Pandoran lipas

Palstan käyttäjät voivat kertoa tarinansa

ViestiKirjoittaja fedja » 16 Syys 2009, 10:57

Pandora. Tietoa Käpylän kuntoutuskeskuksen Insure-kurssista on tässä ketjussa. Sitä kautta osa aivovaurioisista on päässyt Käpylään kuntoutukseen. Kurssille osallistuakseen aivovaurion saamisesta on oltava vähintään vuosi.
http://niskavamma.munfoorumi.com/viewt ... ?p=237#237

Ei kuulosta kyllä hyvältä, että liikkeet pahentaa. Helpottaako tilanne, jos et niitä tee?

Tsempit!
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

Moro!

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 16 Syys 2009, 12:15

Eipä tuohon oikein osaa sanoa, kun että makuullaan oleminen lienee kannattavaa. Tuttua on, ku ei jaksa ärsykkeitä... Tiedän kuinka kurjaa on, kun ei kestä ihmisten puhetta. :( Sitä en osaa kun kuvitella, kuinka hirveeltä tuntuu, kun kyseessä on omat lapset.

Liikkeistä, mitä enemmät teet väkisin, jos et pysty, sitä kireemmäks kroppa vetää. Itte tein joskus vaan 1 toiston päivässä. Siitä se lähti sit taas purkautumaan.

Mitä tulee ruokavalioon, moni retku on gluteiinittomalla kalvojen takia. En miksi mutta on.

Voimia sinne!
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja fedja » 16 Syys 2009, 17:31

Pandora. Jos haluaa Käpylään, niin myös yliopistosairaala voi antaa maksusitoumuksen sinne, jos katsovat tarpeelliseksi. Vakuutusyhtiöhän olisi ensisijainen vastuullinen maksaja, mutta tässä tapauksessa
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja Pandora » 17 Syys 2009, 10:11

Sainkin oloni jo suht hyväksi levolla ja nukkumaan mennessäkin oli ihan hyvä olo, kunnes juuri nukahtaessani kroppa päätti käynnistää kunnon bileet.

Vasemmassa kädessä alkoi tuntua samanlaista painetta ja kiristystä kuin jaloissa. Samalla käsi alkoi sätkiä ajoittain melko voimakkaasti. Yritin vaihtaa asentoa, olla käden päälläkin ja pitää toisella kädellä kättä paikoilla, mutta mikään ei auttanut, istuen oli vain pahempi. Välillä pystyin rauhoittamaan ajatuksen voimalla käden kymmeneksi sekunniksi, mutta ajoittain sätkyt olivat aivan peräkkäisiä. Yhdessä vaiheessa koko vasen puoli muuttui omituiseksi, vasen silmä ja poski sekä jalat sätki mukana, mutta sitten sätkyt taas keskittyi kokonaan käteen.

Mietin jo pitäisikö herättää mies (sillä on hyvät unenlahjat), mutta jotenkin se jäi tekemättä, mitä se nyt olisi voinut tehdäkään enkä tosiaan halunnut lähteä minnekään 40 km päähän sairaalaan. Lopulta yritin keskittyä oikealla kädellä tekemään pientä liikettä ilmassa ja se rauhoitti käden, mutta kun käsi rauhoittui tajusin, että en kykene lopettamaan oikean käden liikettä ja hyvin pian tämän jälkeen oikea käsi alkoi sätkimään ja niin sitä käytiin sama läpi toisella puolella.

Liike alkoi rasittaa jo melkoisesti niskoja ja takaraivoa, joihin iski ihan kohtalainen kipu, pelkäsin jo hetken, että sätkyt saisivat kohtauksen aikaan. Jonkin asteisen krampinhan se sitten loppuviimein sai koko kroppaan, muistan olleeni ylhäällä polvillaan, kaksinkerroin aivan kyyryssä tyynyillä tuettuna, kipeää se teki enkä enää voinut muuta tehdä kuin voihkia uupumuksesta ja kivusta. Loppu viimein, kun kramppi loppui nukahdin.

Samaa sätkyähän oli viime kohtauksessa jaloissa, mutta nyt tämä oli jotain aivan muuta, samoja kohtauksen merkkejä ei ollut lainkaan eikä liikuntakyvyttömyyttä, puheesta en tiedä, kun en yrittänyt puhua, sen muistan, kun mietin kokeilla puhetta, mutta en jaksanut yrittää.

Tämä oli aivan outoa ja uutta. Tänään sitten takaraivoa, silmälihaksia särkee aivan jumalattomasti ja kädet ovat raskaat ja kipeät. Olo on taas tuttu, aivan kuin olisi katujyrän alle jäänyt. Kohtaus kesti omasta mielestäni melko pitkään, ehkä jotain tunnin verran, harmiksi en katsonut kelloa vaikka sekin tuli jossain vaiheessa mieleen.

En oikein tajua mistä tuo olisi voinut tullakaan ellei sitten siitä, kun iltapäivällä innostuin kävelemään kaverin kanssa hieman liian pitkän lenkin metsässä. Mutta se ei tuntunut lainkaan pahalta, ehkä hieman liian raskaalta. Olen kyllä rasittanut itseäni aikaisemminkin vastaavasti, eli pakko myöntää: ensimmäinen kohtaus ilman selkeää syytä. Siinä meni sekin teoria ja toive, että kohtaukset ilmaantuisivat pelkästään niskan ärsytyksestä.

Nyt tämä on sitten neljäs kohtaus, edellisestä on kaksi viikkoa, hitsi jos ne nyt meinavat yleistyä, onneksi on neurologi tiistaina, omalääkäri ei vain ole vieläkään tehnyt lähetettä...

Opin muuten tekemään ne liikkeet oikein, eli äärimmäisen keskittyneesti ja todella hitaasti ja aivan minimaalinen liike. Tänään tosin taidan jättää suosiolla väliin, taitaa kroppa olla sen verran shokkitilassa.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 17 Syys 2009, 12:10

Oliko kohtaus mielestäsi lievempi kuin aiemmat? Ilmeisesti poissaolon tunne ei ollut niin paha kuin aiemmin, koska pystyit erittelemään kaiken noin selkeästi? Voisiko tätä pitää hyvänä asiana? Ü Tsemppiä!
Viimeksi muokannut tahdonvoimaa päivämäärä 17 Syys 2009, 12:26, muokattu yhteensä 1 kerran
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja fedja » 17 Syys 2009, 12:14

Voikohan se olla, että nyt kun rintarangan ja yläniskan asento on muuttunut, eikä ole enää samanlaisessa suoja-asennossa kuin ennen, niin neuraalikudoksen ärsyyntyminen dura-/aivokalvotasolla tapahtuu nyt herkemmin. Ja jos sitä neuraalikudoksen ärsytystä/suojajännitystä yritetään purkaa, niin niin reagointiherkkyys kasvaa koko ajan. Kun tietäis onko suunta positiivinen vai negatiivinen. Jospa sun hoitaja/lääkäri kaksikko osais tuohon vastata. Toivotaan, että suunta on positiivinen, vaikka olo on huono.

Luulisi, että tuollainen kohtaus vois provosoitua esim. siitäkin, että laittaa pään tyynyyn. Varsinkin, jos yläniskan suojamekanismeja on "sulatettu". Tai minulla ainakin painaa silloin suoraan kalvoihin, kun tyynyyn pistää pään ja ikävältä tuntuu.

Kävelystä. Sehän se on, kun siinä touhutessa ei niin tunnu, jos kumminkin on voimakas suojajännitys vielä päällä. Väsyttääkö sinua Pandora kävelyn jälkeen? Minä kävin totuttuun tapaan kavereiden kanssa kävelyllä vammutumisen jälkeen. Ihmettelin vaan, miksi alkaa tekee pahaa kesken kävelyn ja tulee tukala olo. Kävelyn jälkeen alkoi nukuttamaan niin, että torkuin nojatuolissakin ollessa. Nyt tajuaa, että kävelytahti oli ihan liian kova ja kävelymatkat ihan liian pitkiä.

Tsempit!
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 17 Syys 2009, 13:41

fedja kirjoitti:Kävelystä. Sehän se on, kun siinä touhutessa ei niin tunnu, jos kumminkin on voimakas suojajännitys vielä päällä. Väsyttääkö sinua Pandora kävelyn jälkeen? Minä kävin totuttuun tapaan kavereiden kanssa kävelyllä vammutumisen jälkeen. Ihmettelin vaan, miksi alkaa tekee pahaa kesken kävelyn ja tulee tukala olo. Kävelyn jälkeen alkoi nukuttamaan niin, että torkuin nojatuolissakin ollessa. Nyt tajuaa, että kävelytahti oli ihan liian kova ja kävelymatkat ihan liian pitkiä.
Tsempit!


Samma här! Mähän kävelin viime syksynä vielä kilsan lenkkejä. Ihmettelin, ku olo huononee, mutta paahdoin meneen, koska "liikunta tekee hyvää" ihmiset jankutti. Sit sain kunnon puhuttelun fyssarilta ja totaaliset kävelykiellon, koska pää oli 24/7 ihan jumissa. Pelkkä askeleen tärähdys pään herkistyneille kipureseptoreille kalvoissa oli kuulemma liikaa.

Vasta nyt 1,5 vuotta onnettomuuden jlk oon oikeesti pystynyt käveleen ilman kipuja ja ahdistusta ja maks. 500 m matkoja kerrallaan. Niin, ja lenkkareissa. Fyssari kyllä varoitteli, että vaikka kuinka kävely ois ihanaa, sitä ei vaan voi tehdä alussa. Mutta enhän mä uskonut tietenkään. Eihän kukaan halua uskoa aluks, ettei voi tehdä mitään. Ja sehän tos on kurjaa, että vaikkei oireet tunnu kävellessä, olo yleensä huononee sitpäivien tai jopa viikon viiveellä.

Saas nähdä, mitä aiheuttaa tämänpäiväinen mattojen ulos vienti, ravistelu kevyesti (oikeasti!) pari kertaa ja lattian lakaisu + pölyjen pyyhintä. ;) No, nyt on sit oikea syy, jos vetäsee tiltin.
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Pandora » 17 Syys 2009, 22:28

Kohtaus ei sinäänsä ollut lievempi, koska nuo pakkoliikkeet oli niin rajuja ja loppuviimein enhän mä tiedä oliko poissaoloa tälläkin kertaa, olin niin uupunut, kun kohtaus loppui, että muistan vain nukahtaneeni, en todellisuudessa edes tiedä olisiko mua saatu siitä hereille.

Voihan olla, että tuo käsien hakkaaminen tuli kalvoista, muistaakseni fyssari sanoi vastaavaa, kun potkin jaloillani. Eniten minua pelottaa se, että mikä kohtauksen laukaisi ja kun se tuli ilman ennakkovaroituksia.

Mä luulen kanssa, että nyt kun hoidossa on siirrytty oikealle alueelle ja juuri nuo suojaukset on riisuttu niin takaraivo ärsyyntyy ja ehkä sen myötä myös nuo kohtaukset tulee esille. Saa nyt nähdä sitten, mitä aika näyttää.

Kyllähän sitä väsyy kävellessä ja alkaa horjuttamaan, mutta olen ottanut tavakseni istuskella tuolla metsässä ja kulkea niin hitaasti, kuin vain pystyy. Kyllähän fyssari minullekin on tuosta kävelystä sanonut, metsässä kun nuo ylä ja alamäet on kaikkein pahimpia. Pitäisi taas rajoittaa, mutta kun tuntuu että tämä elämä on muutenkin nykyään hidasta kuolemaa.

Huomisen pyrin lepäämään, tänään oli vieraita pariin otteeseen ja kaupoilla piti ravata, hyvä minä, taidan olla oikein mainio esimerkki jääräpää suomalaisesta. Takaraivo on välillä kivistänyt, nyt illalla enemmän ja kaupassa huomasi, kuinka uupunut on, kun ei meinannut jaksaa kävellä.

Näin viime yönä erikoista unta, mittasin itseltäni kuumeen, en tuntenut oloani varsinaisesti kipeäksi, mutta halusin varmistaa ja katsoin kuumemittaria ihmeissäni, kun siinä ei asteikko riittänyt. Siinä mietin pitäisiköhän ostaa uusi kuumemittari vai olenkohan oikeasti näin sairas ja kuuluisikohan minun mennä sairaalaan. Pyysin serkkuanikin mittaamaan oman kuumeensa ja toimihan se mittari ja kun itse mittasin uudelleen niin 42 astetta se näytti. Olin hirvittävän pettynyt, kun jouduin toteamaan, että kyllä minä oikeasti olen sairas.

Kai se samaa oikeassakin elämässä on, pakko se vain on todeta, että nyt ei ihan kaikki ole kohdallaan, vaikka huumoria ihmisessä onkin niin jossain vaiheessa silläkään ei pärjää. No jos ei vielä olisi niin huonossa jamassa. Mutta kyllähän tämä alkaa pelottaa, kun miettii mikä tuolla aivoissa oikeasti on ja mitä oma tulevaisuus tuo tullessaan.

No kun tämän yön saisi nukkua rauhassa, olen yksinkertaisesti niin väsynyt, että en jaksaisi moista uudelleen. Mieletön fyysinen rasitus tuollainen kohtaus, aivan kuin olisi maratonin vetäissyt.

Toivottavasti tahdonvoimaa kalvot kesti siivousruljanssin.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 17 Syys 2009, 22:49

Pandora kirjoitti:Toivottavasti tahdonvoimaa kalvot kesti siivousruljanssin.


Nopia vastaus, että kesti mutta lihakset kyllä väsähti. Jumankeuta, jos vuosi sitten oisin moista tehnyt, oisin varmasti saanut slaagin. Sen verran alkoi sattua otsaan/silmiin, että loput vastaukset saa odottaa huomiseen! :)

Voimia sinne ja mahdollisimman rauhallista seuraavaa yötä! Toivottavasti kuume on laskenut. Itselläni ei noin hurjaa lukemaa ollut, mutta joskus toukokuussa 2008 oli päälle 38 parikin viikkoa. Ja ns. ilman syytä.
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Pandora » 18 Syys 2009, 13:09

Pandora kirjoitti:Näin viime yönä erikoista unta, mittasin itseltäni kuumeen...


Tarkkuutta tahdonvoimaa, tarkkuutta.
No onneksi kaiken voi laittaa retkun piikkiin.

Kukas tässä vähän aikaa sitten oli leikkauttamassa samaa kissaa kahta kertaa? Siis sanoin vahingossa oman kissani nimen väärin leikkaavalle lääkärille. Jo oli toisen ilme, kun koneelta katsoi leikkauksen jälkeen, tuota tämän niminen kissahan on jo leikattu.

Tänään on hillitön päänsärky-päivä, että takaraivoa osaakin kiristää.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 18 Syys 2009, 13:21

Nyt ei mennyt niskan piikkiin vaan sisälukutaidon. Ü No edelleen parempia vointeja toivoen.
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja fedja » 19 Syys 2009, 12:30

Pandora kirjoitti:Voihan olla, että tuo käsien hakkaaminen tuli kalvoista, muistaakseni fyssari sanoi vastaavaa, kun potkin jaloillani. Eniten minua pelottaa se, että mikä kohtauksen laukaisi ja kun se tuli ilman ennakkovaroituksia.

Mieletön fyysinen rasitus tuollainen kohtaus, aivan kuin olisi maratonin vetäissyt.

Nuo kalvot ovat kallon ja selkäytimen sisällä samalla hermokudosta. Esim. aivokalvon pinnalla on minun fysioterapetin ja neurologi Haanpään mielestä paljon hermopäätteitä. Erityisesti sensorisen hermoston päätteitä. Gunilla Bring arveli, että aivorungossa oleva säätelyjärjestelmä on erityisen herkkä sekoittumaan, joten hermoston informaation muutos vamman seurauksena niskasta ja ääreisosista sekoittaisi aivorungon ja muunkin aivoalueen toimintaa.

Minulla on ihan selkeästi silla, että jos pääsen löysennys tasolle, tulee silmäkipu takaraivosta asti, korvakivut, tuskallinen jatkuva olotila. Jos tekee silloin jotain, esim. kävelee tai varsinkin kantaa tai vetää jotain, niin hengästyy ihan hirveästi, sydän hakaa ja olo on ihan kaamea. Jos rasitus jatkuu tuosta, niin yhtäkkiä niska napsahtaa jumiin ja olo helpottuu. Tosin kiristykset ovat silloin kovat ja nukkumaan mennessä huomaa, että eipähän tässä nukuta nyt ollenkaan.

Sitä en tiedä, että miten pääsisin sille tasolle, että saisin rasituksen pidettyä niin minimissä, että niska pysyis edes osittain auki.

Joko helpottaa siellä päässä.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja Pandora » 19 Syys 2009, 20:42

Valitettavasti ei helpota vaan olo pahenee. Taisi käydä samalla tavalla kuin kesäkuun kohtauksen yhteydessä, että terveys romahti melko tavalla. Saa nyt vaan nähdä miten se palautuu.

Tänään olen ollut loputtoman väsynyt, ylhäällä olo ei oikein suju ja eilisestä asti on ollut kävely todella raskasta. Ihan sama oli eilen, mutta jotenkin nyt lihasten väsymys on vieläkin pahempi. No osasin sitä odottaakin, kun kohtauksen aikana väsähdin niin pahasti ja jo silloin alkoi sattua joka paikkaan.

Nyt onkin lihakset melkoisen arat ja ikävintä on maatessa, kun ei oikein hyvää asentoa löydy ja päähän sattuu melkoisesti. Kun nousee tuntee pitkään tyynyssä olleen kohdan. Omituista.

No kyllä kai tämä tästä, tänään olen ollut levossa koko päivän, jos sitten huomenna pystyisi edes jotakin tekemään.

Mulla ei ole ollut tuollaista niskan napsahtamista jumiin. Sen kyllä olen huomannut, että kun alkaa tekemään jotain eikä välitä kivusta niin olon voi joskus sivuuttaa, mutta se iskee illalla pahempana päänsärkynä.

No tiistaina on sitten neurologille meno, sain maksusitoumuksen, mutta jotenkin ei voinut kuin pyöritellä päätä, kun kohtauksista mainittiin, että ei ole ollut kouristuksia. Mitäköhän koko kehon jäykistyminen, raajoissa tapahtuvat nykimiset, potkimiset ja lyömiset sitten ovat? No arvauskeskuksen epikriisit on ennenkin olleet mitä ovat.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 20 Syys 2009, 01:27

fedja kirjoitti:
Pandora kirjoitti:Voihan olla, että tuo käsien hakkaaminen tuli kalvoista, muistaakseni fyssari sanoi vastaavaa, kun potkin jaloillani. Eniten minua pelottaa se, että mikä kohtauksen laukaisi ja kun se tuli ilman ennakkovaroituksia.
Mieletön fyysinen rasitus tuollainen kohtaus, aivan kuin olisi maratonin vetäissyt.


Nuo kalvot ovat kallon ja selkäytimen sisällä samalla hermokudosta. Esim. aivokalvon pinnalla on minun fysioterapetin ja neurologi Haanpään mielestä paljon hermopäätteitä. Erityisesti sensorisen hermoston päätteitä. Gunilla Bring arveli, että aivorungossa oleva säätelyjärjestelmä on erityisen herkkä sekoittumaan, joten hermoston informaation muutos vamman seurauksena niskasta ja ääreisosista sekoittaisi aivorungon ja muunkin aivoalueen toimintaa.

Minulla on ihan selkeästi silla, että jos pääsen löysennys tasolle, tulee silmäkipu takaraivosta asti, korvakivut, tuskallinen jatkuva olotila. Jos tekee silloin jotain, esim. kävelee tai varsinkin kantaa tai vetää jotain, niin hengästyy ihan hirveästi, sydän hakaa ja olo on ihan kaamea. Jos rasitus jatkuu tuosta, niin yhtäkkiä niska napsahtaa jumiin ja olo helpottuu. Tosin kiristykset ovat silloin kovat ja nukkumaan mennessä huomaa, että eipähän tässä nukuta nyt ollenkaan.Sitä en tiedä, että miten pääsisin sille tasolle, että saisin rasituksen pidettyä niin minimissä, että niska pysyis edes osittain auki.

Joko helpottaa siellä päässä.


Sen kyllä huomaa, että kalvot kertoo ihan mitä sattuu tietoa päälle vammakohdasta. Kyseessä on todellakin tuntohäiriö kalvojen kyvyssä välittää informaatiota. Muistan aluksi, kuinka "selkä oli irti". Siis konkreettisesti kroppa oli jakautunut kahtia siitä vammakohdasta C7. Siitä sit hiljalleen se jatkuva "heilumisen" tunne lähti väheneen ja muuttui mitä oudoimmiksi tuntemuksiksi. Milloin putosi, huojutti, valskas, heitti, tuntui painavalta jne. Tuntui niin uskomattomalta, että tuo kaikki olisi tuntohäiriötä, mutta kyllä se kuulemma on. Sensoriset hermopäätteet ne siellä vaan eleli ihan omaa elämäänsä. Sit kun on jutellut teidän muiden retkujen kanssa, niin samoja oireita siellä kuvaillaan. Eli täytyy vaan uskoa, että oudot tuntemukset on totta...

Tuo Pandorankin kuvailema "tyyny tuntuu päässä" oli meikälläkin aluksi. Samoin korut, vaatteet ja kaikki puristavat jutut iholla tuntui päiväkausia. Vieläkään en pysty pitään muutamaa paitaa, joissa on paksut saumat. Hermopäätteet ku on niin herkistyneet ja aistii kaiken superherkästi..

Fedja, toi sun kuvailema löysennystasolle pääseminen ja siitä seuraava kipu/jumi on kanssa tosi tuttua. Varsinkin alussa, kun kroppaa alettiin purkaa vuosikausien shokista, kivut iski päälle ja kroppa yriti väkisin heittää sen suojajännityksen takaisin. Vähitellen kun lihastuki ja nivelsiteet (kalvot) on alkanut korjaantua, niin löysennystä ei enää seuraakaan kipu ja jumi, vaan se löysyys kalvoissa alkaa kestää hiljalleen. Käppäilyä normaalisti kalvot ei vielä kestä, vaan heittää tosi tarkasti jumin takas suojaamaan vammakohtaa C7-tasolla. Samoin yläniska on vielä niin arka, että pienikin ylirasituspiikki ja kalvot reagoi heti päänsäryllä otsa/silmä/takaraivoseudulle. Kuulemma kaikissa kalvoissa on tosi paljon niitä kipureseptoreita, jotka sit vamman myötä herkistyy merkittävästi.

Pandoralle tsemppiä neurokäyntiin tiistaina! Toivotaan, että pääsisit Maunulle sattumalta. Fedjalle voimia ja jaksamista muuten vaan. :)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Pandora » 20 Syys 2009, 20:34

Jee, tänään on ollut jo huomattavasti parempi päivä tai ainakin siihen saakka, kun lähdin ajelulle 2x0,5 h, tein parit jäljet, leikin koiran kanssa patukalla ja kävelin vartin lenkin samalla kun poika oli kaverin synttäreillä...

Juu, joku ei osaa kohtuutta. Tiedetään, mutta oikeastaan nyt lihakset heittää volttia eli se on loppuviimein ihan tervettä, kun enhän minä ole pystynyt liikkumaan normaalisti. Päätä ei yllättäen alkanut kivistämään, mikä oli hyvä se.

Kolme päivää kohtauksen jälkeen oli melkoista sumussa kävelyä ja kipuilua. Ja yhtä en tajua, olen lyönyt varpaani jonnekin, se on tajun kipeä kävellessä, mutta en vain muista lyöneeni sitä. Mutta ehkä tämä tästä, huomenna ei onneksi tarvitse mennä yhtään minnekään.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

EdellinenSeuraava

Paluu Käyttäjäesittely

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron