Pandoran lipas

Palstan käyttäjät voivat kertoa tarinansa

Voi Pandora!

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 13 Heinä 2009, 23:24

Pandora kirjoitti:toivo, se jäi lippaaseen ja kun lippaan aukaisee uudelleen se parantaa kaikki maailman sairaudet.

en kirjoita pitkään, olo on, no se on. jokainen kerta kun kuvittelen, että tämän alemmaksi ei voi mennä niin aina se on mahdollista.

nimittäin kirjoitan tätä kyljellään täysin pimeässä huoneessa aurinkolasit päässä toinen silmä huivilla peitettynä.

Sillä ei satu silmiin! eilinen aurinko rasitti liikaa ja jun tänään olen kulkenut sisällä aurinkolasit päässä verhoilla peitetyssä huoneessa kipua ei ole ollut ohimoilla. Tosin kirjoittaessa tai lukiessa täytyy toinen silmä peittää, jolloin silmät ei yritä tehdä liikaa töitä. pillitemput jää huomiselta. on tullut painetta kitalakeen. samoin lihakset alkaa lukkiutuu, tulee kipupiikkejä makaamisesta, harva asento on enää hyvä, mutta istuminen painaa rankaa ja jalat ei kanna. kunpa painoton tila olisi mahdollista. Mutta koira sai jälkensä ja minä sain byrokratian selvitettyä! palataan blogijuttuun myöhemmin. tylsyys alkaa vaivata ja pahasti.


Voi itkui sentään, kun sääkin joudut kaikki tän paskan käymään läpi! :( :( Ei helvetti, pyydä siltä terveyskeskuslääkäriltä sit niitä kunnon hermostoa rauhoittavia lääkkeitä. Sympatiaa roppakaupalla! Tiedän, ei se auta oloon mutta ainakin ymmärrystä tulee tuhat kiloa. Oisko järvessä painoton olo? Mosin siitä voi olla tosi huono olo sanoo jotkut, joilla on pahoja ligamenttivammoja. En tiiä sit.

Jätä ny ne pillijutut ja muut pois, kun kunto on tommonen. Voi viedä vaan pahempaan oireita, jos ne tuntuu vähänkin epämiellyttävältä. Älä nyt vielä tylsisty. Käytä mielikuvituksen voimaa ja tee asioita pelkästään ajatuksissasi. Sitä olen sitäkin itsekin tehnyt alkualkoina, kun kroppa ei antanut muuhun mahdollisuutta. Ei herkkua, mutta parempaa kuin totaalikooma ja tylsän katon tuijottaminen. Tiedän, nää symppaukset ja kannustukset ei lohduta sua ihan hirveesti, mutta silti edelleen - VOIMIA!
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Pandora » 14 Heinä 2009, 00:31

Itseasiassa tsemppaus ja myötätunto lohduttaa ihan mielettömästi, ikävintä on, että lähipiiri ystävineen ei juuri ole koko hommaa noteerannut ja olen melkoisen yksin jäänyt oloni kanssa.

Järveä en voi kuvitellakaan, kaikki hiemankaan kylmä tekee äärimmäisen pahaa. Olen 20 asteen lämmössä paksu paita päällä, kun niskat sitä vaatii, muuten sitten hikoileekin kuin...

Noi silmät lienee takapakkia eilisestä, mitä piti mennä rasittamaan itseään. En oikein tiedä noista rauhoittavista, fysiatri mainitsi, että jos minulla on ollut hengitysvaikeuksia ja saan kohtauksen rauhoittavien vaikutus voi olla vaarallinen.

Ehkä vain odotan, että hermosto rauhoittuu tai aika kuluu. Pitäisi vaan keksiä tekemistä, ehkä aloitan katsekontaktin harjoittelun koiran kanssa tai keksin jonkun käsityön, johon ei tarvitse juuri muuta kuin pientä liikettä makuullaan. Nuo äänikirjatkin olisivat hyvät. Tai sitten mun pitäisi varmaan perustaa joku puhelinneuvonta, makuullaan kun voisi handsfreen kautta puhua vaikka kuinka. Tänään pelattiin aliasta, laps teki kaiken muun työn, mutta minä sentään sain nostettua itse kortit...

huomenna on onneksi päivä uusi ja tänään ei ole tullut rasitettua itseään, joten toivoa on...
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja fedja » 14 Heinä 2009, 11:45

Pandora kirjoitti: ikävintä on, että lähipiiri ystävineen ei juuri ole koko hommaa noteerannut ja olen melkoisen yksin jäänyt oloni kanssa.

Tää on niin outo juttu, että ei sitä tajua oikein helposti muut, kun ei ittekään tajua, varsinkaan tuossa alussa. Ja kun ihminen päältä päin näyttää ihan terveeltä. Ei ole haavoja pintakerroksissa, luun murtumia rtg-kuvissa. Vaiva on siellä piilossa ja ilmentyy kummallisina hermosto-oireina. Mutta sen voi ajatella, että siellä syvällä niskassa on samanlainen vamma kuin esim. venähtymä nilkassa. Ja koska se on niin radikaalissa paikassa, niin se aiheuttaa koko elimistön toimintaan vaikuttavia hermostoreaktioita.

Kyllä ne ystävät aikaa myöten ymmärtävät ainakin osittain. Mulla nykyään ymmärtävät. Läheisistä osa ei tajua, osa tajuaa.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 14 Heinä 2009, 15:51

fedja kirjoitti:
Pandora kirjoitti: ikävintä on, että lähipiiri ystävineen ei juuri ole koko hommaa noteerannut ja olen melkoisen yksin jäänyt oloni kanssa.

Tää on niin outo juttu, että ei sitä tajua oikein helposti muut, kun ei ittekään tajua, varsinkaan tuossa alussa. Ja kun ihminen päältä päin näyttää ihan terveeltä. Ei ole haavoja pintakerroksissa, luun murtumia rtg-kuvissa. Vaiva on siellä piilossa ja ilmentyy kummallisina hermosto-oireina. Mutta sen voi ajatella, että siellä syvällä niskassa on samanlainen vamma kuin esim. venähtymä nilkassa. Ja koska se on niin radikaalissa paikassa, niin se aiheuttaa koko elimistön toimintaan vaikuttavia hermostoreaktioita.

Kyllä ne ystävät aikaa myöten ymmärtävät ainakin osittain. Mulla nykyään ymmärtävät. Läheisistä osa ei tajua, osa tajuaa.


Joo, niin mäkin yritän selvittää ihmiselle, että niska revähti ja kun siellä ei juuri ole sitä ylimääräistä tilaa arvelle, niin hermoa painaa. Ja samalla kun niska revähti myös hermot, jotka vastaa kaikista aisteista. Ja samoin, et siellä niskas on autonomisen hermoston kannalt oilennaisii juttuja, mitkä on kans "rikki" ja aiheuttaa noit hikoiluit, paniikkeja, virunväreitä yms. Ja osa tajuu tosiaan, osa ei sitten millään ja ikävä totuus on se,että suurintaa osaa tutuista ei ees kiinnosta ymmärtää.

Ei se lopulta kovin monen elämää liikuta, jos mua sattuu ja en pysy pystyssä. Raadollinen maailma, mut niin se menee, että vain tosi harva oikeasti haluaa ymmärtää ja kykynee ymmärtään. Hyvä. Jos symppaus auttaa. Itte oon jo siinä vaiheessa, että olkaataputtelu ja muut lohdutuspuheet kaikuu joskus kuuroille korville. Toki se on kiva, et niitäkin kuulee ja etenkin, kun ne tulee kohtalotovereilta. Mut sit aina aattelee, että mikään muu ei mun mieltä oikeasti lämmitä kuin terveys ja sitä en ehkä saa ikinä takas, niin se on karseeta tajuta.
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

14.päivä

ViestiKirjoittaja Pandora » 15 Heinä 2009, 00:24

Kovin rajoittunutta tänäänkin. Eilinen voimattomuus onneksi ei ole ollut niin paha aamulla, tunsin oloni jopa suht pirteäksi, unta vain ei tunnu tulevan öisin ja se varmasti osittain väsyttää.

Sain soitettua ja pyydettyä lähetteet ja varattua magneettikuvaukseen ajan itselleni ja juttelin pitkäänkin kohtauksen nähneen lääkärin kanssa, hän oli sitä mieltä, että kohtaus ei ollut tavallinen hyperventilaatiokohtaus ja oireeni kuullessa ehdotti neurologia. Lohdutti sentään, että onneksi aivoni on kuvattu ettei se kasvain ole. Näkee sitten mitä ihan oikeasti papereissa lukee. Puhelimessa puhuessa huomasin, että ääntäminen on vaikeaa ja puhe alkoi sammaltaa, samoin huolestuttaa on ollut se, että en jotenkin osaa vastaanottaa tietoja, mitä minulle kerrotaan. Huomasin sen aikaavaraessa ja parissa muussakin. En muista ja yhdistä, ehkä se on ylirasitusta. (luoja ties mistä).

Kävimme kaupassa enkä muista ikinä kokeneeni niin kamalaa kauppareissua. Yhdessä vaiheessa sain tosiaan hillitä itseni etten kiljunut täyttä kurkkua, että pitäkää turpanne kiinni. Todellisuudessa rasituin aivan liikaa. Pahasti pelkään, että sain lievän vastaavanlaisen kohtauksen, kuin pari viikkoa sitten. Oireet olivat samanlaiset, mutta ehkä kyljellään olo, lämmin vedoton, rauhallinen, pimeä ympäristö auttoi ja olotila meni ohi tutussa neljässä tunnissa. Mies jotain yritti kysellä, hyvä kun pystyin vastaamaan, olin niin uupunut ja sanojen muodostaminen oli vaikeaa. Vatsaa poltti ja kuvotti. Jälleen uusi oire. Pariin otteeseen muistan, että jalkoja kouristeli ja paikat tuntuivat jäykiltä, liikkuminen oli äärimmäisen työlästä, mutta sain liikuttua. Tosin ilmeisesti vintti pimeni samanlailla hetkeksi kuin pari viikkoa sitten, mutta tulin tajuihini hetkessä, josta nukahdin tavalliseen oloon. Ja minä en tehnyt muuta kuin kävin vaivaisessa prismassa, pitänee ilmeisesti vaihtaa lähikauppaan...

Ilta onneksi oli parempi, ikävästi oikeassa kädessä alkaa olla jännetuppitulehduksen oireita ja jo pari päivää on vaivannut kuvotus, päätä särkee, mutta koska sitä ei särkisi, joo täysin pimeässä. Muutoin ilta toimi oikeastaan aika hyvin, jaksoin jopa käydä kuistilla kanoja ruokkimassa ja jaksoin olla jokusen aikaa lasten kanssa ylhäällä. Silmät ovat rauhoittuneet hyvin eilisestä vaikka ei ne vielä ihan ok ole.

Ehkä huomenna. Pahin on se, että olen alkanut laskemaan mitä pitää tehdä ja mitä ei ja jotenkin jo vaistomaisesti ajattelen, jos tänään teen tuon onko minulla kaksi seuraavaa päivää aikaa maata sängyssä. Magneettikuvaushoitajalle kun menin vahingossa sanomaan, että torstaina en voi tulla, kun minulle ei ole saattajaa. Hän lohdutti, että kuvaus ei tee lainkaan kipeää. Hei haloo, ajomatka puolentunnin päähän keskustaan, vartin odotus aulassa ja puoli tuntia selällään paikallaan ja takaisin kotiin puolen tunnin ajomatkan päähän. Missäköhän maailmassa hän oikein elää.

No okei, liian katkeraa... Huomenna mies on lähdössä viikoksi reissuun, jäihän tuo poika tänne, jonka palkkasin eläinten hoitajaksi ja ruuantekijäksi. Onneksi nuo lapset ovat jotenkin niin luontevasti ottaneet koko homman. Tahdonvoimaa, kyllä se sinunkin päiväsi vielä koittaa, sitten otetaan korkkarit esiin ja mennään bailaamaan, muut kanssa...
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

Re: 14.päivä

ViestiKirjoittaja fedja » 15 Heinä 2009, 09:24

Pandora kirjoitti:Puhelimessa puhuessa huomasin, että ääntäminen on vaikeaa ja puhe alkoi sammaltaa, samoin huolestuttaa on ollut se, että en jotenkin osaa vastaanottaa tietoja, mitä minulle kerrotaan. Huomasin sen aikaavaraessa ja parissa muussakin. En muista ja yhdistä, ehkä se on ylirasitusta. (luoja ties mistä).

Nuo tavallaan viittaa, että mukana olisi aivovammaa. Silloin, kun on liikaa rasitusta, niin noin käy. Jos puhe sammaltaa, niin silloin tietää, että pitäisi levätä vaikka tunnin ja yrittää sitten esim. soittaa.

Pandora kirjoitti:Kävimme kaupassa enkä muista ikinä kokeneeni niin kamalaa kauppareissua. Yhdessä vaiheessa sain tosiaan hillitä itseni etten kiljunut täyttä kurkkua, että pitäkää turpanne kiinni.

Joo. Määhän en pysty kunnolla käymään kaupassa. Olen todennut, että pienet kaupat parhaita. Marketissa rasittuu jo pelkästä kävelystä. Mitään ei kannata kantaa, kurkotella hyllyille, tiirata ylähyllyille. Nuo kaikki voi olla liikaa + kaupan valot. Jo maitopurkin nostaminen hyllystä voi olla liikaa. :-(. Jos on valmiiksi väsynyyt, esim. puhe sammalta, niin silloin ei varmaan kannattaisi lähteä ollenkaan. Puheen sammallus kertoo, että on jo liian väsynyt.

Pandora kirjoitti:Pariin otteeseen muistan, että jalkoja kouristeli ja paikat tuntuivat jäykiltä, liikkuminen oli äärimmäisen työlästä, mutta sain liikuttua. Tosin ilmeisesti vintti pimeni samanlailla hetkeksi kuin pari viikkoa sitten, mutta tulin tajuihini hetkessä, josta nukahdin tavalliseen oloon.

On noi sun oireet kyllä rajut. Onneksi on ainakin yksi neurologi Suomessa, joka tajua noita. Ilman muuta tarvitset neurologin arviota nyt vaikka jo siellä kotialueella. On sen verran rajuja nuo sinun oireesi. On tärkeä pois sulkea myös se, ettei rajut oireet johdu jostakin muusta.

Tää on niin tätä. Yksi puhelinsoittokin voi olla liikaa, jos on ylirasitus päällä. Siinä on kestämistä.

Jaksua Pandora!
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

Tere

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 15 Heinä 2009, 12:24

joo, samaa mieltä kuin Fedja, että ylirasittuneena ei kannata tehdä enempää. Muuten käy huonosti. Ja hyvä olisi päästä neurollekin mahd, pian koska oireet ovat niin rajuja. Parempi tutkia, mistä ne johtuu. Taysissa semmoinen herra kuin Petteri Maunu ymmärtää näiden päälle. Hänellä on käynyt ainakin kaksi vakavan retkun ja aivovamman saanutta ja olivat kovin tyytyväsiä, että lääkäri osasi suhtautua ja testata. Hyvä neurologi.

Samoin Koskiklinikan Hanna Ainialaa on kehuttu, joskin hän ei ole mikään retkahdusvammaspessu. Eli ehdoton "parhaimmisto", eli asiaan vihkiytyneet neurot, löytyy kuulemani mukaan Fedjan mainitsemalta sektorilta pääkaupungista.

Voimia ja jaksamista Pandora (ja Fedja kans)!! Hyvä, kun nakitit kotihommia Pandora eteenpäin! Nyt on tärkeää vain levätä a vältellä ylirasitusta kaikin keinoin. Lopettaa hommat jo ennen kuin oireet ilmestyy ja ei huhkia, kun on paha olo.

Ja olet oikeassa, että magneettiin ei passaa ilman saattajaa mennä. Siellä on onneksi Terveystalossa, jos sinne meet, mahdollisuus odottaa makuultaan, kun vain soitat ja ilmoitata siitä ensin ajanvaraukseen. Ja varmasti parempi ottaa toinen henkilö kuskiksi, jos vintti alkaa pimeneen kesken ajon.

Tiedän, ei ole hyvä juttu. Oon meinannut itteni teloo uudestaan autolla ajaessa, kun leikin terveempää, mitä olen.

Korkkareissa ei meikäläinen enää ikinä kulje, eikä hirveesti diskovalojen loisteessa ja melussa bailaakaan. Ei turhia riskejä enää koskaan. Toinen kaatuminenhan tapahtui juurikin korkkareilla liukastuen seminaariristeilyllä Michael Jackson -saksipotkua näyttäessäni firman henkilöstöpäivässä. ;)

Mutta ne on pieniä juttuja luopua. Kun pärjää yksin kotona ja pystyy tekeen 6 h päivässä duunia, olen hyvin onnellinen.
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

15. päivä

ViestiKirjoittaja Pandora » 15 Heinä 2009, 19:24

Sitä samaa valitusta, luulen, että tämä teksti ei anna kenellekään mitään iloa paitsi ehkä kirjoittajalle, joka ehkä jollakin sairaalla perversiolla kuvittelee kokevansa helpotusta, kun saa valittaa julkisesti. Ei vaan fiilikset on itseasiassa suht hyvät. Aloitin operaatio sängynpeitteen virkkaamisen 10x10 lappuja saa hyvin virkattua maatessa ja se rasittaa vasenta kättä, kun kirjoittaminen käsin rasittaa oikeaa ja käveleminen nurmikolla jalkoja, tuo makaaminen kun alkaa olla melko kivuliasta. Samoin nyt on kolme erilaista äänikirjaa ja soitin sängyn vieressä...

Nukahdin yöllä vasta viideltä, ei edes väsyttänyt, heräsin kahdeksalta, soitin lääkäriin ajan ja torkahdin tunniksi. Mies heitti lääkäriin, tuntui niin turhauttavalta mennä byrokratian takia. Tulihan käytyä ja kirjattua. Jalka raahautui "mukana", siinä on jatkuva lihasjumi tai vastaava.

Silmissä tuli tutkittaessa melkoisia häikkiä esille. Ensin silmät eivät seuranneet valoa, ihan kuin en olisi reagoinut tai tajunnut, että valoa pitää seurata. Kun minulta kysyttiin näinkö kynän kahtena en osannut vastata en ollut katsonut, kun silmät eivät tarkentaneet kynää, loppu viimein kun yritin miettiä asiaa ja katsoa kynää reagtio aiheutti kipua niin homma lopetettiin. Kun lääkäri kysyi pystynkö yhtään puristamaan sormillani sanoin pystyn ja ihan ok homma toimi pari sekuntia, mutta molemmat kädet antoi omituisen impulssin olkapäihin asti, josta tietää, että nyt loppu sekin leikki, kädet onkin päivän mittaan mukavasti puutuneet toisinaan.

Tutkimuksen tässä vaiheessa totesimme molemmat, että neurologi tai fysiatri saa jatkaa kuvausten jälkeen. Asiaan palataan maanantaina, mutta pienen vihjeen sain, että kai tajuat tilata itsellesi ambulanssin, jos asiat pahemmaksi menee. Tuskin sentään siihen asti tarvitsee mennä.

Kotiin mennessä tuli hieman siivottua pöytiä ja sain pienen hyperventilaatiokohtauksen, joka meni melko hyvin levolla. Enää en pysty nukahtamaan päivisin, mutta mustan huivin alla silmät lepää avonaisinakin. Muutenkin levon kanssa alkaa olla melkoisia ongelmia, nimittäin makuulla ei juuri hyvää asentoa löydy ja lihaskivut alkaa olla melkoisia joka puolella. Minun rakkaalle jättiteekupille sain sanoa toistaiseksi hyvästit, se painoi liikaa ja laukaisi ohimosäryn.

Onneksi loppuviikkona ei tarvitse mennä autolla minnekään. Illalla kävin pihalla pienellä kävelyllä ja yllättäen huomasin, että hidas varovainen liike tekee hyvää alkukankeuksien ja kipujen jälkeen. Ruoka edelleen kuvottaa ajatuksena ja syönnin jälkeen tekisi mieli työntää sormet kurkkuun, vielä kuitenkin pystyn syömään. Huomenna luulen, että pidän lepopäivän silmille ja jätän tietokoneen ja television kiinni (toivottavasti, tämä kun on muutenkin niin mielettömän tylsää). Onneksi on likinäkö ja mustien aurinkolasien läpi silmät ei edes yritä tarkentaa mitään.

Tiedä onko oireet rajuja, mutta mielenkiintoisia analyyseja on omasta elimistöstään kuluvina viikkoina saanut tehdä. Katotaan nyt, jos tämä lepo hieman auttaisi. Jaksamisia myös teille ja hyviä kesäpäiviä...
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

Tsemppiä Pandora!

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 15 Heinä 2009, 21:03

Olin itse tänään CST-hoidossa ja puhuttiin yleisesti vastaavista potilaista kuin sinä. Eli niistä, joilla on tosi rajut neurologiset oireet. Fyssari oli optimistinen, niinkuin aina. Onhan hän hoitanut ja elvyttänyt ns. mahdottomia tapauksia vuosikymmeniä. Samaa hän painotti kuin ennenkin, eli että MRI:ssa (magneetissa) paljastuu mahdolliset välilevyvammat, ja sen ja fysiatrin tutkimuksen jälkeen ollaan paljon fiksumpia ja osataan valita oikea hoitolinja.

Jos Penttisten asiantuntevaan hoivaan onnistut pääsemään, niin linja lienee hermotasolle tehoava craniosacraaliterapia, jolla elvytetään sitä shokissa olevaa selkäydintä. Siihen sitten pikkuhiljaa harjoitteita lisäillen. Oli mielenkiintoiset juttuhetket taas fyssarin kanssa. Olen itse toiselta koulutukseltani sosiaalityöntekijä (lähes valmis;) ja aatellut, että joskus vois kouluttaa ittensä psykoterapeutiksi ja pitkäaikaiskuntoutujien (erityisesti retkujen) tukihenkilöksi, niin siksi mää aina tykkään jututtaa fyssarianikin. Olkoon tuo sit mun sairas "perversio", mut mun mielest Suomest puuttuu osaajia, jotka hallitsee vahvasti psykofyysissosiaalisen terapian, tajuaa CST:n päälle, ymmärtää fyysisen vamman, on vielä itse elänyt sen helvetin läpi ja ennen kaikkea, jolla on työkykyä! ;) Viimeinen on vissiin suurin haaste. ;)

Takaisin juttuihimme... Mutta kuten aina, hän totesi, että toipumisennuste on TODELLA hyvä, kunhan vamma ei ehdi kroonistua. Pidämme siis peukut pystyssä ja mielen optimistisena! Ja et ole ainoa, joka saa iloa siitä, että purkaa tuntojaan "pandoran lippaaseen". :) Kyllä se omien tunteiden läpikäyminen ja oireiden tiedostaminen juuri kirjoittamalla on ollut meistä monelle tärkeää puuhaa.

Nyt vaan rennosti ja rauhassa ja ylhäällä ollessa aina kauluri kaulassa. :) [/url]
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

Re: 15. päivä

ViestiKirjoittaja fedja » 15 Heinä 2009, 22:11

Pandora kirjoitti:Nukahdin yöllä vasta viideltä, ei edes väsyttänyt, heräsin kahdeksalta, soitin lääkäriin ajan ja torkahdin tunniksi. Mies heitti lääkäriin, tuntui niin turhauttavalta mennä byrokratian takia.

Pandora. Mulla tuo neuraalikudoksen ärsytys aiheuttaa just tota ylivireyttä. Ei nukuta. Josku valvon läpi yön.

Mulle kaikenlainen käsillä tekeminen ja käsien kannattelu pahentaa tilannetta. Virkkausta en täällä päin voisi kuvitella tekeväni käsihommelin ja sen takia, että pitää katsoa pitkään yhteen kohtaan.

Pandora kirjoitti:Silmissä tuli tutkittaessa melkoisia häikkiä esille. Ensin silmät eivät seuranneet valoa, ihan kuin en olisi reagoinut tai tajunnut, että valoa pitää seurata. Kun minulta kysyttiin näinkö kynän kahtena en osannut vastata en ollut katsonut, kun silmät eivät tarkentaneet kynää, loppu viimein kun yritin miettiä asiaa ja katsoa kynää reagtio aiheutti kipua niin homma lopetettiin. Kun lääkäri kysyi pystynkö yhtään puristamaan sormillani sanoin pystyn ja ihan ok homma toimi pari sekuntia, mutta molemmat kädet antoi omituisen impulssin olkapäihin asti, josta tietää, että nyt loppu sekin leikki, kädet onkin päivän mittaan mukavasti puutuneet toisinaan.

Tutkimuksen tässä vaiheessa totesimme molemmat, että neurologi tai fysiatri saa jatkaa kuvausten jälkeen. Asiaan palataan maanantaina, mutta pienen vihjeen sain, että kai tajuat tilata itsellesi ambulanssin, jos asiat pahemmaksi menee. Tuskin sentään siihen asti tarvitsee mennä.

Hyvä, että menit lekurille!!! On nyt kuitenkin tiedossa tilanteesi. Jollakin muullakin on asiasta nyt vastuuta kuin itselläsi.

Pandora kirjoitti:Tiedä onko oireet rajuja, mutta mielenkiintoisia analyyseja on omasta elimistöstään kuluvina viikkoina saanut tehdä. Katotaan nyt, jos tämä lepo hieman auttaisi. Jaksamisia myös teille ja hyviä kesäpäiviä...

On ne kyllä rajuja. Täällä kun lukee tai kuuntelee puhesyntikalla näitä, niin tulee sellainen olo, että huhhuh.

Ei tuo valittamiselta tunnu Pandora. Anna tulla vaan.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

16.-17. päivät

ViestiKirjoittaja Pandora » 18 Heinä 2009, 14:38

En lähde erittelemään päiviä, 1. tuli levättyä kunnolla, toisessa liikuin ja kävin autolla kaupassakin, jälkimmäinen varsinainen extreme-kokemus.

Oireet vaihtelevat enkä oikein enää itsekään tiedä mikä mistäkään tulee, tämän verran olen mielestäni analysoinut oikein, mutta sitten taas ei sekään pidä paikkaa.

Liika puhuminen = seuraavana päivänä ohimo ja leukaperäkipua ja jäykkyyttä, korvissa tinnittää enemmän.
Liika käveleminen = jalat puutuvat, levottomat jalat-oireita, jalkakipuja ja muita oireita jaloissa kuten jalkojen osittaista toimimattomuutta ja jäykkyyttä
Liika makaaminen = lihaskipuja ja kramppeja joka puolella, keskiselän kipuilua, niskakipua
Liika istuminen = niskakipuja ja päänsärkyä
Liika tv:n, tietokoneen katsominen, liiallinen valo, auringonvalo = voimakkaita silmäoireita, ohimopäänsärkyä, joka pahenee koko pääalueen kivuksi.
Liika käsien käyttö = jännetuppitulehduksen oireita, vihlaisuja niskaan.
Liika rasittaminen= sydämen tykytystä, hengitysoireita, voimakasta väsymystä

Kai tilanne on kuitenkin jollakin tavalla tasaantunut ja helpottanut kokonaisuudessaan, mutta siinä missä yhtenä yönä nukun hyvin herään voimakkaaseen selkäkipuun, kun nukahdan selkäkipuun herään väsyneenä ja kun valvon puoli yötä jalkojen oireiden takia herään täysin oireettomana ja aamu on hyvä. Suolisto on alkanut oireilemaan, ruokahaluttomuutta, ummetusta, ilmavaivoja. Tosin sitä se liikkumattomuus tekee.

Eli mikä sitten on loppu viimein hyväksi? Joka tapauksessa jaksan jo kävellä hieman enemmän, olen ottanut tavoitteeksi kävellä kolmesti päivässä ulkona 100-300 metriä, enempää en jaksa. Tämäkin on jo rasittavaa jaloille, jotka ovat menneet paljon huonompaan kuntoon. Kävely auttaa kuitenkin muita lihaksia, jolloin kipuja on vähemmän. Silmien kanssa on ulkona ongelmia, ne ovat kuitenkin viime kirjoittamisesta rauhoittuneet. Liikkumista hankaloittaa se, että kaulatuen ja mustien lasien kanssa ei näe mihin astuu, metsän vieressä asuvalle se on hieman ongelmallisempi asia...

Mutta muutoin ei kai sen ihmeellisempää tämän taivaan alla.

fedja: olit oikeassa sen virkkauksen suhteen, siinähän pitää katsoa! Eli aloitin neulomisen, sen kun voi tehdä vaikka silmät kiinni. Tosin vähiin on jäänyt kerrokset... Pikku hiljaa.

Ehkä tuo minun kertomiseni kuullostaa rajulta tai sitten suhtaudun tähän ihan tarkoituksella hieman kevyt mielisesti mielenterveyden säilyttämiseksi. Enhän minä kuitenkaan ihan koko päivää oireile, tai siis no. Sanotaan nyt rehellisesti, että kyllä se kaksi viikkoa tuntuu pitkältä ajalta ja olen hieman huolissani siitä, mitä kehossani tapahtuu vielä sinä aikana. Mutta huolissani en osaa minäkään olla, en jotenkin ole kertaakaan osannut edes ajatella, etteikö tästä paranisi.

tahdonvoimaa: eräs ystäväni toteutti tuon sinun unelmasi aivan toisissa ympyröissä, hänellä on nyt firma ja töitä on todella saanut tehdä. Ehkä joskus kun oloni on hieman parempi tutustutan teidät keskenään.

Mutta nyt, silmät muistuttavat, että näyttö on liian kirkas ja niskaa jomottaa, jalat alkavat puutua, joten aika loppui. Omituista, että aika ja ulkopuolinen maailma ovat menettäneet osittain merkityksensä. Niitä ei ole minulle juurikaan enää, koska suurin osa tekemisistäni määräytyy olotilani mukaan. Melko täydellinen kesäloma sen suhteen.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

Re: 16.-17. päivät

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 18 Heinä 2009, 15:21

Pandora kirjoitti:En lähde erittelemään päiviä, 1. tuli levättyä kunnolla, toisessa liikuin ja kävin autolla kaupassakin, jälkimmäinen varsinainen extreme-kokemus. Oireet vaihtelevat enkä oikein enää itsekään tiedä mikä mistäkään tulee, tämän verran olen mielestäni analysoinut oikein, mutta sitten taas ei sekään pidä paikkaa.


Mä oon kans todennut, että analysoida ei kannata. Aluks tein sitä ja menin vaan ihan sekaisin, kun yritin jotenkin etsii kausaalisuhteita asioissa. Sit ft käski jättää analysoinnin ja aatella, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. ;) No, kyl mää vielki analysoin mut nyt en enää yritä selvittää syy-seuraus-suhteita paitsi semmoisissa selkeissä caseissä kuten:

Kurkottelu > hartiakipu
Kumartuminen > selkäydin venyy, ei hyvä
Nostelu> niska ei jaksa
Nopeat liikkeet > hermosto säikähtää
Hönö olo > liikarasitus
Pään kääntely > C0 voi vinkasahtaa
Onhan noita. ;)

Pandora kirjoitti:Liika puhuminen = seuraavana päivänä ohimo ja leukaperäkipua ja jäykkyyttä, korvissa tinnittää enemmän.
Liika käveleminen = jalat puutuvat, levottomat jalat-oireita, jalkakipuja ja muita oireita jaloissa kuten jalkojen osittaista toimimattomuutta ja jäykkyyttä
Liika makaaminen = lihaskipuja ja kramppeja joka puolella, keskiselän kipuilua, niskakipua
Liika istuminen = niskakipuja ja päänsärkyä
Liika tv:n, tietokoneen katsominen, liiallinen valo, auringonvalo = voimakkaita silmäoireita, ohimopäänsärkyä, joka pahenee koko pääalueen kivuksi.
Liika käsien käyttö = jännetuppitulehduksen oireita, vihlaisuja niskaan.
Liika rasittaminen= sydämen tykytystä, hengitysoireita, voimakasta väsymystä

Kai tilanne on kuitenkin jollakin tavalla tasaantunut ja helpottanut kokonaisuudessaan, mutta siinä missä yhtenä yönä nukun hyvin herään voimakkaaseen selkäkipuun, kun nukahdan selkäkipuun herään väsyneenä ja kun valvon puoli yötä jalkojen oireiden takia herään täysin oireettomana ja aamu on hyvä. Suolisto on alkanut oireilemaan, ruokahaluttomuutta, ummetusta, ilmavaivoja. Tosin sitä se liikkumattomuus tekee.


Normimeininki siis. Kyllähän tämä aikamoinen tutkimusmatka ihmisen kehoon on. Alkaa vaan jo hiljalleen riittää ja olen jo oppinut ihan tarpeeks. ;) Ja kyllä se alussa vaan noin olla mullakin, ihan sama mitä teki liikaa, se oli huono. Mut sit vaan ajan kanssa huomaa, et keho alkaa kestää aina enemmän ja enemmän. Mut oikotietä ei ole. Aika. Harjoittelu. Pään kylmänä pitäminen. Siinä mun resepti.

Pandora kirjoitti:Eli mikä sitten on loppu viimein hyväksi? Joka tapauksessa jaksan jo kävellä hieman enemmän, olen ottanut tavoitteeksi kävellä kolmesti päivässä ulkona 100-300 metriä, enempää en jaksa. Tämäkin on jo rasittavaa jaloille, jotka ovat menneet paljon huonompaan kuntoon. Kävely auttaa kuitenkin muita lihaksia, jolloin kipuja on vähemmän. Silmien kanssa on ulkona ongelmia, ne ovat kuitenkin viime kirjoittamisesta rauhoittuneet. Liikkumista hankaloittaa se, että kaulatuen ja mustien lasien kanssa ei näe mihin astuu, metsän vieressä asuvalle se on hieman ongelmallisempi asia... Mutta muutoin ei kai sen ihmeellisempää tämän taivaan alla.

fedja: olit oikeassa sen virkkauksen suhteen, siinähän pitää katsoa! Eli aloitin neulomisen, sen kun voi tehdä vaikka silmät kiinni. Tosin vähiin on jäänyt kerrokset... Pikku hiljaa.


Juu, virkkaus on paha ja silmillä ku on suora yhteys niskaan, niin on meikäläiselläkin langat siistissä pussissa odottamassa parempia vointeja. Yhden pipon sain tehtyä. Ja kaulatuen tuunattua. Sit loppu. ;) Tossakin pätee sääntö: lopeta ennen kuin voimat loppuu. Sit menee suht hyvin.

Pandora kirjoitti:Ehkä tuo minun kertomiseni kuullostaa rajulta tai sitten suhtaudun tähän ihan tarkoituksella hieman kevyt mielisesti mielenterveyden säilyttämiseksi. Enhän minä kuitenkaan ihan koko päivää oireile, tai siis no. Sanotaan nyt rehellisesti, että kyllä se kaksi viikkoa tuntuu pitkältä ajalta ja olen hieman huolissani siitä, mitä kehossani tapahtuu vielä sinä aikana. Mutta huolissani en osaa minäkään olla, en jotenkin ole kertaakaan osannut edes ajatella, etteikö tästä paranisi.


Juu, Power of Denial on uskomaton voimavara. ;) Jossain vaiheessa sitä vaan myöntää faktat, että heikosti kävi, mutta ei se tarkoita sitä, etteikö siitä vielä nousis. Ja mitäs sit, vaikka oiskin rajut oireet. Kunhan ei menetä ikinä kokonaan uskoa toipumiseen ja paranemiseen, sitä kummasti pääsee eteenpäin ja jaksaa. Välillä toki saakin kyntää nokka syvällä paskassa ja laota suonsilmäkkeeseen otsaa myöten, mutta liiaksi aikaa ei saa sinne jäädä, tai uppoaa. Näin olen itte funtsinut. :)

Pandora kirjoitti:tahdonvoimaa: eräs ystäväni toteutti tuon sinun unelmasi aivan toisissa ympyröissä, hänellä on nyt firma ja töitä on todella saanut tehdä. Ehkä joskus kun oloni on hieman parempi tutustutan teidät keskenään.


Juu kattellaan! ;) Kun nyt pääsis takas luotsaamaan noita kahta muutakin firmaa, niin siinä ois jo tekemisttä. Ja se voi olla, et kun niskavammasta pääsee eroon, niin sitä keskittyy vaikka koralliriuttojen valokuvaamiseen, Nepalissa patikointiin, kalastamiseen tai astrologiaan, eikä mietikään whiplashii - ainakaan hetkeen. ;)

Pandora kirjoitti:Mutta nyt, silmät muistuttavat, että näyttö on liian kirkas ja niskaa jomottaa, jalat alkavat puutua, joten aika loppui. Omituista, että aika ja ulkopuolinen maailma ovat menettäneet osittain merkityksensä. Niitä ei ole minulle juurikaan enää, koska suurin osa tekemisistäni määräytyy olotilani mukaan. Melko täydellinen kesäloma sen suhteen.


I know the feeling. ;) Ainoa huono puoli in se, että ulkopuolinen maailma ja aika on menettänyt merkityksensä siksi, että on sairas ja toimintakyvytön, eikä jaksa siksi murehtia muusta maailmasta. Mutta sit kun on terve ja pääsee samaan tilaan, voi olla onnellinen! Toteuttaa itseään täysillä ja unohtaa muun maailman asettamat rajoitteet, turhan tiukat normit ja odotukset ja antaa palaa vaan. Sitä odotellen toivottelen tsemppiä kaikille!
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Pandora » 19 Heinä 2009, 01:25

Kiitoksia Tahdonvoimaa tsempistä ja Fedja, ihana, että joku kulkee tämän matkan kanssani vaikka paremmissa oloissa olisimme voineet siltikin "tavata".

Tänään on ollut hieman parempi päivä, tosin rasittunut, väsynyt ja niskoja on kolottanut jokusen verran. "Aamulla" heräsin puoli kahdelta, kun ei kyennyt yötä nukkumaan noiden jalkojen takia. Mutta olikin ihana herätä "terveenä" aivan kuin kolme viikkoa sitten, ei silloin haluakaan nousta. Kävely on toiminut päivällä jonkun verran paremmin ja itseasiassa olen pystynyt jokusen verran touhuamaan kotona, tosin en ole missään käynytkään...

Alkaa jopa tuntua, että kyllä tämä tästä jossain vaiheessa.

Tahdonvoimaa: tiedän tuon tunteen, kun kyntää nokka syvällä paskassa, mutta minun ei onneksi tarvinnut pestä muuta kuin kengät. Kävellessä niskatuella ja pimeillä auringonlaseilla on tosiaan hankalaa. Ja juuri kun muutama päivä sitten kuvittelin, että tämän alemmaksi ei pääse...
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja Pandora » 20 Heinä 2009, 16:40

Taas olen mennyt hieman huonompaan kuntoon, mutta ei kai se niin vaarallista ole. Lihakset oikeassa olkapäässä, pää ja polvi ja lonkka vähän kiukuttelee ja väsyttää, mutta ei nukuta.

Tänään tuli käytyä magneettikuvauksessa, olihan tuo kokemus. Jälkikäteen vaikutus oli melkoisen tyrmäävä, kaikki lihakset olivat aivan väsyneet ja rennot. Outo olo, lähinnä kuvasi 2 promillen humalaa juuri ennen sammumista ja valitettavasti "sammumisen" eli levon jälkeen olikin kuin krapulassa. Ihan oikeasti, tämä on jo naurettavaa, yritin netistä katsoa ei magneettikuvaus oikeasti vaikuta ihmiseen millään tavalla.

Muuten mikäs ollessa, muutama päivä enää. Kun vain saisi nukuttua, mutta neuloa pystyn (niin miksiköhän se olkapää on kipeä ja sormiin sattuu)...
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

Mulla on selitys. :)

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 20 Heinä 2009, 18:13

Tai tää ei oo ees selitys, vaan tutkittua juttua spinaalishokista, eli selkäydinshokista, mistä me retkut valitettavan kauan kärsimme. Ei siis ollenkaan naurettavaa. No, okei, huvittavaa! ;) Se outo olo siis johtui mahdollisesti siitä, että jouduit oleen staattisessa asennossa niin "pitkään". Säikähtänyt hermosto (ja näin ollen myös lihakset jne)-ei tykkää olla "paikoillaan", etenkään makuullaan jalat suorassa. Silloin hermokudos on tiukimmillaan! Toinen paha asia on kyykistely ja koukistelu, koska venynt hermokuds venyy niissä asennoissa lisää. Aika magic, muttei kuitenkaan. ;) Mulle tuli kans "krapula" magneetin jlk, mut se män ohikin onneksi.

Millonkos sulla on se Penttinen? Oliko 3.8.? Mulla on silloin fyssari. Tai sit 6.8. Riippuu mun kunnosta. Mieti saat vihdoin diagnoosin Eerolta ja kuntoutus voi alkaa! Puoli voittoa. Tsemppiä kärvistelyihin! Elähän rasita ittees liikaa! :)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

EdellinenSeuraava

Paluu Käyttäjäesittely

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa