Fedjan tarinaa

Palstan käyttäjät voivat kertoa tarinansa

Re: Eläkepäätös

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 30 Tammi 2010, 01:57

fedja kirjoitti:Täällä vointi on parempi kuin tuossa ennen joulua.

Tällä viikolla tuli päätös työeläkkeestä. Sitä haettiin ensi vuoden toukokuuhun asti, mutta sain nyt toistaiseksi voimassa olevan päätöksen. Tuollainen päätös oli yllätys. Nyt sitä ollaan virallisesti eläkkeellä. Hassua. Ja hullua. Kolmenkympin yli jonkun verran ja eläkkeellä.

Eikö minun tarvitsekaan enää käydä läpi tuota vuosittaista rumbaa ja sitä, että mistä löydän lausuntoja varten lekurin täältä, jolla on ammattitaitoa tästä vammasta :roll: . Loppuiko se elämä nyt tähän, vai alkaako se vasta tästä? Vieläkö minua yritetään kuntouttaa vai loppuuko kaikkien hoitavien tahojen motivaatio tähän. Aikansa tässä varmaan menee, että saa pyöritettyä päässä tuon asian, että eikö minusta oikeasti ole mihinkään.

Tärkeintä tässä on nyt, että toimintakykyä saa sen verran paremmaksi, että pystyisi jotakin tekemään ilman pahoja jälkiseuraamuksia. Pitää ilmeisesti hiukan laskea vaatimuksia, että saavuttaa tuon "jotakin". Vaikka vapaaehtoistyötä tai jotain.


kerrassaan loistavaa mutta pistää varmaan miettimään! Uskoisin kuitenkin että se et voi olla edes pikkuisen huolettomammin mielin auttaa pitkässä juoksussa. :) Mutta se on varmaa, että susta on vaikka mihin, vaikkei nyt töihin tarvitsekaan mennä tolla päätöksellä. :D

Oletko pystynyt käymään opistolla?
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja fedja » 30 Tammi 2010, 12:09

Joo. Mää olen päättänyt, että menen sinne iltakerhoon vaikka olo olisi mikä. Muuten tulee höperöksi. Tavoitteena viikottain istua siellä 1-1.5h ja kuunnella esimeltöintiä + toisten runojen analysointia. Se ottaa päästä, että tuonkin jälkeen pitää toipua monta tuntia, mutta pitää unohtaa tuo jälkimaku. Jos jotakin saa tehtyä kevään aikana, niin se on plussaa päälle.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 30 Tammi 2010, 16:39

Niin sehän tässä aina on se kääntöpuoli. Vaatii tuplaten kykyä nauttia, kun aina seuraukset on negaa. Vaikka ois kuinka kivaa tekemistä, niin se muistuttaa aina jälkikäteen sit. :(
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja fedja » 30 Tammi 2010, 18:18

Tässä pitää sisuuntua uudestaan ja ei antaa periksi näille oireille. Tehdä jonkun verran asioita vaikka ei niin hyvältä tunnukaan.

Mitenkäs sulla menee tahdonvoimaa?
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja fedja » 10 Maalis 2010, 16:40

Taisin tässä hommata pienen shokin tuonne niskaan. Olin eilen pakastimella. Toisella kädellä pidin kantta auki. Jostakin syytä unohdin, että toinen käsi kannattelee kantta ja otin käden muuhun käyttöön eli tavaroiden siirtelyyn pakastimessa. No, siitähän seurasi pamaus, kun kansi etsi seuraavan tukipisteen eli minun pään. Olin ensin ihmeissäni, että mikä se niin pamahti päähän, kunnes hoksasin, että tais tulla pikku härö käsien ohjausjärjestelmään. Aloin eilen illalla jo hoitamaan heti kylmällä, mutta kyllä tuntee, että jotakin tuolla niskassa tapahtui. Näin pienestä on kiinni uudet shokit tai revähdykset.

Tällaisia juttuja ei oikein pysty estämään kuin olemalla mahdollisimman virkeä ja riittävällä unella. On tainnut ilmeisesti unet jäädä heikoksi, kun tänään laitoin uuniin riisiä kypsymään ilman vettä.

Joops, eiköhän tämä viikon parin sisään antaudu, tai parin päivän sisään.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 11 Maalis 2010, 00:12

fedja kirjoitti:Taisin tässä hommata pienen shokin tuonne niskaan. Olin eilen pakastimella. Toisella kädellä pidin kantta auki. Jostakin syytä unohdin, että toinen käsi kannattelee kantta ja otin käden muuhun käyttöön eli tavaroiden siirtelyyn pakastimessa. No, siitähän seurasi pamaus, kun kansi etsi seuraavan tukipisteen eli minun pään. Olin ensin ihmeissäni, että mikä se niin pamahti päähän, kunnes hoksasin, että tais tulla pikku härö käsien ohjausjärjestelmään. Aloin eilen illalla jo hoitamaan heti kylmällä, mutta kyllä tuntee, että jotakin tuolla niskassa tapahtui. Näin pienestä on kiinni uudet shokit tai revähdykset.

Tällaisia juttuja ei oikein pysty estämään kuin olemalla mahdollisimman virkeä ja riittävällä unella. On tainnut ilmeisesti unet jäädä heikoksi, kun tänään laitoin uuniin riisiä kypsymään ilman vettä.

Joops, eiköhän tämä viikon parin sisään antaudu, tai parin päivän sisään.


No ei ole todellista! Noin niitä sattuu. Ja just ku on hiukka väsynyt tai pihalla, niinku mä, aina sattuu. En tiedä lohduttaako, mut mä löin itseeni tänään päähän kynttilällä. Lipes ote...Pitkä juttu. Mut aikamoista! Nähtävästi kaikki on mahdollista.

Sorry, mulla oli mennyt edellinen viestis ihan ohi! Tää joskus ei näytä uusia viestejä, vaikka sellaisia olisikin. Ja sit jotkut ketjut jää ihan roikkumaan. :( Mitäs tässä, pienin askelin oon nyt yrittänyt edetä. Pikkuisen kokeillut duunia, mut kyl mä aina joudun toteaan, että työ on niin hektikstä, etten mä sitä jaksa. Tiedä sit, mitä sitä tekis, mut täytyy nyt viel hetki ainakin yrittää. Periaatteessa hermosto kestää mut niska ei. Löysä lurppa. Ärsyttää lähinnä. Intoo ja energiaa ois mut kestävyyttä ei.
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja fedja » 12 Maalis 2010, 16:41

Tuokin on jo paljon, että hermosto kestää. Kyllä sää vielä siitä eteenpäin menet.

Ilmeisesti selvisin melko pienellä tällä kertaa. Kovalla päänsäryllä ja parin päivän jumilla. Tänään oli CST-hoito. Vähän se hoitoo tuntuu hienolta, kun onnistuu. Minulle hoidossa tuntuu olevan pääasia se, että tekee tarpeeksi kevyesti. Aivan kuin olisi elämä muuttunut hoidon aikana. Tietenkään se ei sinänsä ole, mutta kun aukaistiin sitä 4.aivokammion aluetta, niin yhtäkkiä putos se tuskallinen olotila pois ja alkoi hymyilyttämään. Nyt kun pää on enemmän auki tuolta sisältä, niin huomaa kuinka paljon tuolla niskassa on jumia.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 12 Maalis 2010, 17:07

fedja kirjoitti:Tuokin on jo paljon, että hermosto kestää. Kyllä sää vielä siitä eteenpäin menet.

Ilmeisesti selvisin melko pienellä tällä kertaa. Kovalla päänsäryllä ja parin päivän jumilla. Tänään oli CST-hoito. Vähän se hoitoo tuntuu hienolta, kun onnistuu. Minulle hoidossa tuntuu olevan pääasia se, että tekee tarpeeksi kevyesti. Aivan kuin olisi elämä muuttunut hoidon aikana. Tietenkään se ei sinänsä ole, mutta kun aukaistiin sitä 4.aivokammion aluetta, niin yhtäkkiä putos se tuskallinen olotila pois ja alkoi hymyilyttämään. Nyt kun pää on enemmän auki tuolta sisältä, niin huomaa kuinka paljon tuolla niskassa on jumia.


Juu, sitä ei voi sanoin kuvailla, kun se paino tippuu päästä. Varmaan ylipumpatulla uimapatjallaon samanlainen olo, ku sieltä päästää liiat pois. Neljäs aivokammio on juurikin se juttu. Sen kun saa auki, elämä hymyilee. Vielä kun sen osais itse tehdä itselleen, mutta ei. Ei siihen pysty, vaikka vähän voi tietty helpottaa oloaan.

Mulla on sama homma hoidon kanssa. Jos sen tekee niikuin normaaleille immeisille, ei siitä ole hyötyä. Mut höyhenenkevhyesti se on jotain aivan parasta. Oon aivan hapoilla tosta viime päivien työteosta ja seuraava hoito n vast 29.3. Mä en tajua, mikä tuolla päässä aina lösähtää lopulta. Se on vissiin se kakkonen, koska korvat ei kuule ja suu ei aukea.ja nenään tulee paine. Odottavan aika on pitkä. Ehkä se joskus vielä kestää, ehkä ei.

Ootko Fedja käynyt siellä opistolla nyt? Ja hyvin oot pystynyt olemaan? :)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja fedja » 12 Maalis 2010, 17:48

Olen minä käynyt siellä opistolla ü. Ei voi sanoa, että hyvin olen pystynyt olemaan, mutta sisulla olen. Olen harjoitellut autonomisen hermoston oireiden sietoa. Ne tulee joskus jo matkalla sinne opistolle, joskus istuessa. Toisinaan sitä on valmiiksi niin jumissa, ettei hermosto-oireita tule ollenkaan, ainoastaan jumilisä. Kuumotus, sydän hakkaa, kylmät väreet, tila jossa ei tiedä pyörtyykö vai pysyykö tajuissaan (aina kyllä pysyn, joten ei liene vakavaa), janottaa, tuntuu ettei kunnolla saa happea ja lopulta helpottunut olo, kun hermosto-oireet häipyy niskan mennessä kunnolla lukkoon ja toisaalta tuskallinen olo, koska silloin ei enää kunnolla pysty istumaan. Pitää sitten vaan kompensoida istumisasennolla sitä hommaa ja asentojen vaihdolla. Sitoa pää ja rintaranka jonkinlaiseen pakettiin, jossa asento kannattelee molempia.

Kaikenkaikkiaan kumminkin on tehnyt hyvää mielelle tuo poistuminen täältä neljän seinän sisältä. Olen tuota kautta löytänyt nyt muitakin mielenkiintoisia juttuja, joita voin jonkin verran tehdä omaksi ilokseni. Olen myös muutaman kerran käynyt kirkkokonsertissa (maannut penkillä ü), tuttujen musiikkituokiossa ja naistenillan runoillassa. Fyysinen kunto ei kestä, mutta sen rasituksen saa sitten purettua jälkikäteen. Tekee mielelle kuitenkin sen verran hyvää, että on kannattanut mennä. Tällä hetkellä kroppa ei vielä suostu paranemistilaan, joten turha vaan yrittää kuntouttaa, koska ei kuntoudu. Parempi nyt rasittaa sen verran, että mieli kestää tän paskan. Katson sitten rasitustilanteen uusiksi, kun kroppa suostuu minun matkaan tässä kuntoutuksessa.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 12 Maalis 2010, 18:00

fedja kirjoitti:Olen minä käynyt siellä opistolla ü. Ei voi sanoa, että hyvin olen pystynyt olemaan, mutta sisulla olen. Olen harjoitellut autonomisen hermoston oireiden sietoa. Ne tulee joskus jo matkalla sinne opistolle, joskus istuessa. Toisinaan sitä on valmiiksi niin jumissa, ettei hermosto-oireita tule ollenkaan, ainoastaan jumilisä. Kuumotus, sydän hakkaa, kylmät väreet, tila jossa ei tiedä pyörtyykö vai pysyykö tajuissaan (aina kyllä pysyn, joten ei liene vakavaa), janottaa, tuntuu ettei kunnolla saa happea ja lopulta helpottunut olo, kun hermosto-oireet häipyy niskan mennessä kunnolla lukkoon ja toisaalta tuskallinen olo, koska silloin ei enää kunnolla pysty istumaan. Pitää sitten vaan kompensoida istumisasennolla sitä hommaa ja asentojen vaihdolla. Sitoa pää ja rintaranka jonkinlaiseen pakettiin, jossa asento kannattelee molempia.

Kaikenkaikkiaan kumminkin on tehnyt hyvää mielelle tuo poistuminen täältä neljän seinän sisältä. Olen tuota kautta löytänyt nyt muitakin mielenkiintoisia juttuja, joita voin jonkin verran tehdä omaksi ilokseni. Olen myös muutaman kerran käynyt kirkkokonsertissa (maannut penkillä ü), tuttujen musiikkituokiossa ja naistenillan runoillassa. Fyysinen kunto ei kestä, mutta sen rasituksen saa sitten purettua jälkikäteen. Tekee mielelle kuitenkin sen verran hyvää, että on kannattanut mennä. Tällä hetkellä kroppa ei vielä suostu paranemistilaan, joten turha vaan yrittää kuntouttaa, koska ei kuntoudu. Parempi nyt rasittaa sen verran, että mieli kestää tän paskan. Katson sitten rasitustilanteen uusiksi, kun kroppa suostuu minun matkaan tässä kuntoutuksessa.


Kuulostaa niin tutulta strategialta! Mä otan kanssa takapakkeja fysiikan kanssa tietoisesti tekemällä duunia, mutta pää pitää saada kestämään tai muuten ei kyllä saa fysiikkaa ikinä kuntoon. Ja laskutkin kuulemma pitää maksaa. ;)

Toi kirkkokonserttijuttu onkin hieno! Mitäs sen tosiaan on väliä, istuuko vai makaako, kunhan pystyy edes vähän nauttimaan. Muiden mietteillä ei tosiaan ole väliä.

Mä oon kans alkanut soitella pianoa "säkkituolista" sekä kutsunut porukkaa tänne himaan, koska pystyn istumaan kuitenkin melko ok pehmeällä. Kävelystä ja seisomisesta ei tuu hevon helvettiä, mut olkoot. Ei sitä voi väkisinkään pakottaa itteensä liikkeelle. :(

Näillä mennään! Ja parempaa tulevaisuutta treenaillen. :D
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja fedja » 08 Syys 2010, 16:20

Päivitän vähän ketjuani.

Täällä lievää positiivista. Jaksan hiukan enemmän tehdä asioita kuin ennen. Tänä vuonna on sitten 2 säännöllistä puolentoista tunnin menoa joka toinen viikko ja 1 joka viikko. Sen lisäksi aion kokeilla erilaisia luovia harrastuksia silloin tällöin. Olen etsiskellyt juttuja, joiden kesto on 1.5h. Sellaisiin pystyn.

KUUSAMO OSTEOPAATTI
Ja tosiaan. Viime keväänä Oulussa oleva osteopaatti suositteli Kuusamolaista osteopaattia. Sanoi Kuusamon miestä kalvovelhoksi. Aluksi en jaksanut innostunut ajatuksesta. Syy: takana n. 30-50 erilaista kansanparantaja,kiro,yms kokeilua, ja jokaisesta pettymys. Nyt sitten kokeilin. Otin pari tunnin hoitoa. Ja avot. Olo helpottui niin paljon, että olin ylllättynyt. Hoitojen jälkeen on ollut huomattavasti helpompi seisoa suorassa ja makuullakin päätä on helppo ollut työntää suoraksi. Muutenkin kestävyys tehdä asioita kasvoi. Staattisia juttuja en kestä vieläkään ja edelleenkin oireistoa jäljellä.

Eilen sitten alkoi tuntua tukalalle jälleen. Kuusamossa hoitaja sai Kakkosnikaman tapin sinne minne se kuuluu, eli keskellä. Oiskohan nyt tappi taas palannut vanhaan turvalliseen osoitteeseen.

MITÄ OSTEOPAATTI TEKI?
Hoiti koko kehon kalvoja intuitiivisesti sekä makuultaan, että istuultaan. Kuunteli mihin kehon eri osaset haluavat mennä ja oli tukena kehon omassa prosessissa. Toisen hoidon lopussa istuallaan ollessa pää meni aivan taakse, eri äärifleksio(?)on, ja oli siellä pitkän tovin, kunnes tuntui, että tukehdun ja nostin pääni ylös. Mutta mikä ihme. Olin virkeä hoidosta lähdettyä ja ei tullut hermostoärsytystä hoidon jälkeen. Eka kerralla jalat meni kylmäksi, mutta toisella kerralla olin hoidon jälkeen ok. Toisen hoitokerran aikana pääsi niskaan jotenkin syvemmälle ja sai oikaistua päätä ja purettua yläniskajännitystä.

KRANIAALINEN OSTEOPATIA versus KRANIOSAKRAALITERAPIA
Kraniaalisen osteopatian hoidossa on paljon yhtäläisyyksiä Craniosakraaliterapiaan. Hoidetaan paljon samoista kohden (kallon luut, ristiluu ja niska, kalvot), mutta kr.osteopatiassa mennään enemmän kehon haluan liikkeen mukaisesti, kun taas CST:ssä yritetään "normalisoida" supistumis-laajenemisliike esim. seuraamalla liikettä ja laajentamalla sitä hiukkasen joka kerta.

Pystyn nyt katsomaan yläviistoon ja taivaalle. Olen tätä pystynyt tekemään viimeksi vuonna 1997. Tosin pääkipu iskee sen jälkeen, kun on katsonut. Parhaillaan on päällä taas lamaantunut suolisto ja jonkinlainen tulehdustila hermostossa, joten en tiedä on syy tämän viikon tukalan olon tulemiseen tuo tulehdustila vai se, että niskan tila on osittain palautunut hoitoa edeltävään tilaan.

TV:lle. Hoito ei paljon eroa Treen hoitajan hoidosta. Vivahde-eroja. Tampereella CST hoitaja ei pääsyt minua oikeastaan kunnolla hoitamaan syvemmältä, koska kunto oli niin huono, eikä ilmeisesti tuota tappiakaan siirtämään. On mahdollista, että olisin nyt saanut Tampereelta yhtä hyvää apua. No, onneksi löytyi lähempää hoitoa ü. Toisaalta Kuusamon hoitajan tapa hoitaa on juuri sellaista mitä haluan, intuitiivista ja koko kehollista. Hänellä on kehossa olevien tunnetraumojen purku keskeinen osa hoitoa "kalvohoito" ja hän koko ajan "keskustelee" kalvojen kanssa hoidon aikana :). Heh. Tärkeä osa hoitoa se taitaa olla Tampereellakin.

Tulipa taas pitkästi tarinoitua. . .
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja Orkidea » 11 Marras 2010, 18:30

Luin nyt vihdoinkin koko pitkän ketjusi ja huomioni kiinnittyi erityisesti yhteen kohtaan:
fedja kirjoitti:Koska olo ei helpottunut, peruin tämän päiväisen vyöhyketerapeutin ajan ja menin sen sijaan päivystykseen. Suolistoääniä kuunneltiin ü, ja ne olivat normalit. Jee, jee. Syke oli yli sata ja sen takia sitten EKG:hen. Yritin lääkärille useamman kerran selittää, että tilanne on autonomisen hermoston reaktio kipuaistimukseen, jota en tunne, ja että tilanne on aika vakava, koska hermoston reaktio on tätä luokkaa. Ei tainnu ihan mennä perille.

Pidät siis tuota korkeaa sykettä autonomisen hermoston oireena? Minulla on tuollaista joskus, eli sydän ottaa kierroksia ilman mitään selkeää syytä ja toisaalta etenkin liikunnan aikana sykkeeni nousevat (=nousivat kun vielä treenasin) todella korkeiksi. Esim. kovatehoisessa aerobicissa sykkeet olivat monesti yli 200 ja keskisykekin saatoi olla 170 tunnin aikana ja ihan ennätys taitaa olla maksimisyke 206 rauhallisella joogatunnilla! :shock: :? Olo ei kuitenkaan ole ollut mitenkään poikkeuksellisen huono, siinä tapauksessa olisin tietysti jättänyt tunnin kesken... Ihan selvää on, että tuollaiset lukemat eivät ole normaaleja, mutta sydämestä ei ole tutkimuksissa löytynyt mitään vikaa ja ylikunnosta ei voinut olla kyse, koska lepo ei vaikuttanut arvoihin.

Puhut myös kivusta jota et itse tunne. Osaatko selittää tätä mekanismia tarkemmin? Tai tiedätkö ehkä jotain hyvää lähdettä, josta voisin asiaa opiskella?

Myös nuo suoliston toiminnan häiriöt kuulostavat tutuilta, tosin olen saanut omani melko hyvin hallintaan karppauksen aloitettuani ja omalla kohdallani myös kilpirauhasen hyvällä hoitotasapainolla on iso merkitys, mutta siitä huolimatta tulee välillä selittämättömiä vatsakipuja, jotka yleensä onneksi laukeavat seuraavan yön aikana.
Orkidea
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 515
Liittynyt: 07 Loka 2010, 13:46

ViestiKirjoittaja fedja » 13 Marras 2010, 12:31

Orkidea kirjoitti:Pidät siis tuota korkeaa sykettä autonomisen hermoston oireena? Minulla on tuollaista joskus, eli sydän ottaa kierroksia ilman mitään selkeää syytä ja toisaalta etenkin liikunnan aikana sykkeeni nousevat (=nousivat kun vielä treenasin) todella korkeiksi. Esim. kovatehoisessa aerobicissa sykkeet olivat monesti yli 200 ja keskisykekin saatoi olla 170 tunnin aikana ja ihan ennätys taitaa olla maksimisyke 206 rauhallisella joogatunnilla! :shock: :?

Minulla oli myös heikko olo samalla, mutta riippuu varmaan henkilöstä miten reagoi ja kunnosta. Ja kyllä, pidän tuota autonomisen hermoston oireiluna. Tuohon itsellä liittyi vielä se, että tuntui, ettei syke laskenut seisallaan (silloin, kun vielä tein jotain aerobista), kun meni kyykylleen (neuraalikudos löysäksi), niin syke laski nopeasti.

Orkidea kirjoitti:Puhut myös kivusta jota et itse tunne. Osaatko selittää tätä mekanismia tarkemmin? Tai tiedätkö ehkä jotain hyvää lähdettä, josta voisin asiaa opiskella?

Myös nuo suoliston toiminnan häiriöt kuulostavat tutuilta, tosin olen saanut omani melko hyvin hallintaan karppauksen aloitettuani ja omalla kohdallani myös kilpirauhasen hyvällä hoitotasapainolla on iso merkitys, mutta siitä huolimatta tulee välillä selittämättömiä vatsakipuja, jotka yleensä onneksi laukeavat seuraavan yön aikana.

En osaa selittää tarkemmin. Selkäydinvammassa on vastaavaa, mutta rajumpana esim. jos on tulehdus kehossa, niin kiristys ja jäykistys lisääntyy. Tai jos on kipu, niin voi reagoida autonomisella hermostolla.

Suoliston osalta minulla menee silloin, että kun on terveempi tilanne, niin kipu vielä tuntuu. Lopulta, kun tilanne menee huonommaksi, suolisto lamautuu ja suoli tukkeutuu enemmän ja enemmän, kivut loppuu ja autonominen hermosto alkaa reagoida, ja olo voi olla tosi tuskallinen. Ei pysty nukkumaan, koska hermosto on hälytystilassa, koska suolisto on hälytystilassa, vaikka kipua ei ole. Voi oksettaa, heikottaa yms.

Onko sinulla tuo kilppariongelma selkeästi sinulla nähtävissä labroissa? Riittääkö sinulla energia tuolla karppauksella? Onko ruokavaliosi siis proteiineja ja kasviksia, syötkö ollenkaan hiilareita? Minulla ongelmana on painon putoaminen ja jos ei syö hiilareita ollenkaan, niin sitä alkaa olla luuta ja nahkaa, posket lommolla jne.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja Orkidea » 13 Marras 2010, 23:00

fedja kirjoitti:Minulla oli myös heikko olo samalla, mutta riippuu varmaan henkilöstä miten reagoi ja kunnosta. Ja kyllä, pidän tuota autonomisen hermoston oireiluna. Tuohon itsellä liittyi vielä se, että tuntui, ettei syke laskenut seisallaan (silloin, kun vielä tein jotain aerobista), kun meni kyykylleen (neuraalikudos löysäksi), niin syke laski nopeasti.

Mielenkiintoista, täytyypä testata tuota sykkeen tippumista kyykyssä! Tuo heikko olokin kuullostaa sinänsä tutulta, monesti sanoinkin kavereilleni, että jos odottaisin oikeasti hyvää oloa, niin en varmaan koskaan pääsisi tuntia tekemään... :wink: Etenkin ennen raskaampia tunteja (esim. step-aerobic) elimistöni alkoi käymään ylikierroksilla jo tuntiin valmistautuessa, eli lähes aina pulssi oli korkea (reilusti yli sata) ja vatsa löysällä jo ennen kuin otin ensimmäistäkään askelta :roll: Yleisesti ottaen tuntuma oli, että kuntoni ei kasvanut odotetusti vaan etenkin viimeisinä kuukausina mentiin pikemminkin takapakkia... :(

fedja kirjoitti:En osaa selittää tarkemmin. Selkäydinvammassa on vastaavaa, mutta rajumpana esim. jos on tulehdus kehossa, niin kiristys ja jäykistys lisääntyy. Tai jos on kipu, niin voi reagoida autonomisella hermostolla.

Suoliston osalta minulla menee silloin, että kun on terveempi tilanne, niin kipu vielä tuntuu. Lopulta, kun tilanne menee huonommaksi, suolisto lamautuu ja suoli tukkeutuu enemmän ja enemmän, kivut loppuu ja autonominen hermosto alkaa reagoida, ja olo voi olla tosi tuskallinen. Ei pysty nukkumaan, koska hermosto on hälytystilassa, koska suolisto on hälytystilassa, vaikka kipua ei ole. Voi oksettaa, heikottaa yms.

Minun suolisto-oireeni eivät ole läheskään noin rajuja ja olen lähinnä pitänyt itseäni herkkä- ja stressivatsaisena. Suurimmasta osasta olen tosiaan päässyt eroon, mutta aika ajoin vatsaani tulee kivuliaita kramppeja ja samalla vatsa turpoaa aivan ilmapalloksi, ilman että keksin asialle mitään järkevää syytä... ja toisaalta välillä vatsa tuntuu kestävän ihan mitä vain. Minulla nuo kivut tosiaan yleensä laukeavat yön aikana ja aamulla vatsa on taas täysin rauhallinen. Epäilen taustalla olevan jonkinlainen suoliston reaktio, mutta asian selvittely on jäänyt, koska noita tulee nykyään aika harvoin.

fedja kirjoitti:Onko sinulla tuo kilppariongelma selkeästi sinulla nähtävissä labroissa? Riittääkö sinulla energia tuolla karppauksella? Onko ruokavaliosi siis proteiineja ja kasviksia, syötkö ollenkaan hiilareita? Minulla ongelmana on painon putoaminen ja jos ei syö hiilareita ollenkaan, niin sitä alkaa olla luuta ja nahkaa, posket lommolla jne.

Joo, minulla on autoimmuunimuotoinen kilpirauhasen vajaatoiminta ja olen täysin purkkihormoonin varassa (kilppari taitaa olla jo täysin tuhoutunut, ainakaan lääkärini ei enää löydä sitä tunnustelemalla.

Minulle karppaus sopii tosi hyvin ja energiaa on paljon enemmän kuin virallisterveellisellä, mutta en ole kauhean tarkka hiilihydraattien rajoittamisen suhteen, olen tarkka ainoastaan niiden laadusta. Syön paljon kalaa, lihaa ja kananmunia, todella runsaasti kasviksia, marjoja ja usein hedelmiäkin, karppileipää, pähkinöitä, täysrasvaisia maitotuotteita menee myös aika runsaasti ja tietysti reippasti rasvaa (extra virgine oliiviöljy, voi, kookosöljy). Lisäksi raskaan treenin jälkeen urheilijoiden heraproteiinia maitoon sekoitettuna. Näillä eväillä olen jaksanut treenata ja paino on pysynyt kurissa (vajiksilla kun on taipumusta painonnousuun...) Jos joskus on virta meinannut loppua kesken, kun on pitänyt urheilla monta tuntia peräkkäin, olen käyttänyt Aquarius-urheilujuomia, mutta luulisin, että siitä tulleet hiilarit ovat menneet suoraan käyttöön tunnin aikana. Herkutteluhetkiin kuuluu yleensä tummaa suklaata, täysrasvaista kermarahkaa marjojen kera ja silloin tällöin lasillinen kuivaa punaviiniä.

Periaatteessa välttelen siis todella tarkasti ainoastaan viljoja ja perunaa ja korvaan ne vihanneksilla ja esim. mantelileivällä. Sokerin käyttöä rajoitan mahdollisimman paljon, mutta jos pitää valita sokerin ja keinotekoisen makeutusaineen välillä, käytän mieluummin sokeria. Maitotuotteet aiheuttavat minulla lievää limaisuutta, mutta en ole halunnut karsia niitä poiskaan, koska ne muuten sopivat ja mielestäni viljaton ja maidoton ruokavalio on turhan hankala minun kohdallani, tietysti asia on toinen, jos ne aiheuttavat hankalia oireita. Seurasitko yhtään kaloreitasi, kun kokeilit karppausta? Minun ainakin täytyy syödä melkoinen määrä kaloreita estääkseni painon putoamisen, mutta toisaalta, rasvastahan niitä saa helposti :wink:
Orkidea
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 515
Liittynyt: 07 Loka 2010, 13:46

Re: Fedjan tarinaa

ViestiKirjoittaja Nella » 28 Loka 2014, 15:06

Moi Fredja! Voitko vinkata kenellä kävit CST-hoidossa, olisi hakusessa hoitaja...
Nella
Noviisiniskoittelija
Noviisiniskoittelija
 
Viestit: 2
Liittynyt: 22 Loka 2014, 16:55
Paikkakunta: Tampere

Edellinen

Paluu Käyttäjäesittely

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa