vanhoja blogijuttuja ja kattelin noita särkyjäni sieltä. Käytännössä mulla oli tuskallinen olo päässä koko loka-joulukuun 2008. Kolme kuukautta sattui, kiristi ja puristi aamusta iltaan ja sit se alkoi hiljalleen lähteä, kun lappasin Buranaa ja Triptyliä ja tuijotin kattoa liikkumatta aurinkolasien läpi. Marraskuussa söinkin makuulteni, kun en pystynyt oleen sekuntiakaan pystyssä. Kusella kävin ja kerran viikoon suihkussa. Et kyllä se aika sitkeessä istuu, prkl. Näin jälkikäteen sen muistaa, että onhan tässä sit päästy eteenpäin. Ja niin pääset sinäkin Pandora. Voimia!
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Pandora » 25 Syys 2009, 13:07

Onneksi en sentään noin huonossa kunnossa ole, kyllä se pääkipu joskus lähtee pois, mullahan on oireet vaihdellut kokoajan. Mutta, rasituksestahan se taas iskee. Onneksi ei sentään joka päivä edes ole pahoja tilanteita enää, viikon olenkin ottanut hissukseen. Sit kun paha kipu iskee, niin se menee ehkä yöunien aikana pois, muuten se on liimaantunut aika kiitettävästi ja joskus sitä aamulla herää päänsärkyyn ja toteaa, että ai kun kiva.

Makuulla tehtävien harjoitusten jälkeen olen huomannut hassun ilmiön, aivan kuin olisi hoitopöydällä, kalvot vetelee ihan omaa tahtia. Aivan kuin kroppa olisi lankavyyhti. Metka tunne, ei välttämättä mikään maailman mukavin, mutta toisaalta olen ajatellut, että ehkä se on hyväkin, kun oikeat liikkeet saavat reagtiota aikaan.

Eihän tuosta TAYSista ikinä tiedä, kai se kuukauden sisällä, luulen, että laitettiin kiireellisenä sisälle. Kärsivällisyyttä tämä vaatii, mutta nyt on onneksi saanut noi työasiat pakettiin niin stressi siltä osin helpottaa.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 25 Syys 2009, 14:20

no hyvä juttu! Jos se on mennyt pois joskus, se menee vielä kokonaankin. :) Ja juu, en suosittel kellekään töiden tekemistä 8 tuntia päivässä, kuten mä tuolloin 2008. Otin varmaan puoli vuotta takapakkia, kun tein sun nykyistä vastaavassa kunnossa hommia ihan väkisin... Jälkiviisaus on hyvä asia. ;)

Et muuten ikinä arvaa, miten CST-teoria kuvailee/konkretisoi säikähtänyttä hermokudosta/kalvoja? Kastunut lankakerä, jossa langat on littanassa, painavia ja kiristää. Sit kun lankaa aletaan "kehrätä", langat lähtee hiljalleen irtoomaan toisistaan ja tämä me herkät tunnetaan just noin, niinkuin kuvailit. Ne kalvot ei enää ookaan yhtään märkää paskakökköä ja pikkuhiljaa ne alkaa pysyä yhä paremmin ja paremmin "auki". Toisaalta, ne myös säikähtää mielettömän helposti uudestaan ja välillä ihan ilman syytäkkin... Tuo on toipumisen merkki. Oon melko varma, koska oon itte käynyt noi samat tuntemukset läpi. Jipii Pandora, hyvä niskasta tulee, kun vaan maltat mieles, etkä rääkkää kroppaa liikaa! Joo, joo, sanoin, etten enää huolehdi ja muistuta, mut nyt taas ku muistin oman tilani ylisuorittamisen aikaan, oli pakko ohimennen mainita... Hyi prkl, sitä helvettiä en toivo kellekään.
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Pandora » 27 Syys 2009, 09:42

Jotain uskomattoman typerää olen tehnyt, kun niskat on tajun kipeät ja kävelemään pystyy vain hiipimällä. Harmittaa vietävästi, mutta kai tämä tästä, tänään pitänee vain levätä.

Perjantaina tosin olin suht hyvässä kunnossa ja imuroin, ehkä se siitä oli. Tai sitten vain siitä, että menin hölmöyksissäni katsomaan taakseni, kun pojat jotain pelleilivät. Tuntui jo siinä vaiheessa, että nyt käy pahasti. Alkaa olla hankalaa, kun tuo pää jo liikkuu jonkun verran, mutta hermot ei kestä sitä liikettä lainkaan. Aiemmin oli helpompaa kun kaikki paikat jo niin yhtä kökköä.

Mutta nyt... Lepäämään, jalat alkavat jo puutua. Tämä viikko on ollut tälläinen puutumisen viikko, kädet ja jalat puutuvat äärimmäisen helposti.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja Pandora » 30 Syys 2009, 16:24

Vointi menee jatkuvasti alaspäin. Pakko se on myöntää, että viimeinen kohtaus vei paljon ja nyt kun hoidot on lopetettu niin olo on sen mukainen. Jalat vain ei jaksa, kävely on hidastunut, päätä särkee, mutta ei enää samalla tavalla takaraivoon, haava on umpeutunut eli kalvot on suojattu taas ja niskat särkee. Raajat puutuu yksi kerrallaan, lieviä pakkoliikkeitä tulee toisinaan ja voimat on aika loppu. Minä kun olen alkanut heräillä taas öisin huonoon asentoon.

Olotilaa ei yhtään auta se, että hommia olisi vaikka kuinka, eikä kukaan oikein tajua, että minusta ei ole niiden tekijäksi. Maailma pyörii menoaan ja sen rytmissä on vaikea sairastaa. On se, kumma kun ihmiset eivät ymmärrä minun olevan sairas, silloin on melko turha vedota, että sinä olet luvannut, jokaisella meillä on tehtävämme. Kuollako minun pitäisi vai köyttää sairaalaan, jotta saisin olla rauhassa? Tunnollisen ihmisen on vaikea sanoa ei.

No kai tämä taas tästä, kohta he minut unohtavat. Sitä vain oikeasti joskus toivoisi, että tuo avunanto toimisi kahteen suntaan, mutta ehkä sillä on turha mieltä pahoittaa. Nämä kivut ja kolotukset vaan vievät viimeisetkin hermon rippeet.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

Pandora in bed

ViestiKirjoittaja fedja » 05 Loka 2009, 17:16

Pandoraa ei näy palstalla, koska hän parani. :shock:

Lauantaina hän joutui sairaalaan kohtauksen takia. Hän sai sairaalassa vielä pari kohtausta lisää. Kohtausten arvioidaan olevan psyykkisistä syistä johtuva ja hän odottaa psykiatrin tutkimusta. Retkahdusvammaan liittyvää oireistoa ei heidän mielestään hänellä ole. Samoin sairaalaväki on sitä mieltä, että aivovamma ei voi tulla siitä, että 40kg:a koiraa hyppää päätä kohti. Eli aivovamman mahdollisuutta ei sen takia edes tutkita.

Hurraamme ja taputamme siitä, että saimme foorumille yhden pikaparantuneen!
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 05 Loka 2009, 19:32

Joo, on se ni hieno juttu, et retkut paranee näin! :( Saatana soikoon tonkin TAYSin kanssa. Psykiatria enemmän tarttis fysiatria t. neuroa, mutta v*u ku ei tajuta mistään mitään. Hullu se on. Ai et ku sapettaa.
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja fedja » 05 Loka 2009, 20:13

Suoraan sanottuna käsittämätöntä. Voiko olla totta, että yliopistosairaalan tietotaso on noin alhaista luokkaa. Kohtaus = Paniikkihäiriö...paniikkihäiriöön varmaankin liittyy raajojen sätkiminen. Onkohan paniikkihäiriö määritelty uudelleen TAYS:ssä?
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 05 Loka 2009, 20:59

Kyllä ne tietää ihan varmasti. Ei Pandora taatusti eka oo, joka on saanut iskun päähänsä. Helkutti sentään! Nähtävästi ne tohelot on sit mieltä, et koiran isku ei o yhtä 'vakava' kuin vaiks jonkun muun esineen... Toi on ni potilaan pilkkana pitämistä ja nöyryyttämistä. Helvetti soikoon. Tyhmemmän lääkärin pitäis tajuta, että 40 kiloa vaikka 10 km/h tunnista vauhdista päähän on aika helvetisti... Yksinkertaisia laskutoimituksia, hittolainen sentään.

Toivottavasti Pandora jaksat taistella noiden mulkeroiden kans! Me pidetään peukkuja ja tsempataan täällä! Pysy kovana sen psykiatrin kanssa. Se ei susta saa onneks kilipäätä tekemälläkään! Ja ota yhteys fysiatrille/ pyydä soittamaan hänelle ja keskustelemaan asiasta.
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja fedja » 06 Loka 2009, 00:00

Piti vielä laittaa, että Pandoran kehootuksesta tänne kirjoitin hänen viimeisimmästä käänteestä. Etten ilman lupaa kirjoottele toisen assioista.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

EdellinenSeuraava

Paluu Käyttäjäesittely

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron