Karpalon tarina

Palstan käyttäjät voivat kertoa tarinansa

Tais olla...

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 14 Elo 2009, 19:07

Panacod on kipulääke, jota syödään mm. lihas/nivel/hermo yms. kipuihin ja kipu/särkykohtauksiin. Tosi tuju särkylääke se on, koska siinä on paracetamolin lisäksi opiaattina kodeiinia. Kodeiini muuttuu elimistössä oletettavasti jonkun entsyyymin vaikutuksesta morfiinin kaltaiseksi. Tämän riippuvuusriskin takia lääkärini suositteli pidättäytymään Panacodista, jos mahdollista, ja käytin sitten kipukohtauksiin Panadol Extend 650 mg.lla. Ei sisällä opiaatteja ja on vatsalle hellempi vaihtoehto. Myös vaikutusmekanismissa oli eroja, mutta en ole perehtynyt sen tarkemmin. Netistä löytyy tietoa mm. lääkelaitoksen sivuilta:
http://spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/hu ... 5325.shtml

Triptyl (ja Klotriptyl) on pitkävaikutteinen kipukynnystä nostava lääke eli ns. hermokipulääke (lasketaan ns. trisyklisiin masennuslääkkeisiin), jonka vaikutus alkaa hitaasti ja myös päättyy hitaasti. Triptyliä käytetään sen mukaan, mikä on vaste pitkällä aikavälillä, eli nostetaan hiljalleen ni ylös ku tarvis ja samalla lailla pudotetaan pois vähitellen. Triptylissä ei ole opiaatteja, mutta jotkut voivat jäädä kiinni amitriptyliiniinkin. Mutta painii se ny ihan eri sarjassa, ku opiaatit. Ja mun lekuri ei mielellään ois määrännyt etenkään yhtäaikaa käytettäväksi amitriptyliini ja opiaattipohjaisia valmisteita. En tiedä miks, varmaan yhteisvaikutuksen tai sivuvaikutusten- takia.

Itte heitän huiviin kipukohtauksen yllättäessä Panadol Extendin, Burana Slow 800 mg (pitkävaikutteinen) tai Burana 600 mg:n (nopeatehoinen) ja ne on toiminut riittävän hyvin. Ymmärtääkseni Panacod on varsin hyvin siedetty ja paljon määrätty lääke, vaikka siinä onkin kodeiinia, joka saattaa aiheuttaa monia sivuvaikutuksia/riippuvuuden.
Viimeksi muokannut tahdonvoimaa päivämäärä 14 Elo 2009, 19:24, muokattu yhteensä 1 kerran
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

Jaahas...

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 14 Elo 2009, 19:15

Sorry... Jäi sit vanhaki viesti roikkuun... ;) Eikä saa enää pois, joten tyhjensin.
Viimeksi muokannut tahdonvoimaa päivämäärä 14 Elo 2009, 23:22, muokattu yhteensä 1 kerran
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Karpalo » 14 Elo 2009, 22:49

No huh huh, eikö muille olekaan panacod "normilääke"? Olen ollut juuri siinä uskossa, että se on sellainen tavallinen vähän vahvempi särkylääke, seuraava burana 800:sta. Työterveyslääkäri sitä mulle ensin määräsi, ja keväällä uudelleen Ortonin fysiatri. Itse asiassa ohje oli jopa näin tuju: "kipuun tarvittaessa 2-4:sti päivässä". En ole eläissäni (paitsi silloin heti kolarin jälkeen) ottanut kolmea enempää (jo siitä määrästä tuntuu että taju lähtee...), ja yhdellä päivässä koitan pärjätä pahemmissakin säryissä. Toki tiedän että kyseessä on lievä opiaatti, mutta lääkäri on vakuuttanut ettei siihen niin helposti koukkuun jää kuin luullaan. Mene ja tiedä. Kyllä se hieman mietityttää kun on viikon verran joutunut napsimaan päivittäin nappeja... Panadol Extendistä en ole ikinä kuullutkaan, se lienee kuitenkin reseptilääke?
Karpalo
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 29
Liittynyt: 21 Helmi 2009, 11:39

Juuh

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 14 Elo 2009, 23:27

Panadol Extend 650 mg on joo Panadolista se "tehoversio" ilman opiaattia! Luulen, että sitä saa vaan resesetillä, koska sama on yli 400 mg Buranankin kanssa. Panacodista en tosiaan tiedä sen tarkemmin, kuin mitä yllä kirjoittelin. Ilmeisen "simppelisti" sitä tunnutaan määräävän, ku niin monet sitä käyttää vaiks mihin. Mun lekuri ny muutenki haluaa minimoida lääkkeiden käytön, ku se ei poista oireiden aiheuttajaa, vaan ainoastaa maskeeraa kivun piiloon. Mut akuutissa tulehdustilanteessa on tietty vaan hyvä juttu, kun saa rauhoitettua tilannetta myös kemikaaleilla.


Öitä! =)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Karpalo » 29 Syys 2009, 13:34

Tässä taas pientä tilannekartoitusta... Ortonin OMT-fysioterapiaa on nyt takana puoli vuotta. Aika on kyllä mennyt tajuttoman nopeasti! Ja mitä edistystä on puolessa vuodessa tapahtunut? Juuri nyt tuntuu ettei kauheasti mitään... On lihaskunto toki parantunut jonkin verran, mutta itse oireet (särky, jumitus, kolotus...) eivät ole kyllä vähentyneet eivätkä heikentyneet. Päin vastoin. Reilu kuukausi sitten ilmestyi uusi oire: pään nyökkääminen ja alaspäin katsominen aiheuttaa kiristystä etureisissä. Pahimmillaan kiristys tuntuu voimakkaana kramppina lantiossa ja reisissä juoksun tai pidemmän kävelyn aikana. Aiemmin kiristys kyllä tuntui takareisissä, mutta ei koskaan etureisissä ja näin voimakkaana. Sain eilen fyssarilta kaivettua tiedon, että kyse on selkäydinkalvon ärtymisestä. Mutta MIKSI se kalvo nyt yhtäkkiä ärtyi? Alkaa pikkuhiljaa ärsyttää kun en saa tuolta fyssarilta oikein mitään tietoa tilastani tai siitä, kauanko tämä touhu vielä kestää! Laskujeni mukaan olen nyt käynyt kuusi kertaa, joten neljä käyntiä on vielä jäljellä. Apua, mitä sitten jos nuo neljä kertaa eivät riitäkään?!

Yritän kyllä olla kovasti onnellinen siitä, että olen päässyt vammani kanssa huomattavasti helpommalla kuin moni tällä foorumilla. Pystyn käymään töissä ja elämään ns. normaalia elämää, mutta olisin silti valmis luopumaan näistä usein toistuvista typeristä säryistä ja ainaisesta jumituksesta. Fyssari on kehottanut mua elämään normaalisti mutta itseään kuunnellen. Ei vaan mene jakeluun, että esim. parin tunnin kurottelu Madonnan keikalla tai kolmen tunnin istuminen oopperassa ilman niskatukea ovat ehdottomia EI-juttuja! Vaan olenpa kumminkin päässyt edes osallistumaan moisiin juttuihin, vaikka siitä sitten jälkeenpäin kärsinkin. Voimia teille muille!!!
Karpalo
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 29
Liittynyt: 21 Helmi 2009, 11:39

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 29 Syys 2009, 15:39

No, onpas kyllä... Ja tuskin se kalvo nyt onkaan ärtynyt yhtäkkiä. Jollei sitten ole ollut liikaa rasitusta rangan/niskan kestokykyyn nähden. Jos lihakset ei tue rankaa niinkuin pitäisi, kalvot ärtyy liiallisen rasituksen takia. Toisaalta, kalvot voi olla ärtynyt jo pitkän aikaa, mutta alkaa oireilla vasta nyt. Mullakin on ollut kalvot shokissa vuodesta 2003, mutta eipä sitä tajunnut ennen tätä uutta vammaa...

Ja ei se kyllä lohduta yhtään, että on päässyt helpommalla kuin moni muu, kun varsinainen oireisto ei ole kuitenkaan helpottanut (särky, kolotus, jumitus). Itselläni taas on siinä mielessä erilainen tilanne, että olen päässyt kaikista kipuoireista ja ahdistuksista eroon, vaikka niskan rasituskestävyys on vielä ihan paska ja eteneminen on ollut fyssarin sanoin hallitun maltillista > mun mielestä helvetin hidasta siis!! ;) Mutta ainakin oireisto on helpottanut ihan oikeasti, eikä kyde missään pinnan alla enää.

Ehkä CH osaa vastata fyssarikyssäriin. Minä en tiedä Ortonin jutuista sen suuremmin, kun oon täällä Tampereella kuntouttanut itseäni. :) Voimia taisteluun!
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 29 Syys 2009, 17:15

Karpalo kirjoitti:Tässä taas pientä tilannekartoitusta... Ortonin OMT-fysioterapiaa on nyt takana puoli vuotta. Aika on kyllä mennyt tajuttoman nopeasti! Ja mitä edistystä on puolessa vuodessa tapahtunut? Juuri nyt tuntuu ettei kauheasti mitään... On lihaskunto toki parantunut jonkin verran, mutta itse oireet (särky, jumitus, kolotus...) eivät ole kyllä vähentyneet eivätkä heikentyneet. Päin vastoin. Reilu kuukausi sitten ilmestyi uusi oire: pään nyökkääminen ja alaspäin katsominen aiheuttaa kiristystä etureisissä. Pahimmillaan kiristys tuntuu voimakkaana kramppina lantiossa ja reisissä juoksun tai pidemmän kävelyn aikana. Aiemmin kiristys kyllä tuntui takareisissä, mutta ei koskaan etureisissä ja näin voimakkaana. Sain eilen fyssarilta kaivettua tiedon, että kyse on selkäydinkalvon ärtymisestä. Mutta MIKSI se kalvo nyt yhtäkkiä ärtyi?


Niinku aiemmin kirjoitin, ni tuskin se kalvo on nyt ärtynyt. Ehkä olet tehnyt enemmän kuin mitä elimistö kestää ja nyt se on vasta alkanut oireilemaan? Ehkä juuri tuo ns. normaali elämä on sit kuitenkin ollut liikaa. Mistäs sitä tietää... Hitto, noihin ei varmaan osaa fyssarikaan vastata. Eli MIKSI-kyssäreihin. Tuntuu olevan ni hiton monimutkainen tää meitin keho...

Mut mitä mietin omaa sairashistoriaani ja totesin, et suurimmat edistysaskeleet on otettu viimeisen puolen vuoden aikana. Sitä edeltänyt vuosi on ollut enemmän ja vähemmän ylämäkeä ja laskettelua. Mutta varsinaisesti vasta nyt huomaa jotain oikeata eroa. Toki oireet on vähentyneet, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että vois olla suht kuosissa kohta...

Mutta kyllä se niin on maalaisjärjellä ajateltuna, että pitäishän sen hermokudosvammankin hiljalleen antaa periks (säryt, kiristykset, puutuilut jne), jos/kun harjoitteet on oikeat ja hoito sopivaa. Siis fyssari ei ole antanut sulle vai mitään kokonaisennustetta tilastasi? Entäs lääkäri? Olethan tavannut lääkäriä ns. kontrollikäynnillä? Onko hän sanonut mitään? On kyllä vähän outoa, jossei kukaan osaa mitään kertoa. Tai sit ne ei vaan oikeasti osaa, eikä viitsi paskaakaan puhua. En mäkään mitää varmaa ennustetta ole saanut, mutta toki fyssari aina päivittää omaa arviotaan sillä perusteella, mitä keskustellaan ennen hoitoa. Kyllähän se motivoi itseäänkin ihan eri tavalla, kun joku kertoo, mitkä on hyviä merkkejä ja miten harjoittelua pitäisi muuttaa tai sitten ei.

Karpalo kirjoitti:Alkaa pikkuhiljaa ärsyttää kun en saa tuolta fyssarilta oikein mitään tietoa tilastani tai siitä, kauanko tämä touhu vielä kestää! Laskujeni mukaan olen nyt käynyt kuusi kertaa, joten neljä käyntiä on vielä jäljellä. Apua, mitä sitten jos nuo neljä kertaa eivät riitäkään?!


Mä en uskokaan, että nuo hoidot _pelkästään_ riittää. Itse olen käynyt nyt about 33 kertaa/16 kuukautta hoidoissa ja vasta nyt alan olla siinä kunnossa, että pystyn harjoittelemaan niskan hallintaa päivittäin itsenäisesti ilman särkyjä ja hermo-oireita. Jos lyön tähän toisen vuoden päälle, voisi olla aika lähellä normaalia. Mut jos jouluna09 pääsis töihin, se ois realistista. Mutta pointtini on, että se sinnikäs oma harjoittelu lopulta tuo ne pysyvät tulokset, mutta fyssarikin puhuu aina vuosista, ei todellakaan kuukausista. Ja kunto pysyy kondiksessa vain kovalla työllä. Fyssari sanoo, et jatkossa se on sitten jokatoinen päivä kävelyä, vesikävelyä, niskatreeniä ja muita voimaharjoitteita, ettei niska lörpsähdä. Ja täydellinen työernomian muutostyökin on tehty... Eli räjähtäneestä ei koskaan saa enää normaalia niskaan, sitähän toi on suomeks, mutta se pysyy kuosissa sinnikkäällä työllä.

Karpalo kirjoitti:Yritän kyllä olla kovasti onnellinen siitä, että olen päässyt vammani kanssa huomattavasti helpommalla kuin moni tällä foorumilla. Pystyn käymään töissä ja elämään ns. normaalia elämää, mutta olisin silti valmis luopumaan näistä usein toistuvista typeristä säryistä ja ainaisesta jumituksesta. Fyssari on kehottanut mua elämään normaalisti mutta itseään kuunnellen. Ei vaan mene jakeluun, että esim. parin tunnin kurottelu Madonnan keikalla tai kolmen tunnin istuminen oopperassa ilman niskatukea ovat ehdottomia EI-juttuja! Vaan olenpa kumminkin päässyt edes osallistumaan moisiin juttuihin, vaikka siitä sitten jälkeenpäin kärsinkin. Voimia teille muille!!!


Oletko sä saanut jumitukseen neuraalikudospumppausharjoituksia? Eihän se jumitus pelkillä lihasharjoitteilla varmaankaan helpota. Ei meitsillä ainakaan. Kyllä tässä on tehty jatkuvasti hermokudospumppauksia, joilla keho pidetään auki. Kovistele sitä fyssarias ensi kerralla, kun menet sinne! Nuori työkykyinen ja aktiivinen ja ennen kaikkea harjoitteluun motivoitunut ihminen kun on, pitää kyllä saada sille vastinetta eli harjoituksia ja jotain informaatiota, miksi ja mitä tehdään, jos kokee, ettei nykyiset hoidot ja treenit auta.

Tsemppiä! Sitä sulta onneks tuntuu löytyvän. :) :)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja fedja » 30 Syys 2009, 10:49

Karpalo kirjoitti:Reilu kuukausi sitten ilmestyi uusi oire: pään nyökkääminen ja alaspäin katsominen aiheuttaa kiristystä etureisissä. Pahimmillaan kiristys tuntuu voimakkaana kramppina lantiossa ja reisissä juoksun tai pidemmän kävelyn aikana. Aiemmin kiristys kyllä tuntui takareisissä, mutta ei koskaan etureisissä ja näin voimakkaana. Sain eilen fyssarilta kaivettua tiedon, että kyse on selkäydinkalvon ärtymisestä. Mutta MIKSI se kalvo nyt yhtäkkiä ärtyi?

Yksi asia joka tulee ensimmäisenä mieleen on se, että onko kuntoutus ja kuntoutuksen ohjaus nyt oikeanlaista, jos tilanne pahenee?

Kalvojutusta. Voisko olla niin, että kalvo on ollut ärtyneenä koko ajan, mutta jostakin syystä nyt ärsytys on provosoitunut. Tuo kalvovamma nääs osaa "koteloitua". Jos niskan asento muuttuu tai jotakin muuta vastaava, niin ärsytys voi lisääntyä.

Karpalo kirjoitti:Alkaa pikkuhiljaa ärsyttää kun en saa tuolta fyssarilta oikein mitään tietoa tilastani tai siitä, kauanko tämä touhu vielä kestää! Laskujeni mukaan olen nyt käynyt kuusi kertaa, joten neljä käyntiä on vielä jäljellä. Apua, mitä sitten jos nuo neljä kertaa eivät riitäkään?!

Tuo 10 krt on aika lyhyt käyntimäärä, mutta kyllä siinäkin ajassa pitäisi tilanne enemmän mennä parempaan kuin huonompaan suuntaan.

Kannattaisiko kokeilla jotakin lajeja, jotka ovat pehmeämpia. Että ärsyttäisittävätkö niskaa vähemmän. Esim. vesikävely. Ja kokeilisi niitä siten, ettei heti vedä täysiä, vaan aloittaa kevyesti ja lisää rasitusta vähitellen. Juoksu on retkahtaneelle niskalle tosi rajua, koska usean kilon painoinen pää paukkuu siinä koko ajan ylös-alas.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja Karpalo » 30 Syys 2009, 14:16

Siis fyssari ei ole antanut sulle vai mitään kokonaisennustetta tilastasi? Entäs lääkäri? Olethan tavannut lääkäriä ns. kontrollikäynnillä? Onko hän sanonut mitään? On kyllä vähän outoa, jossei kukaan osaa mitään kertoa. Tai sit ne ei vaan oikeasti osaa, eikä viitsi paskaakaan puhua.


En ole käynyt kertaakaan lääkärin kontrollissa. Ymmärsin, että fyssari konsultoi lääkäriä tarvittaessa. Ei ole tainnut olla tarvetta... Kyllä tuo fyssari tuntuu paljon asiasta tietävän, mutta ei vaan tunne tarpeelliseksi kertoa sitä mulle. Tuntuu, että olen koittanut kaikkia keinoja saadakseni tietoa, mutta äijä vaan ynähtelee tai sanoo jotain ympäripyöreää. Turhauttavaa. :roll: Tuntuu, että on pakko uskoa että tämä hoito auttaa ja on oikein. Kävin kummininkin reilun vuoden aikana n. parikymmentä kertaa erilaisilla fyssareilla ennen kuin päädyin Ortonille, jossa maan parhaimmistoon kuuluva fysiatri teki diagnoosin muutamassa minuutissa. En vaan JAKSA ajatella että pitäisi vieläkin etsiä apua muualta...!

Kannattaisiko kokeilla jotakin lajeja, jotka ovat pehmeämpia. Että ärsyttäisittävätkö niskaa vähemmän. Esim. vesikävely. Ja kokeilisi niitä siten, ettei heti vedä täysiä, vaan aloittaa kevyesti ja lisää rasitusta vähitellen. Juoksu on retkahtaneelle niskalle tosi rajua, koska usean kilon painoinen pää paukkuu siinä koko ajan ylös-alas.


Heh, mun lempilajini sattuu olemaan sähly, jossa oireet kyllä tuntuvat kaikkein pahimmin! Harmi juttu, koska juuri sähly on ennen näitä uusia oireita tuntunut niskan kannalta parhaalta. Kuntosalilla onnistuu niin helposti tekemään vääriä liikkeitä, ja toinen lempilajini afro tuntuu aika rankalta juuri niskan kannalta. Vesijuoksu voisi olla varmaan ihan hyvä, jos en sattuisi vihaamaan uimahalleja... :shock: Sählyä fyssari ei mitenkään kieltänyt, kehotti vaan aina oireiden tuntuessa tekemään tiettyjä venytyksiä. Muutenkin fyssarillani tuntuu olevan se linja, että kaikkea saa tehdä. Tuli jopa vähän nolo olo kun aluksi kyselin saanko tehdä sitä tai sitä. Välillä kyllä tuntuu, että fyssari hieman vähättelee mun tuntemuksia. Että valitankohan mä vähän turhasta....? Omasta mielestäni en. Ennemmin päin vastoin: teen ehkä vähän liikaa asioita, jotka eivät tunnu hyvältä, koska fyssari kerran on sitä mieltä ettei tarvitse rajoittaa. Tuo aikaisemmin mainitsemani Madonnan keikka oli esim. selkeä vikatikki. Monen tunnin kurottelu ja varpailla olo laukaisi parin viikon särkyhelvetin. Enkä kaikesta huolimatta edes nähnyt koko naisesta vilaustakaan... :lol:
Karpalo
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 29
Liittynyt: 21 Helmi 2009, 11:39

ViestiKirjoittaja CH » 30 Syys 2009, 15:33

Ja mitä edistystä on puolessa vuodessa tapahtunut? Juuri nyt tuntuu ettei kauheasti mitään... On lihaskunto toki parantunut jonkin verran, mutta itse oireet (särky, jumitus, kolotus...) eivät ole kyllä vähentyneet.


Yritän kyllä olla kovasti onnellinen siitä, että olen päässyt vammani kanssa huomattavasti helpommalla kuin moni tällä foorumilla. Pystyn käymään töissä ja elämään ns. normaalia elämää, mutta olisin silti valmis luopumaan näistä usein toistuvista typeristä säryistä ja ainaisesta jumituksesta. Fyssari on kehottanut mua elämään normaalisti mutta itseään kuunnellen. Ei vaan mene jakeluun, että esim. parin tunnin kurottelu Madonnan keikalla tai kolmen tunnin istuminen oopperassa ilman niskatukea ovat ehdottomia EI-juttuja!


Tuntuu, että on pakko uskoa että tämä hoito auttaa ja on oikein. Kävin kummininkin reilun vuoden aikana n. parikymmentä kertaa erilaisilla fyssareilla ennen kuin päädyin Ortonille, jossa maan parhaimmistoon kuuluva fysiatri teki diagnoosin muutamassa minuutissa. En vaan JAKSA ajatella että pitäisi vieläkin etsiä apua muualta...!


Kappas vaan. Minulla on pyörinyt mielessä ihan samantyyppisiä asioita viime aikoina! Meissä taitaa olla jotain samaa rakenteellisestikin (esim. yliliikkuva niska ja jäykkä rintaranka). Helposti tähän touhuun turhautuu, kun ajallisestikin puhutaan vuosista ja ehkä taas vuosista. Mullakin tulee usein sellainen olo, että fyssarit tietää paljon mutta eivät saa välitettyä tietoa tarpeeksi minulle. Ehkä ei ole tarpeellistakaan selvittää jokaista asiaa, mutta on tosi tylsää joutua itse kyselijän rooliin. Mulle on kuntoutuksen aikana selvinnyt, että kukaan ei ehkä voikaan olla aivan varma siitä, mitkä liikkeet auttavat varmasti. Lähestymistapaa muutetaan sen mukaan, mikä (ehkä) toimii ja mikä (ehkä) ei olekaan toiminut. Aluksi pidin ainoana mittapuuna sitä, että kaikki oireet pitää saada pois ja konserteissa pystyttävä käymään ilman niskatukea. Mutta nyt vaikuttaa vähän siltä, että mulla tulee aina olemaan jotain ärsyttäviä olotiloja, jotka tulee ja menee just niinku tykkää riippumatta siitä, kuinka paljon olen jumpannut ja lepuuttanut...

Uudessa oireessa on ainoastaan se "hyvä" puoli, että se ehkä antaa vähän osviittaa siitä, missä kohtaa menee pieleen. Toivottavasti tuo kiristys ei jää sulla päälle! Ehkä siihen löytyy jokin helpotus, joka sitten parantaa yleistäkin olotilaa? Mulle ei ole enää viime aikoina tullut uusia oireita, mutta tiettyjen fiilisten voimakkuus vaihtelee. Esim. palan tunne kurkussa on yltynyt golfpallon kokoiseksi, minkä toiveikkaana oletan johtuvan siitä, että niska on vahvistunut jostain kohtaa ja tämä kurkun alue yrittää kiristymällä tasapainottaa tätä "power-shiftiä" :)

Asiasta sen enempää tietämättä voisin kuvitella, että sähly ei ehkä ole ihan paras liikuntamuoto... Mäkään en tykkää uimahalleista enkä tykkää kastua, mutta silti suosittelen vesijuoksua/-jumppaa! :D
CH
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 280
Liittynyt: 06 Helmi 2009, 20:11

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 30 Syys 2009, 19:29

Ja mä vihaan vettä, halleja ja neuvovia mummoja, mutten ni paljon ku näitä paskaoireita. Siinä ei tartte kauan sit epäillä, meneekö halliin, ku vesi on parasta! Ü Ja jeps, samaa mieltä ku Fedja ja CH, juoksu ei ole liikkuvaniskaisen retkun laji. Vesijuoksu on ROCK. Jos asuis ees samas kaupungis, voitais hyökätä kimpas ve;ttä vastaan, mut ku ei. Ja sama tääl, en usko täy sin oireettomaks tulevanikaan, mut se 90 prossaaki riittäis. Ü Tsemiä!
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja fedja » 30 Syys 2009, 21:46

On varmasti turhauttavaa tuo, että kuntoutetaan ja kuntoutetaan, mutta ei auta. Kokemuksesta voin sanoa, kun on kiertänyt varmaan sen 20-30 fysioterapeuttia (jos ei enemmänkin), niin tämän vamman fysiatrista kuntoutusta ei osaa juuri kukaan, joten ei kannata luovuttaa. Minun kohdalla ennen tätä vuotta on aina ohjattu liian voimakkaita ja vääränlaisia harjoitteita. Mutta sen verran lohdutusta, että hyvä hoitaja voi löytyä. Sen pitäis olla vaan sellainen, joka tosissaan ymmärtää tuo neuraalikudoksen ja yläniskan instabiliteetin päälle. Kannattaa kyllä vaatia niitä vastauksia fysioterpeutilta ja kysellä tietääkö hän mitä tekee ja miksi. Erityisesti jos itse on maksajana.

Jos kommunikaatio ei pelaa nykyisen fyssarin kanssa, niin kyllä sen Ortonillakin voi vaihtaa.

Täällä on yksi entinen sähläri ja juoksija. Sähly on kyllä melkoinen laji myös ja hauska. Pelasin ennen onnettomuutta 1-3krt viikossa sählyä. Siinä pää tekee jatkuvasti äkkiliikkeitä ja pelin melskeessä ei hoksaa edes mitä kaikkea niskalle tapahtuu. Onnettomuuden jälkeen minulla oli kaamea olo päässä peleissä ja koordinaatio ei ihan pelannu, mutta en tajunnut lopettaa heti. Lajin vaihto tai lopetus on kova, mutta minulla ainakin ollut pakollinen. Toisaalta, jos välillä kokeilee pehmempää versiota urheilemisesta, niin voihan rajumpaan palata takaisin vielä, jos siitä ei tunnu olevan haittaa.
Master of Kiristys and Jumitus
fedja
Foorumin ylläpitäjä
Foorumin ylläpitäjä
 
Viestit: 1735
Liittynyt: 28 Kesä 2008, 17:18

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 30 Syys 2009, 22:58

Joo, eipä täs ittekään ois halunnut luopua golffista ja yleisurheilusta sekä juoksusta ja jopa kunnon kävelystä mutta no can do. Ei auta valittaa, ku jäi kuitenkin henkiin ja selviää arjessa. Toki se vituttaa, ettei voi harrastaa juuri mitään, mutta mieluummin on tekemättä ja on hyvä olo kuin että on jatkuvasti oireita ja sais sit harrastaa puoliväkisin noita lajeja. Inhottavia asioita päätettäväks lajin vaihdot, ja ylipäänsä luopuminen kaikesta, mutta eipäs voi mittään. Joskus on tehtävä inhottavia asioita. Näin mää sen aattelen. Aina tulee tilalle jotain uutta. =)
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Karpalo » 20 Loka 2009, 09:56

Nyt täytyy vaihteeksi kirjoittaa jotain positiivista. Takana on nimittäin liki kolmen viikon hyvä jakso! :D En muista milloin olisin näin pitkään ollut ilman kipulääkkeitä... Jee! Mutta jotta en kuitenkaan liikaa ylpistyisi, tuli viikonloppuna kunnon pudotus ja vietin kaksi päivää käytännössä invalidina. Eilen sopivasti oli taas fyssarikäynti. Vaikka tuo fyssari ei tosiaan liiemmin juttele, niin kyllä hän mitä ilmeisimmin tosi pätevä tyyppi on. Eilenkin hän ahkeroi niskani parissa pitkän aikaa ja teki sellaisia juttuja, tosi pieniä ja hienovaraisia, joita kukaan fyssari ole ennen tehnyt. On mulla silti niska nyt aika kipeä ja jomottava, just tuolta ylhäältä (eli vissiin C0-C2...?). Täytyy toivoa että se tästä tokenee. Mutta tätähän tämä kuntoutus on: askel eteen ja kaksi taakse, mutta pikkuhiljaa silti eteenpäin...
Karpalo
Innokas niskoittelija
Innokas niskoittelija
 
Viestit: 29
Liittynyt: 21 Helmi 2009, 11:39

ViestiKirjoittaja tahdonvoimaa » 20 Loka 2009, 15:34

Loistavaa! Nuo pienetkin askeleet eteenpäin on kaikki kotiinpäin. :) Hienoa, hienoa! Kun vaan osais ja ymmärtäis itse sen, että mitä paremmin menee, sitä rauhallisemmin täytyis ottaa. Sit se hyvä kausi aina pitenis. Mutta ei. Kun menee hyvin, lisätään tehoja. ;) ;)

Tsemppii! .D
Herkistyneellä hermostolla ja niskan retkahdusvammalla höystettynä jokainen päivä on yhtä juhlaa ja ihmettelyä! Ihmettelen sitä täällä nykyään: http://onnipotkas.wordpress.com
tahdonvoimaa
Erittäin kiivas niskoittelija
Erittäin kiivas niskoittelija
 
Viestit: 1398
Liittynyt: 15 Elo 2008, 18:58
Paikkakunta: Tampere

EdellinenSeuraava

Paluu Käyttäjäesittely

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa