Miimiimi

[miimiimi]

Hellou kaikille. Tässäpä tää minun stroori joka tuolla aiemmin tuleekin jo esille.
Olin 17v peräänajokolarissa jossa meni niskat ja olkapää. Niskan kivut olivat 7kk päästä yhä krooniset joten otettiin kaularangan mri, mitään ei löytynyt paitsi kyfoottinen virheasento. sain käteeni lapun ortopedian polilta," mitään ei ole tehtävissä, on selitetty että kipujen koittaessa syö buranaa ja laittaa kipugeeliä" ja ei kun kotiin. Siitä jatkui alamäki. Mullealkoi tulemaan outoja kohtauksia, naamasta puutui puolet, sitten muistan kerran kun lähti taju ihan yhtäkkiä, kerran mut koulusta vietiin lekuriin jumalaton pääkipu, että tuntui että kuolema korjaa.
No, näitten kanssa sitä vaan oppi elämään noo, sitten kun olin 27 alkoi selkä helvetti, perinteinen kierre, se on issias ota buranaa ja lepää pari viikkoa. Tätä jatkui siis 3 vuotta. Töissä kuulin vinoilua "se johtuu korvienvälistä yms mukavaa kun kuljin ihan vinossa ja selkä oli niin sairaan kipee. 29v menin ortopedille josta sain lähetteen mri kuvaan mulla oli pamahtanu lanneselästä L3,4,5, niissä pullistumat, sitten vielä rappeumaa lisämausteeksi. Olin onnellinen, että oli kädessä fakta että vika ei ole korvienvälissä.. 30 kymppiset kului railakkaasti ortonin selkäkuntoutuksessa hip hei. Olin kuntoutuksen nuorin osallistuja.
Nyt 31v menin tutkituttamaan taas kerran yksityiselle kipuilevaa ikuisuusriesana kulkenutta olkapäätä, ja mitäs sieltä löytyikään, vaskulaarine tos oireyhtymä, eli laskimovirtaus katoaa totaalisesti oikeasta kädestä. Samaan syssyyn selvisi että oikeassa kädessä on näkyvillä vanha hermovaurio, joo nyt taitaa olla jo uusikin, on käsi ihan tohjona tohon kyynärvarteen saakka. Ja nyt olkapää homman kanssa samaan aikaan valitin käsikirurgille kun oikea lapaluu on niin pirun kipeä, laittoi mut kaularangan mri kuvaan ja sieltä löytyi siis myös pullistuma. On jokseenkin aika romu olo jos suoraan sanon. Ja ihmettelen suuresti miten sitä tässä enää pystyy töihin palaamaan lainkaan ainakaan tohon nykyiseen työhön mikä sisältää paljon nostelua ja fyysistä kuormitusta.

Mikä hajoo seuraavaks? Tai mitä ei vielä olla löydetty

[miimiimi]

Tarina jatkuu, tos leikkaus on nyt jäähyllä, kaularankaleikkaus olisi ensimmäinen projekti syyskuussa. Sitä odotellessa siis.

[Rautanaula]

Moi, mulla alkoi niska kosahtaa 15-vuotiaana. Siitä eteenpäin on sit tullu aaltoillen uusia oireita ja viimisen vuoden aikana totaalinen romahdus. Aluksi puutui puoli päätä ja tuli TOS-oireistoa, sitten rintaranka jumahti + yks väli pullistui, ja nyt alaselkälöydökset, joista luitkin tuolla mun ketjussa. Koko ajan olen käynyt hoidoissa, että ei paljon valoa näy, kun alaspäin mennään hoidoista huolimatta. Mäkin ihmettelen, että mikähän menee seuraavaksi, jalat varmaan.

Surkeimmilla hetkillä yritän muistaa, etten sentään ole niin huonossa jamassa kuin eräs mies, jonka näin taannoin kaupungilla. Hän kulki valehtelematta pää 90 asteen kulmassa kroppaan nähden. Ranka siis oli taipunut ihan suoraan eteen tuosta hartian alapuolelta. Mies oli toki aika vanha. Välillä mietin, että näytänköhän minäkin sitten aikanaan tuolta, ellen hajoa paloiksi jo ennen sitä.

[miimiimi]

Joo kummasti sitä on alkanu kiinnittään huomiota ihmisien kaulan asentoihin, ja samantyyppisen ihmisen mäkin kerran näin kauppajonossa. Sepä just kun kroppa skrakaa sieltä täältä, alkaa kyllä usko olemaan välillä niin vähissä ettei tosikaan. Kotona ei ees normi työt onnistu, saatika sitten töissä. Mutta se on niin helppo terveen ja kivuttoman ihmisen vaan todeta mut laiskaksi.. Tää on niin tätä.

[lentis]

Miimiimi, laiskuudesta tuskin sinun kohdalla ole kyse. Toivottavasti ite tiedostat sen. Ite olen joutunut työstämään paljon ajatusta siitä, että jos jotakin toista häiritsee jokin minun tekemättömistä asioista niin saa häiritä tai voi tehdä asialle itse jotakin. Oletusarvona ei siis ole enää se, että saa kaikki asiat hoidettua vaan se, että ite pystyisi tekemään edes sen, mistä itse nauttii. Laiskuudestahan helposti tulee syytteitä, kun ei saa aikaiseksi, ei kivuilta kykene tai ei väsymykseltä jaksa ja niin edelleen. Onhan noita...

Rautanaula, tuntuu tekstisi perusteella kovalta kolaukselta nuo diagnostiset asiat itsellesi. Halusin sanoa, että muista pitää "taukoa" asian ajattelemisesta ja tehdä lopulla toimintatasolla jotakin, mistä saat iloa. Tiedän, että niiden asioiden löytäminen on vaikeaa, joista nauttii nyt. Itsekin etsin vielä sitä veteen piirrettyä viivaa, mitä muka voisi tehdä ja mitä jättää suosiolla koettamatta (esim. äskön innostuin pyörittelemään jalkapalloa naapurin lasten kanssa ja tuli otettua virheeksi pari pomppivaa juoksuaskelta ). Ensin en keksinyt mitään, mihin lopun elämän voisi käyttää. Nyt nautin täysin erilaisista asioita kuin ennen, pienemmistä. Toivottavasti päsen vielä kuntoon, että pääsen toteuttamaan itseäni myös työelämään.

[miimiimi]

M50.1
G54.0
M77.1
M54.4
M51.1
M75.1
M75.4
M54.9
S13.4
M54.2


alkaa oleen jo tota arsenaalia täälläkin...