Pandoran lipas

Palstan käyttäjät voivat kertoa tarinansa

Ps.

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 23 Elo 2009, 14:06

Mää silloin kerran heitinki vanhassa himassa kaikki lasikipot paskaksi maahan, muttei auttanut yhtään. Mikä oli seuraus? Lasia kaikkialla, äijä ei puhunut 2 viikkoon ja oli soittamassa mielenterveyshoitajia paikalle koska "olen vain hullu ämmä" (v-n idiootti sekin ukko), imurissa ei ollut pussia, jouduin keräämään ne rikkalapiolla ja tuli takapakkia 2 kuukautta. Eli ei kannattanut. Parempi vaan keskittyä sadatteluun ja kiroamiseen.

Pitäiskö meidän alkaa kehittää jotain virtuaalista ketutuksen purkupaikkaa foorumin yhteyteen? Kehitetään joku peli, jossa on vaikka tarkoituksena rikkoa kaikkea, olla ilkeä, haistatella, sadatella, inhota, räjäyttää asioita jne. Jotain virtuaalista sijaisvihaamista... Hmm...
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Jano74 » 23 Elo 2009, 14:37

Tahdonvoimaa: PlayStation: Grand Theft Auto IV... Siinä on kaikkea tuota!!! Pelasin sen läpi Halovesti päässä!!! =D
Niskavaivoja jo vuodesta 1997!
Avatar
Jano74
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 24
Liittynyt: 15 Helmi 2009, 16:51
Paikkakunta: Turku

Haha... :)

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 23 Elo 2009, 14:53

Jano74,
Muuten hyvä, muttei onnistu näillä silmähermoilla. ;) Siis fyysisesti. Silmät kestää just just maratonin nopeuden niin saatika sit noin reippahat pelit. Ei pysty katsoon liikkuvaa kuvaa juurikaan. Kerran kokeilin pelata jossain mielenhäiriössä Guitar Heroa ja seuraus oli järkyttävä hedari viikoksi... Mut se oli viime kesänä. No, ehkä siinä vaiheessa, ku hermot alkaa voida paremmin! On kyllä semmonen peli, jota oikeestikin voisin pelata, kun vaan kunto antais myötä. Tackar ideasta!
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Pandora » 24 Elo 2009, 00:32

Kiitokset kannustuksesta ja myötätunnosta. Itseasiassa autohakureissu teki oikein hyvää etenkin kun kävin samalla parilla sukulaisella, jotka asuivat matkan varrella. Heiltä sain juuri sitä, jota kaipasin, irtiottoa omasta arjesta ja aitoa välittämistä ja kiinnostusta.

Samalla tajusin kuinka yksin olen ollut tämän muutaman viikon. Oma suku kun on kaukana eikä ystäviäkään ole sellain tavannut ja eihän tuo lähellä asuva miehen suku millään tavalla ole oloani noteerannut. Ja jotenkin nyt vasta minut nähtyäni oma sukukin tajusi missä jamassa olen, vaikka eihän minua tänään vaivannut muuta kuin pieni jäykkyys, joka näkyi kävellessä.

Mutta kun sai itsekkäästi olla huomion keskipisteenä ja kertoa, mitä kaikkea on kokenut niin se helpotti kummasti. Vaikka virtuaalinen tuki on aina tervetullut ei sekään aina korvaa aitoa vuorovaikutusta.

Ja olihan sitä kiva saada "uusi" ja parempi auto. Nyt mahtuu koiratkin kyytiin. Tuota on sitä paitsi tukevampi ajaa, jotenkin se on vakaampi ja kevyempi rattiakin oli kääntää. Matkalla ajaessani päädyin, että nyt loppuu itsesääli ja on pistettävä taas palikat päässä järjestykseen. Loppuviimein eihän tilanteeni edes ole kovin surkea, uskon itse täysin kuntoutuvani ja eipä kukaan ole sitä ääneen epäillytkään vaikka aikaa se varmasti vie. Ja toisaalta tärkeintä mies antaa minun täysin sairastaa eikä syyllistä vaan kaikki ahdistus on siellä oman pään sisällä.

Ja toisaalta kai minusta jotain iloa perheelle ja itsellenikin on vaikka tälläiseksi jäisinkin. Ainakin lapsille jos ei muuta. Vielä ei ole iskenyt kertaakaan oloa, että luovuttaisin, minä olen oikeastaan tosi tarkka siitä, etten päästä itseäni siihen pisteeseen. Joskus aikaa sitten äidin kuoleman jälkeen olin siinä suossa ja siihen pisteeseen en enää koskaan itseäni päästä. Silloin käsitteli oman kuolemisen mahdollisuuden eikä siihen onneksi ole tarvinnut palata.

Serkkuni kiteytti tänään kaiken sen, joka minua on hiertänyt. Sinulle kun on sattunut niin paljon, että vielä tämäkin. Se kai minua suututtaakin, vielä tämäkin. Mutta kyllä tässä likassa sisua löytyy ja taistelutahtoa vaikka se ei aina siltä tunnukaan. Nyt vain pitäisi jälleen löytää sitä viisauttakin ja ymmärrystä. Ja malttia antaa aikaa itselleen.

Olet oikeassa tahdonvoimaa, ehkä olisi viisainta antautua kunnon sairaslomalle ja pistää pillit pussiin työnteon osalta toistaiseksi. Se mitä jaksan työtä tehdä nyt on naurettavan vähän, ehkä kun luopuisi ajatuksestakin ja yrittämisestä antaisi tilaa mielessäkin vain olla. Se on vain minulle tosi iso kynnys. Aikoinaan, kun sairastuin uupumukseen ja loppuviimein kun siitä jäin siitä yli puolen vuoden sairaslomalle pitkittyneen influenssan saattamana ja kun jouduin samalla myöntämään, että voimavaroja ei enää olekaan niin kuvittelin, että se tosiaan olisi viimeinen kerta, kun ajaisin itseni siihen pisteeseen.

No nyt, enhän minä tätä nyt itselleni tehnyt, kohtalo vain puuttui peliin, niin samaan tilanteeseen ajautuminen tekee melkoisen vaikeaa. Sitä haluaisi uskoa, että jaksaisi ja pystyisi ylläpitämään tämän kaiken. Mutta välillä se näyttää huonolta.

No jos taas muutaman päivän tällä purkauksella jaksaisi. Sitä automaattisesti tietää, että pariin päivään ei tarvitse mitään tehdä tuon tämän päiväisen reissun jälkeen ja kaikki mitä jaksaa on plussaa. Mutta ehkä se tällä erää kannatti.

Hyvää yötä tai huomenta, miten nyt luettekin.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

toinen kerta hoidossa

ViestiKirjoittaja Pandora » 27 Elo 2009, 11:31

Huh, huh sanon minä. Eilen oli toinen kerta fyssarilla ja olo on tänään sen mukainen. Eilinen hoito ilmeisesti korjasi lonkkien asentoa, ne tuntuvat nyt siltä, että niitä tosiaan olisi väännelty ja kunnolla, mutta enää kävely ei ole "ankkamaista" vaan asento on melko normaali.

Samoin hoito vaikutti silmiin, tosin luulen, että nyt kävi samalla tavalla kuin viimeksi jaloille eli silmät alkavat parantua, mutta menevät mahdollisesti pahempaan suuntaan aluksi. Vielä ainakaan vielä en juuri jaksa käyttää niitä ja silmän pohjat ovat kipeät, kaukonäkö on sumea ja silmät ovat väsyneet. Eilen vasempaan silmään tuli helposti tykytys, joka meni itsessään ohi.

Eilen olin illalla todella kipeä, olo oli enemmän kuin tuskainen. Jännä juttu, kun itse hoito vaikutti kivuttomammalta ja en keskeyttänyt sitä kertaakaan, kuten viimeksi. Tai okei, kerran keskeytin, kun niskaa yritettiin hoitaa ja rehellisesti sanottuna olisi tehnyt pari kertaa mieli sanoa, että ei enää, mutta sitten olo helpottui. Päivä meni maatessa, ei oikein muuhun kyennyt, otinkin lääkkeet jo kuudelta ja kahdeksalta menin sänkyyn. Olin todella väsynyt, mutta jostain syystä vain torkahtelin ja en saanut kunnolla unta vaan valvoin melkoisesti vaikka en jaksanut edes valoja laittaa päälle. Ja silti aamulla heräsin jo kahdeksalta enkä saanut enää unta.

Heräsin aivan outoon rätinään, ihmettelin mikä kumma ääni se voi olla, ikinä ennen ei ole ollut vastaavaa kuullut. No ei se kauan kestänyt kun tajusin, että se tulee vasemmasta korvasta. Vähän aikaa venyttelin ja kaivoin korvaa ja ääni loppui. Olipa outo. Tosin eilen hoito selkeästi tuntui vaikuttavan jollakin tasolla juuri tuohon vasempaan puoleen, johon isku osui.

Tänään olenkin aivan puhki, en jaksaisi mitään. Jokainen paikka kolottaa ja on flunssainen olo sekä todella uupunut. Ilmeisesti kehoni vastaanotti hoidon paremmin tällä kertaa, mutta valitettavasti olo on sen mukainen. Viimeksikin minulle tuli sellainen olo, että flunssa iskee. No tuskin se nyt on tulossa, vastustuskyky on vain aika alhaalla. Pitänee kaiketi ottaa särkylääkettä, koska en yksinkertaisesti jaksa tätä kolotusta ilman, että jännittäisin lihaksia.

Olen kuitenkin tyytyväinen, jos nuo jalat tosiaan palautuisivat, ehkä ei ihan nyt tällä kertaa ennalleen. Rintakehäni ja ryhtini kuulemma olivat paremmat kuin ensimmäisellä kerralla eli ei se ollut vain kuvitelmaa. Sainkin rutkasti lisää itsehoito-ohjeita. Kierrossa katseen lisääminen, hyvässä istuma-asennossa alaleuan alas ja sisäänpäin venytykset sekä makuulla jalkojen sisäänpäin kierrot, niskan aavistuksen omainen venytys sekä pillillä imetessä kerran pitäisi puhaltaakin sekä tietysti kielen imeminen. Eiköhän tuossa ole jo ahkeroimista vaikka liikkeet ovatkin minimaalisia ja toistot vain kolme kertaa niin silti se tuntuu melkoisesti.

Tämä päivä taitaa mennä harakoille ja vähän pahaa pelkään, että huominenkin, uupumus on vain ihan mieletöntä. Mutta kuuluu kai hoitoon, enkä oikein kuvitellutkaan, että helpolla pääsisin. Valitettavasti näin. Vakuutusyhtiössä luvattiin kiirehtiä päätöksentekoa, en onneksi jaksa edes stressata sitä. Kun vain saisi hyvän olon, mutta ehkä joskus sitten taas. Pääasia, että hoito vaikuttaa oikeaan suuntaan, nyt elimistö ei ole enää shokkitilassa, hoitajakin sanoi, että en enää jännittänyt lihaksia niin paljon. Ei saisi olla kärsimätön, mutta minkäs teet.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja fedja » 27 Elo 2009, 11:36

Tuskainen olotila hoidon jälkeen 1-3pv tuttu olotila. Samoin uupumus ja monet muut asiat jotka sanoit. Varsinkin 2004 muistan noita uupumusjuttuja aina hoidon jälkeen. Nykyään taas tuskainen olotila tulee kevyenkin hoidon jälkeen, muttei aina. Joskus hoito ei vaikuta mitään tai heittää kovan ylivireystilan päälle.

Tuntuu vaikutus olevan huomattavasti tehokkaampi sinulla ja tuoreessa vammassa kuin taas minulla 11 vuoden jälkeen. Olisi kyllä hienoa, jos saat tuosta hoidosta oikein kunnon apua.

Hyvä, jos menee taaksepäin menemällä eteenpäin ü.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja Pandora » 27 Elo 2009, 13:54

Jaha, kävin kuuntelemassa päivän kotkotukset. Ei juorut ihan työpaikan kahvitaukoa vastaa, mutta onhan sitä kiva huomata, että jollakulla on asiaa minulle ja minua on odotettu.

En yhtään ihmettele, että joskus varsinkin naisia verrataan kanoihin. Tuo minun kanalaumani ainakin käyttäytyy kovin samanlaisesti kuin naiset konsanaan. Miettikää nyt, kun paikalle saapuu niin johan alkaa mieletön kotkotus, kaikki samaan aikaan äänessä ja jos meinaa poistua paikalta niin eiköhän joku seuraa perässä suu tai tässä tapauksessa nokka kokoajan äänessä. Ja kyllä sen huomaa, että jos jotakin hyvää viet niin johan ollaan mielenkielin ja seuraavana päivänä vaaditaan enemmän ja jos taas et pariin päivään ole mitään extraa heille vienyt niin hyvä kun huomataan, jos saavut paikalle.

Mihin minä sosiaalista elämää vielä kaipaisin, onhan sitä tuolla pihan perälläkin. Mutta asiaan.

En yhtään ihmettele, että elimistö on kovilla hoidon jälkeen, minulla ainakin hoidon aikana elimistö on välillä kovallakin rasituksella. Hoidon aikana, kun tuntee, että kalvot liikkuvat ja jännitys laukeaa. Se on hyvin erikoislaatuinen tuntemus, kuin joku oikeasti kiristäisi ja venyttäisi sisäisesti ja toisaalta ne tärinät ja viimeksi silmien tahattomat räpsimiset, viehän ne voimaa etenkin, kun on siinä kunnossa kuin minä nyt.

Tuon vaikutus on aivan erilainen kuin hieronnan, hieronta, kun vaikuttaa usein paikallisesti, fyssarilla ei koskaan tiedä, missä hoito vaikuttaa, jos kosketaan päähän niin saattaakin olla, että rintaan koskee tai jos kosketaan jalkoihin niin niskasta vetää ja kunnolla. Tai minun tapauksessani yhdestä kohtaa hoidettaessa elimistö reagoi kolmella eri tavalla.

Tottakai hoidon vaikutus on suurempi tuoreessa vammassa, mutta toisaalta ehkä vain sinun tapauksessasi, Fedja, hoitoja tarvittaisiin enemmän ja pidempiaikaisesti. En tiedä.

Nyt vasta on tajunnut kuinka vähän voimia esimerkiksi käsissä on, eilen yritin saada hillopurkkia auki ja tuskastuneena jälleen annoin miehelleni purkin ja hän oli ihmeissään, tämähän oli melkein auki. Käsissä kun ei ole puristus- ja vääntövoimaa jäljellä. Toisaalta kun miettii minkä verran jaksan kulkea, eipä uskoisi, että keväällä tein metsässä kymmenen kilometrin lenkkejä tai juoksin koiran perässä.

Mutta kyllä minä vielä lenkkini saan, sen olen päättänyt. Harmittaa vaan, kun ei osaa yhtään ajatella koska. Ihmiset ovat kyselleet ja on tosi ikävä sanoa, etten tiedä. Puoli vuotta, vuosi, kukaan ei ole uskaltanut arvioida ja tietäisivätkö he edes?

Toisaalta yhtä vaikeaa on ihmisille selittää, että minua ei voida hoitaa samalla tavoin kuin yleensä niska-tai selkäpotilaita hoidetaan, lihasperäiset vammat ovat aivan toista luokkaa, monien on vaikea käsittää, miksi en voi venytellä tai minun täytyy varoa rasitusta, sehän kun lihasperäisessä hoidossa on oikeastaan hyväksikin ettei paikat jäykisty. Onhan se periaatteessa retkuillakin sama, mutta liikarasitus on pahinta, pitäisi löytää kultainen keskitie, riittävästi, mutta ei liikaa. Se vain on aika vaikeaa.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

Go go Pandora!

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 27 Elo 2009, 14:00

Tuohon kuulostaa hyvältä. Takapakin kautta se lähteekin meneen eteenpäin. Uupumus, voimattomuus, ensin pahenevat oireet, "käsitelty olo" jne. CST taitaa tehota todella voimakkaasti myös sinuun! Erittäin hieno asia. :)

Ja ihan fiksua, ettet keskeyttänyt hoitoa. Silloin PITÄÄ keskeyttää jos sattuu, mutta muussa tilanteessa esim. jos vain jostain "ahdistaa", kiristää tai tuntuu hölmöltä, pitää vaan mennä siihen mukaan ja odottaa, ku tilanne laukeaa yleensä itsestään. Jos kalvon "venytyksen" lopettaa silloin, kun tuntuu ikävältä, se ei ole ollenkaan niin tehokasta, kuin että kalvo vapauttaa itse itsensä ja sitten olo helpottaa. Vaikea selittää, mutta ehkä hiffasit, mitä yritin sanoa. Millonkas meet seuraavan kerran?

Jippijiaijee, meikäläiselläkin oli eilen ensimmäinen tasapainoinen päivä ehkä 7 vuoteen. Samoin tänään. Ei tuo oikea puoli vielä jaksa pitkään mutta kantaa jo snadisti. :) Nyt otan vaan entistä iisimmin, enkä ala rehkiä! Eli hellumarei itse kullekin!

Tsemppiä!
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 27 Elo 2009, 14:11

Pandora kirjoitti:Mutta kyllä minä vielä lenkkini saan, sen olen päättänyt. Harmittaa vaan, kun ei osaa yhtään ajatella koska. Ihmiset ovat kyselleet ja on tosi ikävä sanoa, etten tiedä. Puoli vuotta, vuosi, kukaan ei ole uskaltanut arvioida ja tietäisivätkö he edes?


Niin saatkin! :) Varman se on lähempänä vuotta kun puolta vuotta mutta se on sit enää pieni nyanssi. Otat semmoisia snadeja välietappeja, joihin tähtäät hiljalleen, etkä edes mieti sitä, milloin olet täysin kunnossa ja 10 km:n lenkkikunnossa. Se tulee kun on tullakseen. Kun aikaa kuluu ja saat lisää hoitoja, fyssarikin osannee ennustaa paremmin kuntoutusarvion. Paremman puutteessa käytä vaikka Eeron sääntöä: tuplaa tai triplaa oma arvioisi, niin osut ehkä lähelle. ;)

Pandora kirjoitti:Toisaalta yhtä vaikeaa on ihmisille selittää, että minua ei voida hoitaa samalla tavoin kuin yleensä niska-tai selkäpotilaita hoidetaan, lihasperäiset vammat ovat aivan toista luokkaa, monien on vaikea käsittää, miksi en voi venytellä tai minun täytyy varoa rasitusta, sehän kun lihasperäisessä hoidossa on oikeastaan hyväksikin ettei paikat jäykisty. Onhan se periaatteessa retkuillakin sama, mutta liikarasitus on pahinta, pitäisi löytää kultainen keskitie, riittävästi, mutta ei liikaa. Se vain on aika vaikeaa.


Mä oon selittänyt kaikille sen verran mitä jaksan ja nyt lopettanut selittämisen. Kaikista paras on sanoa, että saanut selkäydinvamman, jota voi verrata aivovammaan ja sen aiheuttamiin hermo-oireisiin, joihin ei hieronnat auta. Ihmiset kyllä hiffaa, kun kertoo, että aivojen pohjaosat/selkäytimen yläosa (mm. ydinjatke) on siellä yläniskassa ja näin ollen yläniskavamma vaikuttaa aina myös aivoihin.

Lähinnä hermokudokseen kohdistuu venytystä ja venytysvamma ei saa hoitaa venyttämällä vaan levolla, lääkkein ja pumppauksin. Näin olen saanut "maallikotkin" ymmärtämään, mistä on kyse. Mutta nykyään en jaksa ees selitellä mitään. Riittää, että itse ymmärtää ja läheiset/vertaistukelaiset hiffaa, mistä on kyse.

Nyt heipat kaikille! Oon ni onnellinen Pandora sun puolesta, että saat apua CST:stä! Pidä nyt maltti mukana sit kaikessa rehkimisessä. Pääset niin paljon helpommalla ku nyt vaan hetken maltat ottaa iisisti. Heti, ku keho antaa kipusignaalia tai jalat alkaa tökkiä maahan tai paikat puutua, otat sen hetken levon. Tarkkaan pitää kuunnella, mutta kyllä ne merkit kuulee. =)

Fedja: Pirun hyvä juttu, että pistit lääkärin hiljaiseksi. Kyllä se tuntuu niin aina vaan yhtä kummalliselta. Siis se pätemisen tarve asiassa, josta vain sinä tunnut tietävän oikeasti riittävästi. Miten ihmeessä 15 minuutin pystyssäolokunnossa voi edes ajatella jumppaa... Toivotaan nyt kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että simmu ja yleiskunto menee parempaan ja pääset taas etiäpäin.
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

Re: toinen kerta hoidossa

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 27 Elo 2009, 14:19

Pandora kirjoitti:Heräsin aivan outoon rätinään, ihmettelin mikä kumma ääni se voi olla, ikinä ennen ei ole ollut vastaavaa kuullut. No ei se kauan kestänyt kun tajusin, että se tulee vasemmasta korvasta. Vähän aikaa venyttelin ja kaivoin korvaa ja ääni loppui. Olipa outo. Tosin eilen hoito selkeästi tuntui vaikuttavan jollakin tasolla juuri tuohon vasempaan puoleen, johon isku osui.


Ps. TäryKALVO!!! Samaa kalvoa se on siellä korvassa... Ihmeellinen on ihminen. Yleensä leuan liikkeet, kielen imeinen tai leuan työnnöt auttaa ratiseviin korviin. :)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

Re: Go go Pandora!

ViestiKirjoittaja Pandora » 27 Elo 2009, 20:57

tahdonvoimaa kirjoitti:
Ja ihan fiksua, ettet keskeyttänyt hoitoa. Silloin PITÄÄ keskeyttää jos sattuu, mutta muussa tilanteessa esim. jos vain jostain "ahdistaa", kiristää tai tuntuu hölmöltä, pitää vaan mennä siihen mukaan ja odottaa, ku tilanne laukeaa yleensä itsestään. Jos kalvon "venytyksen" lopettaa silloin, kun tuntuu ikävältä, se ei ole ollenkaan niin tehokasta, kuin että kalvo vapauttaa itse itsensä ja sitten olo helpottaa. Vaikea selittää, mutta ehkä hiffasit, mitä yritin sanoa.


Kyllähän minuun sattuu ja välillä oikein kunnolla hoidon aikana, mutta juteltiin fyssarin kanssa asiasta ja hänestä nuo kivut ovat usein kipumuistia ja itse hoito on vaaratonta, jolloin jos vain kestän kivun niin se on ok. Ja kyllähän se kipuaalto vähenee ja hyvin kuvasitkin tuon, että kalvo vapauttaa itse itsensä tai sitten käy niin, että elimistö jotenkin suojaa alueen eikä päästä ns. läpi. Vaikea selittää.

Tuo korvan ratina oli kyllä melkoinen kokemus, ei kivulias vaan erikoinen.

Voit vain arvata, kuinka huojentunut ja onnellinen minä olen, kun hoito tehoaa. Joten kiitokset vain teille vinkistä, itse en olisi kyllä osannut hoitoon mennä. Ja onnittelut sinulle, kun viimein alkaa taistelussasi olemaan voitonmerkkejä!

Tänään ja oikeastaan jo eilen on sitten pahoinvointi tullut uudestaan kuvioihin. Se oli tuossa jo jokusen aikaa poissa. No eipä se tässä sopassa enää erityisesti tunnu.

Töiden tekoa on kovasti ikävä, mutta vielä sitä saa vähän aikaa ikävöidä, ei oikein ajatus luista ja toisaalta jo näiden viestien kirjoittaminen on liikaa. Kyllä minä vielä ehdin, toivottavasti. Mutta koira sai tänään jälkensä! Piti vain hitaakseen kulkea ja putken kanssa jäljen teko on melkoista showta, mutta oli se sen arvoista, poikaparka on ollut onnensa kukkuloilla, se parka kun on aina välillä niin kovin masentunut.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja Pandora » 29 Elo 2009, 13:04

Jotakin typerää sitä tuli eilen tehtyä, kun illalla iski mieletön niskan ja kaulankipu joka sitten jatkuu myös tänään saaden mausteeksi pääsäryn.

Liekö sitten syynä kauppareissu vai vaatteiden lajittelu vai ihan se, että aloitin uudet harjoitukset. Luultavasti kaikki yhdessä. Tosin leukaluut on sen verran hellänä, että ilmeisesti liikkeet ovat osasyynä. Jos en tajunnut tehdä niitä riittävän varovasti, se kun on vaikeaa sillä elimistö ei oikein varoita liikettä tehdessä vaan just tälläin jälkikäteen kipuiluna.

Sen verran kipeä taas olen, että taidanpa jättää maalausurakat väliin ja yrittää vaikka tehdä töitä koneella rauhakseen, ettei ihan makaamiseksi menisi. Harmittaa niin vietävästi, eilinen aamupäivä kun oli vielä suht hyvä.
Pandora
Kiivas niskoittelija
Kiivas niskoittelija
 
Viestit: 240
Liittynyt: 01 Heinä 2009, 23:21

Pienestä kii...

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 29 Elo 2009, 16:04

Just näinhän se on, vaikea sanoa jälkikäteen, mistä ylirasitus tuli mutta iskipä kuitenkin. Sitten harmittaa, kun ei osannut ennakoida tilannetta. Varmaan nuo kaikki mainitsemasi aktiviteetit yhdessä, joskin vaatteiden lajittelu/hyllyttäminen on itselläni usein suurin "riskitekijä". Kun ei ole tukea siellä alarangassa käsien kohdalla eli heikkous vaivaa, kroppa on niin älykäs, et se hakee tuen sitten joko yläniskasta tai lantiosta, siis mulla ainakin.

Koitahan tsempata! Se kunto palautuu taas, kun otat snadisti lepiä. Ja siihen kannattaa kyllä tottua, että tämmöstä vuoristorataa tämä on. Mut onneksi vuoristoradassa tulee aina ylämäen jälkeen alamäki ja sitten taas ylämäki, mut jossain vaiheessa rata päättyy joka tapauksessa. Kaikesta huolimatta, mahdollisimman mukavaa viikoloppua itse kullekin! :)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

Hei...

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 29 Elo 2009, 16:09

Pandora kirjoitti:Liekö sitten syynä kauppareissu vai vaatteiden lajittelu vai ihan se, että aloitin uudet harjoitukset. Luultavasti kaikki yhdessä. Tosin leukaluut on sen verran hellänä, että ilmeisesti liikkeet ovat osasyynä. Jos en tajunnut tehdä niitä riittävän varovasti, se kun on vaikeaa sillä elimistö ei oikein varoita liikettä tehdessä vaan just tälläin jälkikäteen kipuiluna.


Et kai kanna kauppatavaroita itse? Siinä on yksi varma olon huonontaja, kantaminen ja niiden jääkaappiin yms. "punttaaminen". Mielenkiinnosta Pandora, neuvottiinko sinua tekemään harjoitukset peilin edessä vai vielä vaakatasossa ilman peiliä ainakin aluksi? :)

Nyt, heipat!
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja fedja » 31 Elo 2009, 14:19

Pandora. Tuota silmien räpsymistä hoidetaan kanssa botuliinilla. Varmaan mieluummin kuitenkin hoidatat sen CST:llä ? :roll:

Joo. En mää kyllä suostu tuota yleishoitoainetta kehooni kyllä ottamaan, vaikka kerrotaankin kuinka sillä voidaan helpottaa montakin vaivaa.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

EdellinenSeuraava

Paluu Käyttäjäesittely

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa